Tiedetään, tiedetään, tiedetään

Kurjuus, angsti tai hätätila blogimerkinnässä yleensä ”myy” ja houkuttaa tirkistelijöitä lähes yhtä hyvin kuin seksi. Puutuvien lukijoiden uhallakin on Vaan taas kerran pakko hehkuttaa tylsänturruttavilla hyvillä fiiliksillä – itse aisassa ihanilla tääl meil vaanilassan kotirintamuksilla.

Olin torstaina hieman rälläämässä. Tyttöjen juttuja. Aina niin armaan huolehtivainen Resurssini noukki lipityksen päätteeksi huojuvan habitukseni kotiin katvealueelta, soitto vain [numero näemmä aktivoituu ja autosoittaa auton heti, kun punkusta on viimeinen puteli ilmaantumassa ilmaantumaan]. Taas kerran [kanta-astujille: sorgen toisto] Ihana Mies.

Toistaiseksi tuntemattomista syistä hän oli lisäksi saanut suloiseen hulmuavatukkaiseen pääppöseensä loistoidean leipoa [illan päätteeksi] joulutorttuja [!?!]. Liekö ollut jäytävämpikin tortun puute? Mikäs sen parempaa natusteltavaa pehmeän punaviinikännin huipennukseksi. Nam... nukahdinko nokalleni luumusoseet suupielissä?? Hops.

Ei maar, tarvii ryhtyä tuotantotehtäviin. Kiirettä pitää, että ehtii jouluksi panna [piip] kaikille halukkaille tuottaen ja virtuaalisesti perilletoimittaen riittävästi kysyttyä toivelahjusta. Ne ovat Sloggin [onpas ärsyttävä saitti] lahkeelliset, kokoa 46; hehkeän värin jätän jouluiseksi killeriylläriksi. Osassa [oletetun vyötärön kohtaan kursittu] vyötärönauha hieman rispaa, mutta se tuskin haittaa lahjan parissa hekumointia. Sen mitä responssissa häviää substanssissa voittaa. Aina, Varo vaan.
----
Homegameboy osoittaa virkoamisen merkkejä... jess!