Kuka teistä haluaa seuraavaksi myydä Tamperetalon täyteen?

Minä seuraan Diiliä. Minusta se on hyvä. Tämä viimeisin tehtävä vaan oli melko kohtuuton ja sen itse suuruudenhuispahtava Sarasvuoksikin huomasi tuomioitaan jakaessaan.

Tulipa vaan mieleeni jotta, jos joku kilpailija olisi osannut mainostaa ad-hoc Anssi Kela/Jani Wikholm konserttia jossain paljon luetussa blogissa, olisiko yleisöryntäys ollut kummoisempi? Mitä sanoo Nääsvillen tosi Villi Namupussi? Tai Baukkarin valomainoksista ilmeisen sokaistuneet generaattori TuoToi t?

Tamperelainen anyone? Onks se pahakin täytettävä se Tamperetalo?

Peruna ja minä

Maailman helpoin ateria: Haetaan Wotkinilta tarpeellinen määrä kämmenenkokoisia, lihaisia porsaankyljyksiä. Sekoitetaan Blue Dragon teriyakikastikkeeseen reilu loraus punkkua sekä turskaus sinappia ja laitetaan kyljekkäät liemeen märisemään seuraavaan päivään. Siirretään aromaattiset lihakset uunivuokaan ja paistetaan 150 asteessa tunnin verran.

Sillä aikaa päätetään [tilapäisessä puuhakkuuden puuskassa] tehdä lisukkeeksi perunamuussia pitkän kaavan mukaan. Unohdetaan valmishiutale-Mielipaha ja haetaan kellarista sylyksellinen Resurssin vanhempien tiluksiltaan väkisin meille roudaamia perunoita. Koska peruna ja minä emme yleensä sovi kovinkaan menestyksellisin lopputulemin samaan keittiöön, vilkaistaan vielä varmuudeksi jokaisen uusvanhan avuttoman niksipirkasta - Kotiruoka-keittokirjasta - evästystä. Selvä; pestään, kuoritaan, lohkotaan, keitetään suolalla maustetussa vedessä, survotaan ja lisätään lämmintä maitoa. Pala kakkua.

Vaan kun ei ole. En ymmärrä millainen nuija taloudestamme [vielä] puuttuu, kun ei tuo survomiskohta mene millään putkeen. Jos niitä pottuja veivaa sauvasellaisella, jää kokkareita. Jos taas vatkaa vatkuttimella, helposti lopputuloksena on venyvää velliä. Perinteistä nuijaa meillä ei [keittiössä] ole. Maitoa lorahtaa aina liikaa ja suolaa taas liian vähän.

Aterian kokoamisen kannalta toki on ihan harmoninen näkymä, kun perunavellin keskellä sojottaa uhkeasti luu pystyssä mehevä kyljys, jolle vielä on taituroitu sinappihunnutus. Hieman väritöntä tosin, mutta tasapainoista ja hyvää. Ei saa unohtaa kattauksesta lusikkaa.

Taas täytyy tämän perunaturistin kääntyä Hellapoliisin puoleen; mitä voi seuraavana päivänä tehdä pesuvadillisesta venyvää perunavellinkiä?

Ja näin raportoi Toi Paukkuva Erektio... jaahas, täytyykin tästä mennä.

Ota Mentos, apartementos

Vaanilassa suunnitellaan kepeää kevätpyrähdystä erääseen Euroopan kaupunkiin. Surffattu on sillä silmällä ja matkan framework alkaa olla kasassa. Taidamme päätyä apartementosmajoitukseen. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä sopivammalta se alkaa tuntua. Kas tässä huoneistoasumisen etuja hotelliin verrattuna.

• Haluan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa ja muu oma ohjelma sallii [myös lomalla].
• Hotellien aamiaisaika ja anarkistiset jonotusryysikset aiheuttavat ahdistusta.
  
• En yleensä heti herättyäni kykene syömään kovin paljoa. Lounasaikaan mennessä jo alkaa maistua.
  
• Hotelliaamiaiset ovat tylsiä.
  
• Välipaloja tekee kuitenkin mieli.
  
• Keittomahdollisuus tukee hyvin suomalaista kaurapuuro-juhlamokkaturismia.
  
• Jääkaappiin voi laittaa aamuskumpan viilenemään.
  
• Jääkaappiin voi laittaa iltakaljan viilenemään.
  
• Ei tule humalapäissään houkutusta tyhjentää mini-bar. Voi rykäistä itse varustamansa maxi-paarin.
  
• Yksi kaupunkiloman nautinnoista on syödä ulkona joka ilta eri paikassa eikä humpata hotellin puolihoitopopulaation keskuudessa seisovan pöydän tönkkösessä.
  
• Yksi kaupunkiloman nautinnoista on notkua kahviloissa ja katsella ihmisiä – samalla voi napostellakin jotain. Resurssi on erittäin perso kaikelle namille [tortun lisäksi muutkin leivonnaiset maistuvat].
  
