Read my lips

Opettele lukemaan huulilta,
harkiten, aistien värinän.
Silloinkin, kun
hymy tai nautinnon huokaus
on vaivihkaa muuttumassa
ankaran vitutuksen viivaksi.

Sanat.
Ei niille aina ole tilaa.
Eivät puristu viivasta läpi
sitä kummempana.
Myöhemmin sitten ryöppyävät,
paisuneina, hurjistuneina.

- Vaanilan ontuva runoratsu [melkein viivaa, kun lauseenmuodostin on sökö] -

Senkin kelmi!

Pakkomatkustamista harrastetaan nykyisin aina siihen malliin miten halvimmalla pääsee. Konsepti tarjoaa epäinhimillisiä lähtöaikoja, pitkiä välilaskunotkumisia ostoshelveteissä sekä rajoituksia lennonaikaisissa peruspalveluissa [no ei sentään vielä vessan käytössä – riippuu tietty siitä, millaiseen istuinkokoonpanoon osuu].

Tällä kertaa Vaanilan kriittistä [mutta yleisesti sopeutuvaa] matkailijaa pääsi ”palvelemaan” KLM (kelmi vaan). Tämä sydäneurooppalainen yhtiö on päättänyt, että lennon aikana ei [edes rahalla] tarjoilla mitään alkoholijuomia. Ei siis mitään. Sitä saatanan korvikesumppia vaan ja virvokkeita.

Kun nyt sitten parikin parin tunnin rupeamaa kerrallaan joutuu moisessa härvelissä keskipaikalla [halusin käytäväpaikan, mutta ei kai sitten ollut] kärvistelemään turhiin välilaskeutumisiin liittyvine kuulohäiriöineen, niin onko se nyt mitenkään tuomittavaa, jos palvelustrategiastaan oppineena varaa [välilaskukentältä] mukaan ihan omalla rahalla hankitun hävyttömän pienen pullotteen punaviiniä sen kumisämpylän ja lisäaineen voimalla pullistelevan iskukuumennetun suklaahötterön keralle? Ha? Kukaan ei motkota sinä aikana, kun sitä ihan julkisesti siemailen paikallani näiden kulinarististen ääriyritelmien parissa [vetävät mokomat lonkkaa siellä perätuhdolla alkoholianniskelusta säästyneellä ajalla], mutta johan rupee nahkatukkainen neiti purseri läykyttämään, kun on keräämässä jätteitä pois. ”It is not allowed to drink own drinks. I tell you now [great timing]”. Tulehan nyt korsto vaan imemään se pillillä pois tai lemppaa meikä pahantapainen örveltäjä varauloskäynnistä ulos.

Hyrrkele, kaappijuopoksiko tässä pitää ruveta? Veetuttaa tämmönen turhanaikainen holhoaminen ja viisastelu. Muutenkin saavat kyllä kelmit pitää kyseenalaiset paprikapastansa ja vihonviimeiset vissynsä – en suostu enää lähtemään minnekään sen yhtiön leijaimissa. Kylä varma on niin.
____
Kun äkämölöstä lievästi toipuneena istahdan kotona parvekkeelle, Missen tampatessa sylissä ja Resurssin kuolatessa kyljessä ohikiitävänä järjen valon leimahduksena tajuan taas kaiken tarkoituksen, angsti lientyy. Kaikki tärkeä on tässä, käden ulottuvilla: koti, onni, mun elämä, kaikki rakkaat. Näin on hyvä.

Pakko matkustaa on jonnekin

Tiramisse huitasi muumilla. Lausahduksia, joita ei Vaanilan suunnasta kannata odottaa.
- Kalasoppa on hyvää.
- Aamuhetki on päivän paras hetki.
- Kyllä se kissa pärjää pari päivää ihan itsekseenkin.
- Ei kirjoja kannata ostaa, niitähän voi lainata kirjastosta.
- Kaikkeen pitää suhtautua vakavasti.
- Hellan ja nyrkin välissä on ihan riittävästi tilaa toteuttaa itseään.
- Ruotsalaisvalmisteinen sauna on maailman paras.
- Lempivärini on ruskea.
- Rakastan uimista ja sukeltamista.
- Juon mieluummin siideriä kuin olutta.
- Maailma on oikeudenmukainen paikka.
- Kaapissani on liikaa kenkiä.
- On vaikeaa olla nöyrä kun on niin mahdottoman hyvä.
- Elämästä selviää hengissä, kunhan on tarpeeksi näppärä.

