perjantaina, joulukuuta 24, 2004

Me käymme viettohon, kusin, kyntelöin

Joulusiivous, helppo nakki, totesivat taloutemme täysivaltaiset jäsenet aatonaaton aamun valjettua. Ei kun riuhtomaan vaan erilaisten vempainten varressa kukkaistuoksuisia liuottimia ämpäriin lorotellen. Rokkiraatio täysille, hurlumhei, puhdasta tulee! Kunnes... ratkaisevalla hetkellä [juuri kun Missen ylijäämäkarvapeitettä raavittiin pois divaaninpäällisistä] tuo vanha hyvin ja pitkään palvellut Voltan rupuska alkoi ensin pitää outoa ääntä, sitten ylikuumeni, palovaroitin pärähti soimaan huikeaa sinfoniaa ja haistoimme hirvittävää palaneen käryä. Samaan aikaan uunissa lämmitellyt porsaskin jäi odööreissä kevyesti toiseksi.

Välittömästi tapahtuman jälkeen tuuletusta järjestellessäni huomasin, että yksinäinen paloauto kurvasi kotikadullemme. Mitä – onko meidän varoittimesta suora linja palopäällikölle? Ei nyt sentään, raamikas palomiekkonen vaan lampsi keikan välillä kioskin suuntaan. Näppärää, kun voi pysäköidä ihan suojatien taakse pysäköintikieltoalueelle ilman pelkoa seuraamuksista. Työsuhde-etu sekin.

Näin sitä on tyydyttävä hieman alhaisempaan hygieniatasoon tänä jouluna. Asia, jota vanha äitini ei aattona kovinkaan hyvällä silmällä katso [mikäli nyt pyrykolotuksiltaan sittenkään jaksaa lähteä meille joulusaunaan ja –pöytään]. Toivottavasti ei matkansa sentään pääty tukehtumiseen Missenkarvaan.

Sitten muinaisen avioliittoni tämä joulu on ensimmäinen, jonka äitini [ehkäpä, lupaavalta kuulosti vielä illalla] viettää minun kodissani. Viime joulun vastaavat suunnitelmat kariutuivat, koska muori joutui sairaalaan juuri joulunalusviikolla. Saas nähdä kuinka tyttären käy? Imelmät ovat muhimassa, porsaan kankku näyttää mehevältä ja namilta, sekametelisoppaa on jo jatkettu vedellä pariinkin kertaan [olipas paksua] ja muut tykötarpeet ovat valmiina jääkaapissa.

Avausrepliikki usein ratkaisee kaiken. Jos se lävähtää samaan malliin kuin joulukortin suhteen [kuvakollaasiin päätyi loppujen lopuksi otos viime joulun kuusenoksasta, jossa on sydämenmuotoinen koriste]: ”Kiitos kortista. Ai, se on teidän kuusesta. Ihmettelinkin jo kenellä on noin ranko kuusi, jossa on noin pahasti varisseita, harvoja oksanraakkuja” [juuri siitä oksasta oli kieltämättä neulaset niukilla, mutta taiteellinen vaikutelma muuten oli hieno, väitän ma]. Tässä kohtaa kolahti erinomaisesti Marleenan Lämmin hyvä hellä –juttu. Voi äitejä, voi tyttäriä!

Mopinheiluttamisen välillä hihittelin tänään Tumpelolle partakonekaupassa. Onneksi olen ymmärtänyt lahjustelussani pitäytyä erossa elektroniikasta [mitä lajiketta partakoneetkin näemmä nykyisin edustavat]. Toivottavasti Tumpelon valinta osui nappiin, ettei hän joudu koko joulua sänkistä ukkoa syleilemään;)

Uutuudet puskevat listoille, vihdoinkin. Ehkä joulunpyhinä voi olla aikaa niitä selailla tarkemmin. Pari tilasin heti kättelyssä (no tietty Sellistin ja Nautapiirin [Bitchcraft]). Muiden suhteen otan sesonkiaikalisän.

Vaanilan väki toivottaa kaikille lukijoille ja kirjailijoille kuin myös satunnaisille tupsahtajille rauhallista joulumieltä, lepoa ja lekottelua, naminannaa haluamassanne muodossa ja kaikin puolin onnellista oloa, edes hetkittäin. Kukin tyylillään, itselleen sopivasta laadusta tinkimättä. Mutta muista, että aikaa on nyt ainoastaan tavallisen viikonlopun verran, varo vaan!

Nymmää meen järsimään kinkusta maistiaissiivareet [vatsakumpurumpujen pärinää, hammastikun napsetta....

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home