• Siivooja ei keskeytä mitään tärkeää jonninjoutavalla pölyjen pyyhinnällä ja tyynyjen mukapöyhinnällä [ei niitä tarvitse luututa kuin kerran viikossa].
  
• Parinkin huoneen ja keittokeskittymän lukaalissa saa alta viikossa aikaan kotoisan epäjärjestyksen, johon ei hotellihuoneessa ole tilaa.
  
• Kukaan ei paketoi päivän aikana petiä tiukkaan armeija-asennukseen, vaan se on valtoimemaan odottamassa rasituksista uupunutta retkeilijää ja sinne on helppo sujahtaa [tämä jos mikä on erityisen kotoista].
  
• Kun ei ole pyyhkeiden vaihtoa kyttääviä kerroshuoltohenkilöitä, niin ei tarvitse miettiä joka kerta suihkusta tullessaan, laittaako pyyhkeen ympäristösyistä naulaan vai lattialle [en kyllä kotona koskaan laita sitä lattialle?]. Entä jos pyyhkeen heittää epähuomiossa parivuodekehään – tulkitsevat sen kuitenkin lattiaksi.
  
• Ulkopuolista huonepalvelua tärkeämpää on lähikaupan sopiva sijainti ja hyvistä hankinnoista kumpuava Resurssilähtöinen huomenpalvelu.
  
• Netissä on paljon paremmin tietoja ja kuvia nähtävillä kuin matkatoimistojen kautta ikinä saa selkoa hotellien tasosta.
  
• Majantarjoajat näyttävät vastaavan nettikyselyihin ihan yltiöpäisen nopeasti ja hintojaan rohkeasti tarkistellen.
  
• Hintataso on huomattavasti edullisempi kuin hotellissa.
  
• Asumukset ovat persoonallisempia ja sopivasti epäsovinnaisen hämäriä [haaviin saattaa osua kaikenlaista ekstraa kuten pullakauppa kivijalassa tai jakuzzi kattoterassilla.]
  

Juuri tätä kirjoittaessani erilaisten varausketjuautomaattien standardivastausten takaa meiliini pyyhälsi hyvässä mielessä outo asumustarjous, jossa ihan selvästi on oivallettu se, mitä haen. Personoitu, kustomoitu ja targetoitu juuri minulle [sori, perjantai, viel on toi työmoduli näköjään kytkettynä]. Puhuttelee. Aina puhuttelee, jos joku jo rivien välistä ymmärtää, mitä haluan. Aina kun ei ole kysymys pelkästään siitä, mitä tarvitsee vaan jos vaikka tarvitseekin, niin se halu usein ratkaisee sen, mitä tarpeeseensa valitsee.

Pahus, Resu jo koisaa, pitää jättää päätös aamupalakäräjille. Mutta joo-ooo, tämän vois jo buukata.

Ja jos vaan joku erehtyy aivanilonallelta tiedustelemaan, että mihin sitä Inttternetttiä voi muka niinku hyötykäyttää, niin yksi vastaus on yllä. Kyllä.

Mieleeni minun jäämä

Koska interblogistinen kuhertelu tuntuu olevan nyt huonossa huudossa, blogin pitäminen muutenkin kyseenalaista tavistelua ja virkavalta liikekannalla Blogistanin asukin postilaatikossa, niin varo vaan syistä Vaanila lanseeraa tänään täysin itseensä keskittyvän [todennäköisesti äärettömän tylsäksi muodostuvan, krooohh...] uutuuspalstan ” Mitä tästä [eilis]päivästä jäi mieleen”. Metodi on osittain pöllitty Tumpelon ”Tänä viikonloppuna tapeetilla” osastolta. Tämän vaan voi heittää ihan anyday.

- Matkustaminen samalla penkkirivillä kahden ”liksom-alltså-jokakolmassanasuomea”-näennäsisvenskaa pälättävän vitaali-ilmentymän keralla aiheuttaa ärtymystä ja korvien entistä pahempaa tukkeutumista laskeutumisen aikana.

- Rukkaset kädessä on hankala ajaa autoa. Melkein yhtä paha lisävaruste kuin lippalakki [hups, meinasin kirjoittaa lippalappi, kaikenlaista hiihtoloma intuitiota]

- Lavuaarien ja allaskaappien välillä ei vallitse minkäänlaista standardisuhdetta, jos haluaisi yhdistää eri tuotteita toisiinsa.

- Postin osoitepoiminnoissa ei vallitse minkäänlaista päättelylogiikkaa, jos haluaisi yhdistää Resurssin ja Ainailonan toisiinsa.

- Saumauslaastin värin valinta on vaikein kohta kaakelointisuunnittelussa.

- Onneksi olen töissä enkä lomalla, koska on niin pirun kylmä.

- Kesälomasuunnitelmat olisi syytä polkaista käyntiin.

- And then again: we have a time box. Mikä lie mustaakin mustempi laatikko?

