Kylä lähtee

Missen paastopäiväkirjasta
Kaipaaville eläimellisille lukijoilleni tiedoksi, että tilapäinen hiljentymiseni ei johtunut nau-retriitistä vaan sairaslomasta. Menipä nääs meikämisulta masu ruikulle. Muonassa ei maistaakseni ollut mitään eksoottista, mutta jostain syystä vaan rupesi ryppynauha ryppyileen. Oikein näin jälkeenpäin nolottaa, kun ihan vahingossa, olosuhteiden pakosta pääsi ruiskahtamaan muutama teelusikallinen liemevää jätöstä henkilökunnan petiin, paraatimatolle ja sohvan käsinojalle. Uuhnau, harmittavaa. Peittelivät mokomat sen siivon seurauksena varmuuden vuoksi koko huushollin sanomalehdillä.

Jouduin parin päivän paastolle – pelkkää keitettyä vettä ja jotain kummaa maidonsekaista muhennosta [kutsuivat sitä riisiNAMIKSI], yäkki, ei putoo. Onneksi tiesin, että maailmassa on parempaakin ruokaa, joten otin tyynesti väsytystaktiikan käyttöön ja vartoilin, milloin rupeaa kuppiin ilmaantumaan kunnon emneitä. Lepäilin paljon, ei ollut oikein leikkihalujakaan, kun sen verran heikotti. Henkilökunta piti kyllä hyvää huolta, helli ja lällytti, soittivat kai jo ihan lekurillekin. Jaksoin kuitenkin olla sen verran leikkisä, etteivät huolestuneet ihan tykkänään [siihen riittää, että kipittää häntä pörheänä niitä vastaan, kun vihdoin suvaitsevat tulla kotiin retkiltään].

Sairiksella oli hyvää aikaa surffailla. Löysinkin kivan Kanadalaisen kissakaverin blogin, Catnip and catnaps. Asiaa!

Nyt olen jo voimissani ja sapuskaolotkin ovat kohentuneet entiselleen. Sainpa sairauden varjolla maistaa myös uutta erikoisherkkua, johon jäin heti koukkuun: savujuustoa. Todellista namia, sitä syön ihan kädestä. Vielä kun pääsisi oikein kunnolla ulos, mökille tai jotain...