WEELAN; WoiwitunErkanemanEnsisijainen LankullaAstelijaNillittää

Meillä olikin jo kotona kertaalleen semmonen weelani toiminassa. Tuo vapauttava purkki, jonka avulla saatoin erkaantua ahdistavasta [liian pienestä] työkopperostamme ja siirtyä surffailemaan vaikka vessaan, kissankarvapesään, parvekkeelle, kartanomme länsi- tai itäsiipeen tai ihan vaan keskiluokkaisesti lähimmän sohvan uumeniin. Näppärä keksintö joo.

Kunnes eräänä iltapuhteena se ei vaan enää löytänyt itseään. Ihan normaalisti isolla astialla istuskelin yläaulan saniteettiposliineilla, kun yhtäkkiä ei langatonta yhteyttä vaan enää ollut. Sököks.

No, tein siinä normaalihermoilla mahdolliset korjausyritelmät, mutta ei se mötikkä vaan hönkinyt minkäänlaisia vastatunteita. Hätäpäissäni kytkin itseni väliaikaisesti piuhaan ja surffailin siihen malliin vallan tyytyväisenä, kunnes tuli parisuhteellinen tilankäytöllinen eturistiriita.

Kas kun Vaanilan emännän hermosäikeet eivät nykykunnossaan suuremmin kestä häiritseviä hönkäilyjä työtilassaan. Ei etenkään silloin, kun haluan muka-keskittyä muka-johonkin. Rapinaa, räpinää, naputusta, puhellusta, ähinää, jalan vispausta, suklaan mussutusta, vääränlaisia musiikkinäytteitä, liian likenevää läsnäoloa. Ilma loppuu ja piuha.

”No mikset sä sitä Wlania...”. Ryhdyinpä sit suivaannuksissani elvytystoimiin. Heti näin kolmen [3] tunnin set up sitä ja connect tätä orjuutuksen [re-try trallallaa] ja manuuali/nettisaittitulkinnan jälkeen voin tyydytyksellä todeta, että SE vihdoinkin taas KUKKUU täältä makuusiivekkeen suunnasta, krooh..

Piti bloggaamanikin jotain ihan aisaa, mutta en enää jaksa samaan syssyyn. Linksys – tekee langattoman tarpeettomaksi.

Taidan vetää peiton korviin ja kömpiä Mullan alle. Kun tääl Blogistanissa on näköjään hyäkkäyski menossa. Poteroon!