Hyrinää horroskaapista

Missen talvihorrospäiväkirjasta
Heippa vaan kaikille täältä kaiuttimen päältä! Torjuakseni pahemmanpuoleisen lämpöpatterin kyljessä kiehnäämisestä aiheutuvan tylsistymisen olen kekannut uuden harrastuksen. Henkilökunta kutsuu sitä jostain syystä omituisella, vierasperäisellä nimellä agility, vaikka oikeasti se on vaan keino huijata ne mukaan leikkimään.

Minähän pidän suunnattomasti huiskutikuista ja niiden perässä syöksähtely on erityisen luontaista puuhaa [kunnes yksin ollessani järsin epähuomiossa niistä kaikki höyhenet]. Vaikka itse sanonkin, niin olen jo todella taitava pujottelussa, [kunhan se tapahtuu sängyssä, jossa on kahisevat lakanat] sekä syöksymisessä kiipeilypuun latvukseen huomattavasti nopeammin kuin perheen ykkösauto hievahtaa liikennevaloista. Erilaisten tynnyreiden ja onkaloiden läpi hiipiminen on myös mieluista harjoitetta. Mitä ahtaampi onkaan tunneli, sen haasteellisempi ryömittävä. Suihk!

Esteitä en vaan yhtään ymmärrä. Miksi esteen yli pitäisi hypätä, jos sen voi kiertää? Esteen nurkkien takaa huiskun väijyminen on paljon jännempää. Pakkotahtinen hyppiminen on jotenkin niin... uuh... koiramaista. Tai oikeastaan hevostelua. Ei se minun kissamaisen arvokkaalle luonteelleni oikein sovi. Minä loikkaan kepeästi ja ennalta arvaamatta silloin kun loikkaan. Henkilökunnan olkapäälle on muuten näppärää loikata takaapäin, kun touhuavat pöytänsä ääressä jotain omiaan. Jos sattuu olemaan ohuempaa yöpaitaa jo niillä päällä, niin varmasti tulen huomatuksi [vaikka hellävarainen olenkin]. Jotta ei turhia loikkia, ei.

Uskoisin silti, että henkilökunta on minusta hyvin ylpeä, kun olen niin taitava näissä ”tempuissa”. Kyllä niitä sitten on helppo vetää nenästä! Noh, eläkööt siinä uskossa, että rulettavat tätä kuviota. Sehän vaan takaa minulle paremmat palkkiomuonat ja roppakaupalla suuresti arvostamaani ihailua. Olenhan niin hyvä kissa, kurrr.

Ja loppuun Nau-terveisiä! Vaikka ei tässä ihan kiitoksella sentään elellä... välillä saisi olla murena sitä Stiltonia;) Hiirulaisille myös oikein sydämellisesti tervetuloa tänne etelään, etten sanoisi lähemmäs. Kylläpäs ovatkin herkul... sympaattisen oloisia ja kauniita eläinkollegoita!

Abihabatsutsut

Nyt leyhykkeessä Jenni Rinkinen (26 vee) evästää abeja heivaamaan pelot pois ja ohjastamaan rohkeasti etiäpäin. Hän päättää kolumninsa sanoihin.

Pelkoa tulevaisuudesta ei kukaan pysty hälventämään. Siitä on kasvettava ulos itse.

Tähän voin keski-ikäisen keskiluokkaisen keskiarvoisella keskittymisellä todeta vain sen, että ei se pelko tulevaisuudesta hälvene minnekään, vaikka kuinka kasvaisi. Aina on huolta jostain, huolenaiheiden vaihtelu se tuo särmää elämään. Vaikka kuinka tuntisi päässeensä [tai ajautuneensa] sinne, minne elämänsä toivoikin vievän, silti on pelko persauksissa. Miten jaksan työelämässä säädetyn ajan? Pitäisikö vaihtaa hommia vielä kerran niin kauan kun olisi edes jonkunmoista työmarkkina-arvoa? Milloin pääsenkään eläkkeelle? Maksetaanko silloin ylipäätänsä eläkettä? Miten pitää lisävarustautua tilanteeseen? Miten tulen toimeen? Entä jos sairastun? Jos tulee kenkää? Ikärasismi, miten siihen pitää suhtautua? Mihin se elämä kului? Miksi aika ravaa aina vaan nopeammin? Tässäkö tämä nyt sitten oli?

Ei saa päästää paniikkia kimppuun. Ei missään elämänsä vaiheessa. Kaikille abeille tsemppiä ja kovaa ajoo – ihan keskimääräisen hyvin teidän käy, kun uskotte itseenne. Ottakaa pelkopeikko kyytiin, se kuitenkin kurkkii nurkan takana aina. Paras pitää viholainen lähellä. Syleillä sitä menestyksen hetkillä, mätkiä mailalla, kun kintuille kustaan.

Ei ole olemassa jatkuvalämmitteistä onnellista elämää. On vain nousuja ja laskuja, joiden pientareelle on ripoteltu onnen muruja. Tärkeintä on oppia näkemään ne ja poimimaan omansa kyytiin.