Ainailona kuittautuu nyt C-luokan [työ] matkalle erääseen Euroopan kaupunkiin, joka ei ole maansa pääkaupunki. Valuuttaa ei tarvitse vaihtaa. Sääennuste +22 astetta selsiusta sunnuntaille. Enempää vihjehiä ei tipu. Strictly business [kollegat väijyllä olan takana koko reissun].

Levätkää rauhassa Vaanimiselta viikon verran. Tai jotain.

Haamulle nokkiin

Blogilistalla vaikuttaa näköjään random re-fresh, joka väittää Varo vaanin päivittyneen noin viisi [5] kertaa lähimmän vuorokauden sisällä. No eihän me semmosta harrasteta kuin hätätilanteissa. Random Ghost saa jopa aikoja sitten vaineeseen vaipuneet blogit muka-heräämään henkiin ja ihan säännöllisetkin päivittelijät elpymään ilman rihman kirjoittamaa.

Nyt kun ei näyttäisi olevan kyse pelkästään Bloggerin Veikan blogeista, niin Blogger-poloa ei kai voi tällä kertaa syyttää. Epäilen, että joku elämätön siellä pelaa pullonpyöritystä, arpoo aakkosia ja lepäilee angstihuuruissaan Lataa nyt –namikan päällä. Confess anyone? Satisfaction anyone?

Pahoittelen epätodennäköisiä pettymyksiänne Vaanilan kohdalla.

Vink, vink
Nyt kannattaa tiirailla Turistin uudistunutta ulkoasua [sävy: Brasilialainen pihvihärkä]. Ja lukea Taisteluhyy.. kääpiön vastoinkäymisistä. Ja aina kannattaa seurata Maalaisen entisestäänkin rivakoitunutta päivitystahtia. Sekä syödä pinaattia varmuuden vuoksi ihan vastaisen varalle, eikö niin Luukuttaja.

Yön aforismus kumpuaa Resurssilta:
Parempi ottaa valoisalla suihin kuin pimeässä pimppaan. Näkee ainakin, minkä kanssa on tekemisissä.

Pahus, kun onkin pimeää.

Nikkarointia ja kakkakikkarointia

Missen kesänodotuspäikkäreiltä
Kroohhuoh, on tää nyt kummaa! Kai on maailmankirja mennyt jotenkin kissavihamaisesti vinksalleen, kun tuntuu, että ei se mökkikausi ala KOSKAAN! Nää vaan hyörii ja touhottaa kaikkea jonninjoutavaa. Organisoivat kakkosluokan kylä- ja hoitoterapiareissuja, ovat pitkiä aikoja poissa, kutsuvat kotireviirille koiruuksia [ei niissä mitään niin eksoottista ole - heitän siinä vaan hevosenkengän ja hieman sähähdän, purjehtien arvokkaasti häntä pystyssä puuuis kohtaamisen päätteeksi] eivätkä anna edes mitään uusia, kiinnostavia leluja.

Viimeisin villitys niillä näkyy olevan kantaa jumalaton läjä puuta sisään pesimis- ja lepoalueelleni ja ryhtyä nikkaroimaan siitä kapulakasasta jotain himmeitä jutskia. Koko ihastuttava parveke, jossa tapaan nyt lasien asennuksen jälkeen lötkötellä tähystelemässä ihan valtoimenani, on under construction. Edes Popeya ei tiedä kuinka kauan. Imuri vaanii joka mutkassa ja muutenkin kotioloissa on kevyen stressaava tunnelma. Saattaa kakkapökälettä jäädä korostetun enenevässä määrin sinne peräpeiliin [periaatteessa tyyppivika, olen puolipitkävillainen].

