I am back, varo vaan!
Lomanen on onnellisesti vietelty mitä erinomaisimmissa sää ja mää olosuhteissa. Suomen vedenpaisumuksen aikaan paistoi Tanskassa aurinko herkeämättä ja sai mokoman mitättömän pläntin tuntumaan suorastaan viihtyisältä lomakohteelta. De ä däilig. Kielimoduli tosin uupui tuossa tuokiossa moista sotkusolkotusta kuunnellessa ja jatkoimmekin rivakasti matkaa kohti sitä ainoaa valtakuntaa reitillämme, jossa käy tämä niin kätevä ja tutuksi tullut yhteisvaluutta euro.
Sakupetterien Lidlissä hintavertailu oli helppoa ja ne samat
suosikkituotteet vielä pykälän verran halvempia kuin Suomessa. Lisäksi kaupassa oli niukka, mutta osuvilla valinnoilla täytetty viina/viinihylly, jonka hintahanuri loihti välittömästi säkkijärven polkan soimaan molemmissa aivosolukajareissa. Kun sitten koluttiin vielä Aldi, Penny ja osa Realia, niin tuliaisnäytteet niin omaan käyttöön kuin lahjaksikin oli hankittu.
Pari viikkoa autoilua kahdestaan paljastaa kumppanista ihmeitä. Tiivistahtinen matkanteko suorastaan ruoppaa toisesta ihmisestä esiin peittelemättömän minän ja luonteen.
Olen entisessä elämässäni harrastanut paljonkin parisuhdeautomatkailua Euroopassa. Suurien seikkailujen ja ihanien muistojen ohella mieleeni ovat syöpyneet ne lukuisat [syystä tai toisesta syntyneet] jähmeän mököttävät ajorupeamat, jolloin sanaakaan ei vaihdeta, kiristellään vaan hampaita ja toistensa pinnaa, korkeintaan nokitaan ja yrmistellään. Yhäti ohjaamossa ryytyvä tunnelma, poikkipuoliset, väsyneinä singotut, huolimattomat sanat, jotka sulkevat keskinäisen hehkun, toverillisenkin lämmön totaalisesti ulkopuolelle.
Resurssin kanssa tämä kesän autoiluretki oli ensimmäinen pidempi yhteinen. Kun väsyneenä kusihädässä, tupakantuskassa ja nälkäisenä hämärällä sivutiellä bensamittarin palaessa punaisella yritän lukea karttaa väärinpäin ja arvioida etäisyyksiä "sentti ylöspäin, sitten pari peukunmittaa vasemmalle" -menetelmällä [kartan mittakaavasta riippumatta], seuraa kokonaisolosuhteen yhteisvaikutuksesta ennemmin tai myöhemmin Hepuli. Siinä saa Resurssipolo kyytiä, sanoja ei säästellä, ajotaitonsakin ansaitsee teräväsävyiset nuhteet. Kun häpeänpuna sättimisestä alkaa kohota jo omillekin poskille, mitä tekee tuo [lähes syyttä] ryöpytyksen kohteena ollut olento? Taikoo ajatuksen voimalla tyhjästä, loputtoman tuntuisesta peltomaisemasta esiin bensa-aseman kera Mc Donaldsin, pysäyttää täysin rauhallisesti kärryn, sytyttää savukkeeni, lyö lantin vessarahaa kouraan, kirmaisee tilaamaan ruokaa ja ryhtyy itse selvittämään sijaintiamme ja sitä, mihin asti vielä päivän aikana ehkäpä ehtisimme. Koko aikana hän ei korota ääntään eikä lähde rähinääni mukaan eikä liioin vaivu mökötykseen. Kommentoi vaan maltillisesti pyrkien keksimään konkreettisia keinoja tilanteen [lue:oloni] helpottamiseksi.
Olenko vielä tällä planeetalla, tässä autossa, tällä tiellä, jankuttaa sydämeni takamaille integroidut Muisti ja Kokemus -mokkulat? Miksi tästä ei syntynytkään vuosisadan mökötysfarssia ja ilmatilaa huimana halkovaa riitasointua, tivaa Aivojeni Kaakkoislohko? Olipas tyhmää menettää hermoa, raportoi aina niin ajatteleva Omatunto-osasto. Lepo vaan, tyynnyttelee pissapaussin ja ruokailun jälkeen hiljakseen elpyvä toveri Järki.
Löydettyämme vihdoin uupuneina ja hikisinä hotelliin, hän suo minulle etuoikeuden hemmotella itseäni vaahtokylvyssä ja lotrata rauhassa kylpyhuoneessa, vaikka peräsuoli puikeana odotteleekin itse pääsyä töräyttämään posliinialttarille [=pönttö mallia preparoi tuotos, ennen kuin vedät]. Tarjoilee vielä yömyssyäkin, antaa hyvänyönsuukon ja halin, vaikka ei rämettynyt partnerinsa jaksa edes ajatella muuta elämöintiä kuin nukahtamista.
Ja mitäkö minä sitten tein [tiuskituiskun lisäksi] yhteisen hyvän eteen? No, suunnittelin reitin, vaihdoin eksoottiset valuutat, varasin hotellit, tutkin kiinnostavat kohteet etukäteen, ajoin yli puolet matkasta, pääsääntöisesti kestin hermostumatta pitkiäkin päiväistuntoja [etenkin, jos itse ajoin] ja aikaa vieviä Resurssisäätöjä [kassien penkomista, kadonneiden esineiden etsimistä, pakkaamista ja purkamista, tarkistamista ja järjestelyä], luin tarmolla karttaa peukalolla, ihastelin haikaranpesiä ja kuulemma olin enimmäkseen rentoa matkaseuraa. Älkää kysykö häneltä tarkennusta nyt.
Reissusta jäi hyvä mieli. Hyvä mies.
Kyl on kiva olla kotona taas. Ja Blogistanissa.