Why?

Taas Suomen Kansa meni ja mokasi hyvin pedatun ja lämmitellyn pelin äänestämällä euroveisuun [sisänsä ihan puhtaasti laulaneen] anonyymihyräilijän Geir Rönningin tulkitsemaan täysin triviaalia kappalehöpötettä Why.

Why?

Missekin olisi äänestänyt svengiä ja draivia. Kun ei se nimellisesti houkuttanut Kalupala päässyt jatkoon saakka.

Johan taas hävettää skanditanhuvilla. Uuhh.
____
Päivän parisuhderepliikki:
- Kuuntelisitko mieluummin Hassisen konetta vai Sielun veljiä?
- En.

Hermoraunion herkkupettua

Sana ihan minkä vaan viikon vaihteeksi -
[sorry Hellapoliisi – tämä on ihan posket-täys -resepti]

Otetaan äiti, tytär, äidin asunnon kylpyhuoneremontti ja puolen tusinaa haalaripukuista työturvakenkäistä ymmärtäväisesti hymyilevää alan miestä. Isketään ainekset samaan pieneen tilaan, unohdetaan varustaa äiti suukapulalla ja korvasuojaimilla. Hämmennetään kera ruutuvihon ja lyijykynän. Vastataan haalaripukuisten haasteeseen käytännön järjestelyistä kuten laattojen väristä, koosta, saumauksen sävystä, pesukoneen ottoveden asennuksesta, poistoveden järjestelyistä, pistorasian sijainnista, suihkukaapin mitoista sun muusta mystisestä raksajargonista reagoiden OnLineHeittämällä, jotta lopputulemasta voisi edes teoriassa olettaa jotain haluamaansa ja työ etenisi ASAP.

Unohdetaan selvittää etukäteen sijaiskusiputkan laatu, oven olematon lukitus, vessapaperin puute sekä kintuille kuseskelevien huoltomiehien esiintymistiheys suhteutettuna äidin vatsan toiminnan vaatimuksiin. Kuvitellaan, että isännöitsijän lupaus saunan käytöstä remonttiuhrien pesutilana pitää paikkansa. Järjestellään erityisjärjestelyitä, kun selviää, että saunan avain pitää henkilökohtaiseti hakea ja kuitata huoltoyhtiöstä. Kiroillaan raskaasti.

Arvellaan, että ennakkoon tehdyt vesivahinkomittaukset pitävät paikkansa ja työ on ohi kolmessa [3] viikossa. Todetaan, että mittarimadot olivat väärässä. Kun kaikki dekoratatiivisen luonteinen materiaali on [melua säästämättä, mummoja kumartamatta] raavittu alas, niin bonusyllärinä seurataankin kahden viikon ajan kuivurien pöhinää. [arvio, tuskin lyhenee]

Tarkkaillaan äidin riutuvaa ilmettä ja kuunnellaan unettomuudesta jo aiheutuneita hörhökommentteja. Tsekataan täysikuun asemointi kokonaiskuvaan [silloinhan ei kukaan kuitenkaan nuku] . Muistetaan kaikki ”Kärsi, kärsi, järsi vaan, irkkaavaan ruunan saat” –hajakommentit omilta vastoinkäymisten vuosilta. Mitataan verenpainetta. Ehdotetaan evakuointia. Evakuointi ei käy. Mietitään muita vaihtoehtoja. Oikeastaan mikään ei käy. Äiti haluaa asua kotonaan. Jopa ilman vessanpyttyä. Avaimet käteen –ratkaisu.

Otetaan pari kuupallista brandya ja unohdetaan kaikki yllä äimistelty, edes hetkeksi. Toivotaan, ettei eletä yhtä vanhaksi.

Harmittomia hallusinuotiota?

En ihmettelisi, jos makuuhuoneessamme aamun tullen [juuri sen yöunen onnistumiseen ratkaisevasti vaikuttavan viimeisen ennen oletetun kellon tai muun herätysliikkeen soittoa vilahtavan vartin aikana] hiippailisi Ingman tyrkyttäen hopealautasella turvan alle maitotuotehapatteita, [tuoteperhe myös tunnettu markkinointinimellä kantturantuotoskehitteet] ennen kuin ehtii kissaa paikallistaa. On nimittäin sen verran hallusinatiivista tavaraa tullut tässä viime aikoina silmille [peput ovat olleet pääaukisesti kyllä ihan oikeita, molemmat puoliskot].

Jaa mitäkö nyttaas?