Tämänkin päivän ainoa virkistys oli päästä hippasen tassuttelemaan taas näppäimille ja kopasemaan hiirtä. Hiirulaiskuva, nam, voi kun diggaankin aina näitä. Ja muuan toveri [Vuosaaren kuriton raggari] on arvottu näemmä sisäruokintaan. Hyvin se kuule valjaissa sujuu se maailmaan tutustuminen. Katos kun vastuu on silloin aina jollain muulla. Voi mennä ja jolkotella ihan sydämensä kyllyydestä; liekanarunsa etten sanoisi puitteissa, mutta en sano, kun olen kissa. Taluttimessa kontrolli ei [yleensä] petä. Ja silti näkee muailmaa. Voisinpa kertoa muutamastakin Missen tajuntaa avartaneesta Lapin reissusta Nordsjön viiksivallulle, mutta ne väittävät nettiaikani olevan nyt lopussa. Niinpä tietysti. Käpäläni kopsaisi tänään kyllä muutamaa muutakin kissankuvilla ihastuttavasti somistettua sivua, mutta en nyt ehdi enempää linkkaileen.

Jaa, että nyt sitten pukkaa uutta lelua. Noh, en pane pahakseni, leikkimäääääään...

Päivän kohokohtia

Lähes jokaviikkoinen verikoereissu Abudan valtakuntaan tuntuu tuovan edes jonkinmoista vaihtelua muorin toinen toistaan tylsempinä ohi vierivien päivien hapertuvaan ketjuun. Karautamme aamukahdeksalta ilonallekiesin kumit suhisten komeasti arvauskeskuksen pääovelle. Muori kömpii kiireellä ulos ja kumara hahmonsa kiiruhtaa määrätietoisesti [vielä heikompiliikkeisiä sutjakkaasti ohitellen] kohti vuoronumeroautomaattia. Pysäköin auton ja menen perässä tiedustelemaan senkertaista sijoitustamme: Vain 20 ennen meitä, ei hullumpaa. Saan soveltuvin saatesanoin haltuuni äidin ikikulun neppikukkaron, jossa on mytyssä viiskymppinen ja ostoslista. Äiti on jo ryhtynyt antoisaan taudinkuvadialogiin viereisten mummeleiden kanssa jonotusistuimellaan.

Lähden kauppaan. Kaupassa on täysi aamutohina menossa. Henkilökunta hyllyttää tarmokkaasti elintarvikkeita, osa keräilee kotiinkuljetusasiakkaiden tilauksia. Muorin ostoslistalla on taas niitä iänikuisia punaisia paprikoita, banaaneja, ruisleipää, maitoa ja keltaista wc-paperia (Serlan). Maleksin myymälässä tarkoituksella hitaasti, koska ei ole mihinkään kiire ja juuri mikään muu kauppa ei ole vielä auki. Luen lööpit ja annan tilaa aamuvirkuille peräkärrymummeleille kassajonossa jo siitä kannustuksen ilosta, että pystyvät vielä itse tekemään ostoksensa. Vien ostokset takakonttiin ja palaan hoitotakuulaitokseen tarkistamaan jonotustilannetta.

Enää kaksi ennen meitä. Istun jo niin tutuksi tulleen laitoksen soveliaan epäviihtyisään aulaan odottamaan ja selailemaan repaleisia lehtiä ammoisilta ajoilta. Seuraan sivusilmällä, kun hoitotäti yrittää häätää asiakaspalvelukoppiin linnoittautunutta aasialaista alkuperää olevaa, hoitotakuutansa peräävää naista pois. Nainen jäkittää kuin kissa valjaissa eikä suostu poistumaan, ennen kuin saa lääkärin lapselleen. ”Rouva hyvä, kyllä teidän nyt täytyy siirtyä odottamaan tunniksi tämän huoneen ulkopuolelle”. ” Minä en mene mihinkän, aina sanoa noin, minun lapsi sairas, tarvita lääkäri. Koska tule?”. Eivät puhu ihan samaa kieltä, ilmassa on runsaasti semanttista hälyä.

