Vuoden viimeisenä päivänä

Huomaan, etten enää erityisesti pidä vuoden vaihtumisesta enkä näe siinä mitään omakohtaista juhlan aihetta, paitsi [yleisestikin] hyväksytyn tilaisuuden vetää halutessaan lärvit. Jokainen uusi vuosiluku merkitsee taas yhtä lisävuotta omaan mittariin. Se ei enää ole mitenkään imartelevaa tai edes suuremmin suunnattomiin irtiottoihin kannustavaa. Mokoma elämä virtaa vääjäämättä kohti ehtoopuolta.

Yön pienoiset valopilkut:
- Meillä on uusi imuri. Minäkin imuroin nykyisin Mielelläni.
- Ehkäpä vielä tämän viheliäisen vuoden kuluessa Vaanilan visitorien määrä ylittää 20.000. Jos tuon tasalukukävijän saan bongatuksi, niin palkinnoksi on tarjolla virtuaalitarjottimelta Wotkinin pippurinakki Turun Sinapilla. Ja kulaus Viru Valge Vanillaa [on muuten mainio snapsivaihtoehto].

Kiitos lukijoille ja kanssabloggaajille hyvästä seurasta Varo vaanin ensimmäisenä Blogistan-vuotena!
----
Otsikko Ampparit.comissa: Paris ja Nicole joutuivat käsittelemään kuolleita. Sitä on liikkeellä.