Pikakelasin kolme [3] jaksoa Kaunareita peräkkäin, joissa kaikissa kummitteli Botoxilla megatöröhuuliseksi kuolleista [noh, meinas tulla kirotusvire, arvaa mikä vokaali oli vaarassa jäädä pois?] elvytetty Taylor, joka [vainajaksi rinnuksen kohdalta hämmentävän tyköistuvassa ilmeisesti taivaallisessa Forrester-toogassa] liihotteli hönkimässä järkeä yhden sun toisen Beverly Hillsin kurjuudessa räytyvän eloisan sarjahahmotarpojan tuskaiseen elämäntilanteeseen. Tämä kyllä on kanta-astujakatsojien täydellistä aliarvioimista. Eikö Taylorilla muka ollut oikeus kuolla irvokkaasti ja levätä rauhassa?

Salkkareita ei tullut ollenkaan, vaan yliannos Viiviä ja toisiaan kehuvia Telviksiä. Kyllä kansa taas tiesi yhtä napakasti kuin aina euroviisuissakin.

Misse söi silakkaa [ja pyysi lisää!!! Onkohan se dioksiinihoitotaso nyt kohdallaan? Kissahan ei voi olla väärässä, varo vaan EU!].

Mamman verenpaine on jo kolmatta viikkoa normaalitasolla [taidan lähettää Mehmetille - vai mikä se poppamies nyt olikaan - kiitoksesi tuokkosellisen mämmiä].

Heitänpä jatkoksi vielä muutaman hallusinaation Vaanilan sivupaneeliinkin [olipas juntturoitunut staattiseen tilaan]. Ylipäätänsä ryytyneet tai muihin asioihin keskittyneet [edelleen ihan hyvät blogit, mutta ehkä aihepiiriltään liian vieraaksi osoittautuneet tai muuten aiemmista tuntemuksistani muuttuneet] tirkisteltävät ja tarkkailtavat palautetaan takaisin riviin. Sliisk. Se ei tarkoita, ettenkö edelleen lukisi niitä. Tarkkailuun tupsahtavat uudet ilmiöt Kaura, Veivi ja Puimakone [no olipas nyt maatalousaiheinen otanta]. Ja kun toistuvasti olen yllättänyt itseni lukemasta Luukuttajaa [auts, tätä on kyllä vaikea tunnustaa], kai se tarvii tuikata luettujen karsinaan. Kun nyt tämänkin helmenkalastajan vielä meni julkaisemaan.

Ja tiedoksi suuresti arvostamaani [peppua erinomaiseksi kehittävää] lajia harrastavalle Viittakaksikolle, että olette galaksien välisessä tarkkailussa, vaikka en imagosyistä, [tämän lähemmäs urheilua en uskalla profiloitua] nyt rohkene ihan linkata vielä. Toisaalta, koskaan ei tiedä milloin räjähtää; se on diili, jos jutut virkistyvät - luikkarikuvia ehkä?.

Näihin jonninjoutaviin johanavgrannilaisiin yli luonnon ulottuviin tunnelmiin päätämme päivämme ja siirrymme paneutumaan Resurssointiin.

How about lumisota?

Lumimyrsky runteli luemma Tanskaakin. Siitäs saivat. Pari juuttia kun pyörähteli täällä meillä päin viime viikolla kauhistelemassa tajuttoman kylmää ja sietämätöntä säätä. Tuossa sosiaalis-selvennyksellisessä olosuhteessa huomasin, että tankeroenklannin sanavarastostani puuttuvat täysin ilmaisut, joilla syvällisen talvisen kurimuksen kykenisi kuvailemaan alavan ja lumettoman maan asukille, joka kesäpuuvillapöksyissään kintut kananlihalla hytisee meikäläisittäin leppeäksi luokiteltavan -1 asteisen erityisen normaalin talvikelin armoilla.

You should wear pitkät kalsarit, lapaset, additional villahousut and supikoirakarvareuhka when visiting us. Or at least korvaläpät. Korvaläpät is very useful while you drive potkukelkka to our refreshing winter hobby avantouinti. You can also try retkiluistelu in archipelago or put right suksivoide on suksenpohja and ski. Walking can be quite dangerous without liukueste. During rospuuttokeli most of us stay indoors and watch takkavideo. It is so difficult to drive anywhere when you need to use lumikola, jääskrapa and lohkolämmitin before car is ready to face aura-auto. Routa can make roads really challenging to drive. That’s why we have so many good rally drivers here in Finland, you know rally, öön-nöön-nöön. Shall we have a salmiakkikossu to keep us warm? Yes, it is very much like Gammel Dansk. How is it going in Danish hand ball league by the way?

Bonusraita – lentomuumi [via Skrubu)]
Milloin ja minne lensit viimeksi?
Viimeviikolla Tukholmaan.

Kumpaa pidät parempana; lähtöä vai laskeutumista? Miksi?
Kuten humalassakin, nousuissa on enemmän potkua. Laskun tullen korvat menevät armottoman lukkoon. Ja muutenkin menee tukkoon.

Ihan takana, keskellä vai edessä? Ikkuna-, keski- vai käytäväpaikka? Miksi?
Mahdollisimman edessä, ennen siiven kohdalla olevaa Exit-väylää, jossa ei saa olla tavaraa jalkatilassa. Iltalaukku pitää olla aina käden ulottuvilla. Käytävän puolella palvelu pelaa parhaiten eikä joudu kenenkään blokkaamaksi.