Kunnes muori köpöttää kohti penkkiriviä. Pitää istua hetki ja odottaa, että huippaus lakkaa ja naukata huikat vesipullosta. Vasta sitten voimme lähteä liikkeelle. Jos äiti on voimissaan, piipahdamme yhdessä Marian konditoriassa ostamassa kahvileipää kahdelle. Kampaviinereitä. Jotta hän voi kutsua naapurin rouvan iltapäiväkahville. Äiti jaksaa juuri ja juuri tehdä tuon ylimääräisen pyrähdyksen roikkuen käsipuolessani ja pysähtyen välillä vetämään henkeä. Tuo mitättömältä ehkäpä tuntuva shoppailukeskustelu konditorianpitäjän kanssa on kuitenkin Erittäin Tärkeä Asia; oikea kontakti, jossa pääsee vähän revittämään ja heittämään läppää. Sitten onkin jo kova kiire kotiin, että ehdimme ennen kuin ruokapalvelun poika tulee tuomaan päivän sapuskat. Kas kun äiti ei muistanut ilmoittaa, että saattaa viipyä asioillaan.

Kannan ostokset äidin hiljaiseen ja siistiin, ehkä siksi juuri niin surulliseen asuntoon, elämänehtoon muistolehtoon, jossa tuntuu jotenkin ankealta [vaikka ei ole leikkokukkia, ei]. Hän tutkii kauppakasseja kuin lapsi joulupaketteja. Eihän siellä mitään yllätystä ole, sitä vaan mitä on tilattu. ”Onpas hyvännäköisiä banaaneja. Ai kun onkin mehevät paprikat. Ai löysit [siinä sitä oli hyllymetreittäin] keltaista vessapaperia, se kun on vahvempaa kuin ne höttöpehmopaperit.” Äiti kiittää avusta ja kysyy ties monennenko kerran, enkö todellakaan ehdi jäädä kahville. En voi, kokous alkaa puolen tunnin kuluttua. Työpäivä. Äiti jää hyörimään pieneen eteiseensä näennäisen puuhakkaana, yksinäisyyden hiipivä kajo silmissään.

Matkalla töihin ahdistaa. Itseni ja äidin puolesta. Pieniksi ne menee, ennen kuin loppuu. Piirit nääs.

Vaanilan koekeittiötöistä: Polish cooking

Kuullotettua kokkausta...

Kopytkan arvoitusta on nyt yritetty kotikonstein ratkoa. Hmmm... mitäpä tuohon nyt virkkoisin muuta kuin, että ravintolan pöydässä moni asia maistuu niin paljon paremmalta. Mutta avartavaahan tämä Vaanilan koekeittiösekoilu on. Näin se suurin piirtein meni.

Yhtäällä otetaan kilon verran pottuja [perhana, kun niissä alkaa ollakin itua]. Kuoritaan ja keitellään kypsiksi. Muussataan kera [niukan] lorauksen maitoa ja [vielä niukemman] rasvaa sekä ripauksen suolaa. Annetaan sörsselin jäähtyä.

Humautetaan perunamössöaihio vaivaimeen, perään muna ja pieninä erinä vaivaamisen edetessä noin 5 dl vehnäjauhoja. Massa kiinteytyy konheessa tukevamman puoleiseksi klöntiksi.

Samaan aikaan toisaalla: Laitetaan iso kattilallinen vettä kiehumaan.

Muotoillaan taikinasta [osissa] lepotilassa olevan k….. [kuukkelin] paksuinen pötkylä, jota läimitään sopivasti lyttyyn. Leikataan lätkylästä viistoja, suupalan kokoisia paloja.

Kun vesi toisaalla kiehuu, sujautetaan lätkylänpalaset kattilaan sopivissa erissä. Kun pulpahtavat pintaan, nostetaan reikäkauhalla veks ja laitetaan kulhoon lämmittelemään [odottelemaan loppuja] öljytilkkasessa pyöräytellen.

Jo hieman ennen kolmaalla. Porsaan sisäfile on leikattu parin sentin noiseteiksi ja ruskistettu kepeästi. Köllivät uunirasiassa vartoilemassa seuraa. Runsas erä siivutettuja herkkusieniä korvennetaan Culinessessa pehmeiksi. Lisätään purkki Flora ruokaa [sitä, joka aiheuttaa orkesterinjohtoa alasti] sekä Keiju pippurfraiche [200g]. Sekaan hajamielinen hyppysellinen ensiksi käsiin osuvia yrttejä. Hämmennys. Soosit sian päälle ja höskä uuniin noin puoleksi tunniksi/175.

Nam sanoi Resurssi.

Sian ja kopukoiden suhde ei ihan täsmännyt – kopukoita jäi runsaasti yli. Eli kannattaa varata niitä sisäfileitä useampia.

