Vuollen, ei nuol…

Perhana, pitää päivittää, jotta pompsahtais edes etusivulle päin uudella [soon-to-be?] yybertop-listauksella. Ilman päivitystäpykkää blogin nimen kyljessä ei kukaan ymmärrä klikata tänne kuikuilemaan suoraan sieltä Blogilistalta. Vaikka minusta ne tilastoni paljastamat vakikurkkijat, jotka tunkevat meille oman bloginsa [sisäsiittoisesta] linkkilistasta ovat ihan yhtä arvokkaita, ellei enempikin. Nehän ovat tosi faneja, toiveikkaita, edes jonkinmoisen uskonsa säilyttäneitä, jotka kuvittelevat meillä päiviteltävän [ja kyllä päivitelläänkin!]. Virtuaalituttujakin vielä. En kuitenkaan listaa niitä tähän, ettei vaan syntyisi mitään mielikuvia kuppikunnista. Minä tiedän, hän tietää, me tiedämme – mikäs tässä niin vaikeeta olis? Eikä ole mitään tarvetta muuttaa toimintatapoja siellä, lepo vaan.

Minkään alkeellisenkaan asian sijaan siivutan tähän pakkovuolentaan muutaman interblogistisen kintaalla viittauksen blogeihin, jotka ovat aiheuttaneet Vaanilassa hyrinää.

Toistan: Se sapuskablogi, johon jo aiemmin klinkkasin. Mikä tuottavuus ja rentous, käytännöllinen näkökulma ja innostunut tatsi. Mitä meillä laitettiin pöytään, ennen kuin oli Pastanjauhantaa? Jaksaa, jaksaa...

Arina – lyhyet riipaisut. Tässä on sellainen ”Vastarannan” kiiski, jonka vuolteissa [vai oisko se sittenkin vuolloksissa, vuoluissa, vuolahdelmissa – Kielipoliisiiii!] ei ole yhtään turhaa sanaa [kadehdittava kyky – onkohan siellä joku sanazippausohjelma käytössä ihmettelee täällä Vaanilan lörpönlärpätin]. Sanat vaan ovat mahdottoman kohdallaan ja usein merkinnöistään aiheutuu myös oivallusmoduliin mukavaa värinää ja ähellystä.

Kale, jonka ansiosta päivittäistä peliaikaa säästyy, kun ei tarvitse itse tuijotella Big Brotheria. Ansiokkaat analyysit voi lukea, kun itselle parhaiten sopii.

Loppukevennyksenä vielä Turhakkeet. Hyviä joululahjaideoita. Musta wc-paperi, miten käytännöllistä!

Ha det!

p.s. Varma joulun merkki: Gregorianin uusin hyminähorinacoverlevytys on kuulemma ilmestynyt. Hrrr, luoja varjelkoon, ettei kukaan vaan hetkittäisessä mielenhäiriössä kekkaa kiikuttaa mokomaa äänitettä meille...