Oletko koskaan kärsinyt lentopelosta?
Vain unissa.

Minne aiot/tahtoisit lentää seuraavaksi?
Ensi viikolla Tukholmaan. En välttämättä tahtoisi lentää minnekään, ehkä lomalla toukokuussa Jerseyn saarelle.

Anonyymien normatiivisten peppubloggaajien miitti räjäytti kommenttikyynelkanavat

Blogistan, viinihöyryissä [siirtymässä brandyyn], nyt

Kallion blogimiitti on saamassa varteenotettavan kilpailijan. Vaihtoehtotapahtumaksi tunkeutuva spontaani peppublogistien kettuketör sai alkunsa, kun toverit Luukuttaja, Sellisti ja PA päättivät kokoontua PA:n kommenttiosastolle herkuttelemaan itsekseen pämppäämisen ja peppuanaalianalyysin pariin. Pian he saivat seurakseen sun äitis sekä realistisemman perseetolalle revityksen asiantuntijat kukkofani Kauran ja helmihammas Marinadin. Kuukuppivuodon saamien tietojen mukaan paikalla olisi piipahtanut myös Nimimerkki, mutta tuosta virtuaalihilpaisusta ei ole mitään punaviinitahraa todistusvoimaisempaa jälkeä. Kysykää vaikka Resurssilta.

Ilta sujui rattopeppuisen kommentoinnin ja tialookin merkeissä, sanan säilää mäiskien ja pyllypeppudilemmaa haarukoiden – kauneinta interblogismia parhaimmillaan. Muistathan sitten linkata tänne myös.

Kun PA:n kommenttikiintiö alkoi täyttyä [siellä ei taida olla käytössä Ihmissuhde-spesifisiä laajennuksia], troikka rynnisti VT:n [pahoittelen runsaita lyhenteitä, mutta tällaista tää interblogismi on] tontille. Koska ehtoisa isäntä itse ei ollut paikalla, niin homma riistäytyi melko pian pepuista ja osanottajat alkoivat huojua argumenteissaan siihen malliin, että oli aika mennä ottamaan vielä yhdet kevyet kommentit. Ja eikun Skitsolaan. Sielläkin oli tupa tyhjänä, mutta poissaoloilmoitus kuitenkin selkeästi näkyvillä. Autopilotti ei kuitenkaan päästänyt narikkaa pidemmälle, joten sinne se oli Sellistinkin nyykähdettävä limujäätään imeskelemään [Varo vaan, voi kyllä mennä aamuun, ennen kuin kitso palaa jalasta, hei].

Miitin myöhemmät tapahtumat eivät kestä virtuaalipäivänvaloa. Sellisti varmasti julistaa peppu/pyllykisan tulokset aikanaan. Jos jääpalajäykkyys sen armon meille suo.

Miksi nyt on pää au.. eikun kipeä? Eihän vielä ole edes aamu... ja älkää nyt ***vetissä kysykö kumpi pää.
__
Edit: Missä olit Kara-Åke - blogistanin Sedis Kettunen? Virtuaalilaulu olisi kuulostanut NIIN hyvältä.

Paskiaistiistai

[also known as Laiskiainen]

Taas on aika tuon armoitetun Helmi-tädin perinnöksi jättämän vuotuisen paskiaistiistain. Päivän, jolloin kaikki menee päin mäkeä ja laskut ovat sen mukaiset. Huomaat jo heti aamutuimaan silmiäsi hieroskellessa, että erittäin pitkät pellavat ovat kietoutuneet kaulasi ympärille monta kierrosta ja olosi nyppyyntyneessä reumakerrastossa on tukala. Nautittuasi aamupalaksi lautasenkokoisen nauriin, suittuasi valtoimenaan hulmuavat kultakutrisi ja unohtamalla kolinan sivelyn korvan taakse, voitkin siirtyä työpaikalle välttelemään työntekoa ja tapaamaan paskiaistovereitasi [ja pomoa, jolla lienee paskiainen ainainen, varo vaan].

Paskiastiistaina kun ei ole suotavaa paiskia yltiöpäisesti hommia eikä heilua terävien kanssa. Tarkista kuitenkin, että keh-Ruut on paikallaan, jotta pääset itse valoisampiin öihin ja töihin. Se vähäinenkin työnteoksi naamioitu lauttapelinpeluu on syytä lopettaa jo alkuiltapäivästä, itse asiassa heti siinä hernerokkasumukaasutankkauksen tienoilla.

Töiden päätteeksi kokoonnutaan paskiaisporukan kanssa pakkopullalle ennen lähtöä napakelkkaretkelle. Kevyt pullastelu on sallittua. Pidä huoli, että saat tarpeeksi massaa. Napanderiksi retkelle kannattaa ottaa termospulloon taskulämmintä kossulla jatkettua höylämaitoa. Tarkista myös ennen lähtöä napakelkan jousitus ja isku- sekä vastaanottokyky. Sipaisu rasvaa pieliin voi olla paikallaan.