Seuraavassa jaksossa: Miltä pakastetut kopytkat maistuvat?

Urheilua: Poika jäi onneksi täl kertaa Eurooppaan [höh, kirjoitin ensin, että europapaan]. Kanukit kömpivät himaan hoppee ei oo häppee fiiliksissä ja Skodakypärät [höh, kirjoitin ensin että skodakyr.....] priiskuttelevat skumppaa kultajuhlissa. Miten vapauttavaa, ettei näissä bileissä esiinny meitä pohjoismaalaisia. Tunnelma mahtaa olla tosi välitön.

Note to my next spring: Tällä viikolla tuli Helsinginseudun puihin lehdet.

Note to Kuulis: Missä on Kuulis?

Johan on markkina

Tammi. Viisi tammea. Lukuisia tammia.
Talli. Viisi tallia. Johan on runsaasti talleja.
Tamma. Viisi tammaa. Silminkantamattomiin tammoja.
Talla. Viisi tallaa. Huikea määrä talloja.
Tokka. Viisi tokkaa. Erinäisiä tokkia.
Tollo. Viisi tolloa. Tuskastuttavan paljon tolloja.
Tumma. Viisi tummaa. Hämmentävän paljon tummia.
Tulli. Viisi tullia. Hirvittävästi tulleja.
Tikka. Viisi tikkaa. Kovin on kertynyt tikkoja.
Tilli. Viisi tilliä. Säkkitolkulla tillejä.

Selitä tätä nyt sitten jollekin ulkomaalaiselle, joka yrittää opiskella suomea.

Mutta missä on Kuulis? Ettei vaan olisi lähtenyt matkalle jonnekin Euroopan kaupunkiin? Ruvetaanko arvuuttelemaan? Veikkaan Krakovaa.
----
Vastaukset luonnollisesti sinne Kuuluttajan kommenttiosastolle.

Romantiikkaa Kirjan ja ruusun päivänä

Vaanilan parisuhdealbumista
Resurssi: En ostanut sulle kirjaa.
ainailona: Hyvä, niitähän meillä jo onkin ihan liian kanssa.
R: Enkä ruusuakaan.
ai: No ei tarviikaan, just viimeviikollahan yllätit sillä ihanalla puketilla.
R: Ajattelin, että puhdas vessa on tähän saumaan parempi veto ja hieman siivoilin.
ai: No niin on! Kiitos [perhana, että se osaakin vetää aina oikean suuntaisesta narusta...].

Terveisiä Krakovasta!

Täällä ollaan kotikoneen öökkösautomaatin ääressä jälleen [pitää nyt vähän priiskutella ihan jälleennäkemisen ilosta! Ääääää... Öööööö... öykkäri örvelsi sätkien öisellä sänkisaralla, ämpäri yllätti pöhisten yrmeää odööriä, öylätti yökötti äkkinäistä ripittäytyjää, yrjönpäivä äkkäsi äitienpäivän tärkeämmäksi, äkäisiä örkkejä pörrää pöheiköissä, älä nyt häiskä äidy ämmittelemään, hämmentävää äimistellä herrasväen hääyöaikeita, ökkömönkiäinen kiipeää äänetönnä säärtä - vokaaleita jippii, elämä on yhtä juhlaa!]

Ensiksikin Suuri Kiitos Kuuluttajan erinomaisesti organisoimalle vastauspalvelulle! Olo tuntui koko ajan niin kotoisalta ja Blogistan oli melkein kuin mukana retkellä, ihan hiirin kosketeltavasti aina kun Bloggerin Veikkaa ehdin ohimennessäni haaroista hipaista [kerran se ei antanut!].

Kiitos myös kaikille rohkeille arvuuttelijoille. Kuulishan se [teletappipatiaako?] loihe arvaamaan ekana oikein, jotta missä sitä. Sun äitis [ei sil oo vieläkään lokia!] peesasi viisaasti vanavedessä vielä kun eturivin anonyymikot tohtivat kyseenalaistaa oikein kaksin käpälin ja VERSAALILLA oikean vastauksen oikeutuksen. Upea tunnelma!

