Kirjamessuniksejä

Piipahdimme mekin kirjamessussa. Nuohosin pari tuntia divariosastolla ja tein hämmästyksekseni vain kolme [3] löydöstä. Ärsytti sen verran kauppamiesten [ilmeisen muodikas] tapa tinkiä: ”Juu, ei tää oo mun myyntikoju ollenkaan. Mä vaan tuuraan tässä sen aikaa, kun kaveri on vessassa. En uskalla näistä hinnoista kyllä tinkiä”. Tuntui olevan yhden jos toisenkin kojunomistajan rakko melko täynnä, kun samat kamuheebot siellä selittelivät tunnista toiseen. Pitäkää nahistuneet, rispaavat ja ylihinnoitellut eepoksenne. Vanhan rahan aikaan 20 oli ihan käypänen hinta jo melko hyvästäkin divarikirjasta. Niin tuntuu olevan nytkin.

Yksi mukaan tarttuneista on Joka naisen niksikirja vuodelta 1966. Siksi tässä näytteeksi yksi niksi [saattaisi aiheuttaa kiksiä siellä Naamioiden huushollissa]: ”Eteisen oven sisäpintaan voidaan kiinnittää paikkakunnan kartta – tämä kiinnityspaikka on sopivin kaupunkilaisten ahtaissa asunto-oloissa. Uloslähtiessään voi tällöin vielä tarkistaa matkansa maaliin. Asiaa helpottaa vielä, jos oma asuinpaikka merkitään värillisellä neulalla.”

Noh, pannaan jakoon toinenkin, dedikoitu Martille [ehkä kokeilen myös ilonallekiesille, kun pakkanen taas kiristyy]: ”Auton tuulilasi ei jäädy, jos sen pyyhkii tavallisella suolalla, joka on pantu pellavaisen [mistä pirusta saan pellavaisen?] tilkun sisään. Sopivinta on ommella 15 x 30 cm:n kangaskappaleesta sitä varten pussi [ompelukone, anyone?]”.

Ja tässä vielä liemenlämmittäjälle: ”Veitset puhdistetaan heti käytön jälkeen sanomalehtipaperilla. Jolleivät ne ole kauttaaltaan yhtä metallia, ei niitä pidä kastella, koska päät voivat helposti irtaantua. Vain terä pestään vedessä, pää pyyhitään kostealla rievulla. Hedelmätahrat poistetaan tuhkalla [tämä ei lie temppu eikä mikään tupakoivalle kokille].”

Niks, naks!