Ja eiku mäkeen! Hyvällä säällä ja laskupäällä kelkka ohjastuu laskun kannalta otollisiin kohteisiin. Liha on sallittua – carne vale!

Kun himmurtai koittaa voi työntekoa jatkaa taas normaalisti. Aamulla vaan katumuspilleriä naamaan ja hyvästit lihalle. ”Paas toi paikalleen” urahtaa "mä en lasku kaverisi" navanalusalus kurnien. Siitä se lähtee. Kohti päästäistä.
---
Tähteet:
Paskiaislulla
Mäskiäislaki
Juhana Helmenk... Herttuan hovi

Tahdon sulle olla hyvin hellä

Olimme viikonloppuna syntymäpäivillä. Ruoka oli hyvää ja viiniä riittävästi. Konjamiinia myös oli hamstrattu taidolla ja laatu oli erinomaista. Boolisammiostakaan ei pohja päässyt pahemmin pilkottamaan. Juhlakalu sai oivallisia lahjuksia ja tunnelma kipusi kohti kattopaneeleja kuin vinssillä hinaten. Juhlakansa kun alkoi olla sopivassa vauhdissa, niin mikäpäs muukaan siihen paremmin sopisikaan, kuin kotikaraoke! Autshh!

Anteeksi vaan, mutta kun minulla on absoluuttinen sävelkorva. Kamalinta mitä tiedän, on epävireinen, [känninen] laulu – olkoon vaikka kuinka hauskaa itse esittäjille. Kun jokainen pieleen laulettu säe sattuu ja vihloo korvaa, kun huomaa pelkäävänsä epävireisen kertosäkeen taas alkavan, odotettavissa olevat vaikeat juoksutukset aiheuttavat etukäteisahdistusta, värssy värssyn jälkeen Mombasa kiipeää entistä ylevämpään vikafalsettiin. Mitä enemmän estradiesitykseen sisältyy koreografiaa, sen suuremmalla todennäköisyydellä lauluosuus menee ihan helvetin metsän kuuseen sinne metsurin sahanterään saakka.

Huoh, kärsimystä lievittää vain piripintaan ladattu boolivati.

Päivänsankarin kodissa on edelleen esillä lukuisia omia hääkuviaan. Ensin mietin, miksi? Sitten tajusin, että tuo tapahtuma on ollut heille erityisen merkittävä. Sopimus, josta kaikki yhteinen tekeminen on kummunnut. Vielä parinkymmenenkin vuoden kuluttua valintansa vaikuttaa oikealta. Rippikouluikäiset lapset, kaunis koti ja hyvä synkka pariskunnan kesken. Mikä lämpö ja huolehtivaisuus, läheisyys heistä henkiikään. Tuntui hyvältä sitä katsella. Olivat löytäneet toisensa ja sen myötä rakentaneet yhteisen, hyvän elämän. Lyhytjännitteisen nykyrellestämisen keskellä sitä on vaan pakko arvostaa ja ihailla. Joillakin käy osuva flaksi.

Ja kai sitä nyt korvat pari epävireistä humppaa kestää hyvän asian takia. Details.

Laulelman kolme pääasiaa ovat: sanoma, korostava sävel ja esitys. Mikään ulottuvuuksista ei saa tallata toisen varpaita.
- Barbara Helsingius -

Mitä, eiks naurata?

Ihmissuhde-korsoraattori äimisteli männäviikolla, jotta onko kukaan, kenkään konsanaan tömähtänyt vastakkain hauskan naisen, puhumattakaan hauskan blogin kanssa. Jaa-a, mielenkiintoinen kysymys. Ensimmäiseksi mieleen pölähtää määrittelytaipumus: mikä on hauskaa? Sen jälkeen voikin ryhtyä pureksimaan ikiaihetta onko se mikä miehestä on hauskaa hauskaa myös naisen mielestä – ja päinvastoin. Kuka ketäkin hauskuttaa? Miten globaali hauskuus rajataan? Onko hauskuus kokijan tunne samaan tapaan kuin kauneus katsojan silmissä? Jos on, niin miten voidaan joitain [onnettomia tiukkapiponuttura tolloja] edes moittia huumorintajuttomiksi? Onko huumorintaju luokiteltavissa yliluonnolliseksi kyvyksi, jos samojen asioiden pitäisi naurattaa kaikkia ihmisiä? Miksi ylipäätänsä pitäisi nauraa? Eihän elämä aina ole mitenkään erityisen hauskaa. Mistä sen huumoritajun voisi ostaa, jos ei kerta kaikkiaan mikään naurata?