Ihan yhtä suurella todennäköisyydellä olisin voinut olla niin Vorssassa, Linköpingissä [missä hyvänsä köpingissä], Eipäjoen Ostos Sentrumissa, Olomoucissa - Tsekin tasavallan itäisemmässä päässä, Hervannan Sparissa, Rahassa, Funchalissa, Vilnassa, Edinborghissa, Porvoossa, Kölnissä, Rostovissa, Volgogradissa, Firenzessä, Torontossa, Sheffieldissä, Turussa, Kanadassa, Cambridgessä, Göteborgissa tai Wienissä. Ajatella – niissä kaikissa olisin voinut olla, höh.

Mutta Krakovassa oltiin ja kaikille epäileville enemmän tai vähemmän anonyymeille tiedoksi, että Krakova on ihastuttava kaupunki. Pieni, kompakti, Vanha Kaupunki selkeästi puistonauhalla rajattu [kun pysyttelee vaan sen sisäpuolella, niin ei ole koskaan liian pitkä matka kotiin], edullinen, siisti [roskiksissakin oli tuhkakuppi], turvallinen, ystävällinen, yritteliäs, kunnianhimoinen ja hyvänmakuinen.

Puola on erittäin mielenkiintoinen maa; suurvalta, joka ei suostu kenenkään alamaiseksi, ei edes EU:n. Ylpeästi Puolan kotka nostaa nokkaansa ja vaalii itsemääräämisoikeuksiaan [perustuslain päivä sattui olemaan just sopivasti 3.5]. Se voi näyttää siltä, että taipuisi muiden tahtoon, mutta oikeasti ei sitä tee. Liian paljon kurimusta on liian lähellä muistissa.

Erityisesti ihastutti [monessakin kohtaa] suoraselkäinen tyyli pitää annetut lupaukset, laskuttaa sovittu hinta ilman mitään vilunkia, lämmin ja perusteellinen ote asioihin. Aluksi hieman alta kulmain kyräilevä tarkkailuasenne [niin kuin meillä suomalaisillakin], joka hetken turinoinnin seurauksena kuitenkin purkautui välittömäksi ajatustenvaihdoksi [eikä vähiten kokemuksistamme veli Venäläisestä].

Paatunut peruna-yökköangstikko oli sulaa suukkosuuta kopytkan [perunasoosirullaati] edessä - kunhan uutuuttaan kiiluva Polish Cuisine eepos on vihitty käyttöön valistan teitä tarkemmin ohjein [derivoituani ensin kaikenmaailman unssit ja ozzit ymmärrettäviksi mittayksiköiksi].

Suosittelen, sinne vaan! Puola on kiva.

Voihan vitsaus, töihin pitäisi taas aamun valjettua ymmärtää mennä. Huoh.
___
Edit:
Kas, Ameebakin on seikkaillut samoissa maisemissa!

Yhden (1) pisteen vihje

Ostaisin mie vokaalin, mutta kun toverit Tyskie, Zywiec ja Okocim (ookoosimo vaan) ovat tuhlanneet kaikki rahat!

Aika palata kotio. Misseeki on jo paha iku.

Kahden (2) kaljan vihje

Aina vaan arvausta tuntuu pursuavan, se on hauska nain vartin nettisession aikana todeta (enempiin ei anymore ole varaa - huomaattekos miten taitavaksi outojen vokaalien avoidaajaksi olenkaan develoipunut. Keep on guessing.

Dagens vihi : Taajamassa on arvostettu yliopisto ja yli sata (100) kirkkoa.

Amarettolattet sussiunatkoon, taas skumppaa tuodaan, soronoo.......kluk!

Kolmen (3) pisteen vihje

Huikeaa! Hieman ehdin vilikaista Kuuliaisen Kuuliksen (sori, linkittaimine on nyt ihan liian vaikeeta, vaikka onkin haikeeta) perustamaa vastausalustaa ja ilahduttavan tarmolla oli vastauksia puskenutkin ja homma tuntuu kotikonnulla pelittavan. Vaanila kiittaa ja kittaa (no nynne oukkouset katos). Viel ei ole too late to guess.

Ja kovalla rahalla (2 yksikkoo fyrkkaa maksaa this connection) tarjoamamme kolomen pistiaisen vihje is here:
Kaupungin halki virtaa kuulemma joki. Hiljaa.

Eikun baanalle. Arvaimiin!