Ja tästähän lurahtaa ihan liukurilla kohti syvempää ulottuvuutta; onko hauskuus itseisarvo? Haluaako kukaan nutturapää oikeasti leimautua hauskaksi, etenkin jos sen kylkiäisenä saattaa olla vaarana leimautua myös nuoleskelijaksi, liian vapaamieliseksi, aivan liian rennoksi ja hyväksi ”jätkäksi”. Haluaako kukaan nainen oikeasti olla jätkä?

Muistan omasta nuoruudestani erittäin egoani palkitsevan jätkätapahtuman, jossa vietimme hemmojoukkion kanssa muutamankin kera-parin mökkiviikonlopun, joiden päätteeksi olin aina ainoa nainen, jolla oli minkäänlainen puheyhteys yhteenkään kankkusessaan kommertavaan urokseen tuolla mökkikeitaalla. ”Sä oot hyvä jätkä.” Muut daamit nipottivat ja osoittivat mieltään ylkäsilleen selkeällä paheksumisboikotilla – miksi? Koska eivät osanneet samastua niihin odotuksiin, joita jätkillä viikonlopulle oli. Silloin kun pojat päättävät lähteä mökille, ei kannata mennä mukaan, ellei pysty eläytymään siihen apinanraivo-hörhöilyosastoon. Muuten pettyy. Pysykää kotona. Antakaa niiden örkkien viilettää keskenään. Se tekee niille ihan hyvää. Rentoutukaa itse sillä aikaa omissa puuhissanne.

Mitä tulee Blogistaniin, niin minusta kukaan täällä kirjoittava nainen ei halua olla niin yksisilmäinen, että pyrkisi leimautumaan pelkästään huumoriblogiksi. Miksi pitäisi? Kyllä asioita voi [ja se on taito se, jos osaa ] huumorilla käsitellä, mutta välillä tulee tarve olla herkempi, vakavampi, syvempi, iloisempi, surullisempi, omituisempi tai mistä hyvänsä syystä laaja-alaisempi. Lienee tippaleipä-etu. Useampi kuin yksi tapa mahtuu kerrallaan skouppiin ja sen mukaan niitä turinoita syntyy.

Eikä liioin kukaan seuraamani mieshumoristi ole pelkästään vitsinvääntäjä [toim. huom. iMit]. Taustalla on [usein] ajatus, viesti, itselle tärkeä asia, mitä halutaan tuoda esille huumorilla väritellen.

Toveri Sivusta totesi

Pidän blogeista, joissa ihmiset tunnustavat oman pienuutensa, pelkonsa ja epävarmuutensa. He ovat sentään rehellisiä. Rohkeitakin ehkä. Minusta tuntuu siltä, että heillekin on paikka maailmassa. Sillä he opettavat muille todellisuutta.

Niin totta.
Rohkeasti, huumorilla tai ilman, vimmalla ja voimalla.
Suoraan sanoen ja suurin piirtein, sellaista elämä on.
Blogistanissakin.

Käy muumilaaksoon

Meillä Vaanilassa suhtaudutaan varsin nihkeästi muumeihin, listoihin sun muihin blogin massamössötäytteisiin. Tiukkapipoja kun olemme, osallistumme erittäen harvoin mokomiin turhukkeisiin. Silloin tällöin, hyvän aisan puolesta saatamme toki silti heltyä [kysykää vaikka Resurssilta].

Suuri Jari Sarasvuo ja seksiuni -kysely! [tuotto lyhentämättömänä pidätysprosentin korotusrahastoon ja pipo päälle]

1. Oletko koskaan nähnyt seksiunta Jari Sarasvuosta? Kerro tarkemmin.
Seksiunta? Onks se sama kuin painajainen? Kerro tarkemmin.

2. Oletko koskaan nähnyt seksiunta toisesta bloggaajasta? Oliko se Jari Sarasvuo? Kerro tarkemmin.
Toinen bloggaaja? Onks se sama kuin iMit vit...? Näyttäis olevan toisena [ettei nyt vaan tulis taas liian paha linkkisana].

3. Oletko koskaan nähnyt seksiunta miehestä jolla on Jari Sarasvuon kasvot, mutta joka ei ole Jari Sarasvuo? Kerro tarkemmin.
Silmät kiinni tuntui ihan Sarasvuoteelta. Kun unessa avasin silmäni, huomasin, että se olikin Olli Mäkinen, Cillit Bang mies.

4. Oletko koskaan ratsastanut hevosella? Kutsuitko hevosta Jari Sarasvuoksi? Näitkö tilanteesta myöhemmin seksiunta? Kerro tarkemmin.
Hevonsellaisella en koskaan, aasimuulilla lähes päivittäin. Näin ensin siitä taivaallisen ilmestysnäyn. Vasta sen jälkeen kiipesin selkään. Kutsuin sitä nimellä Muusia.

5. Oletko Jari Sarasvuo? Tai seksiuni? Kerro tarkemmin.
Kerro itse. Lähden tästä nyt uniin. Niin on monta paikkaa käytävänä, että mahtaako se Petteri jaksaa. Kun on kuononsakin niin punain.