Pukkipanta pannasta

Kesän hyttyskanta vaikuttaa ärhäkältä ja runsaalta. Itseäni ne eivät suuremmin häiritse [hapan akka], mutta Resurssille niistä on harmia koko perheen edestä. Jos inisijä pääsee oikein pahasti puraisemaan, niin jopas raavituttaa ihan verille saakka. Kamalaa katsottavaa, kun menee Resurssin kaunis pinta ihan rupiseen kuntoon!

Välittömästi mökille päästyämme Resurssi ryhtyykin tarmolla miinoittamaan tienoita hyttyskierukoilla, -tikuilla, -kynttilöillä sun muilla karkoitinkäryttimillä. Jopa huussiin pitää virittää oma, savua suitsuttava torjuin, jotta ei paskomisnautinto tyystin häiriinny. Köh, köh, raikas luontoilta on pilalla! Haistelisin mieluummin piipusta nousevaa savunkiehkuraa, joka muistuttaa ihanasti lapsuuden torpan puuvalkeista. Savuansojen antaumukselliseen virittelyyn kuluu myös ruokottomasti aikaa, jonka voisi käyttää romanttisemminkin [vaikka halkoja hakkaamalla tai nurmikkoa leikkaamalla].

Tuotekehittelyvinkki: Kun nyt koirille ja kissoille on saatavilla punkkipantoja, jotka pitävät tuholaisörkit loitolla, niin miksei kukaan ole keksinyt miehelle vastaavalla idealla toimivaa hyttyspantaa [kun hevosellekin sellainen on Googgelin mukaan näemmä saatavissa]. Hyttyskarkotetta erittävä silmukka vaan ukolle kaulaan ja hörriäiset pysyisivät loitolla ja laitteen mahdolliset haitalliset huurut ja käryt kulkeutuisivat vain käyttäjän omaan nokkaan.

Ja saattaisi siitä olla muutakin iloa illan tiimellyksessä... parempihan se aina mies taluttimessa kuin kymmenen niityllä valtoimenaan reuhottamassa. Kiistämättä se selkeästi parantaisi miehen ohjattavuutta ja kytkemistä [vaikka järeämmälläkin vaijerilla] haluttuun asemapaikkaan.

Idean saa varastaa, royaltit: varovaan[ätti]yahoo[dotti]com tai tulee ruoskaa!

Hajamielisiä hujanhajanmietteitä

Juhannuksen jälkeen töissä alkaa hiljainen kausi. Kaikki pahimmat spämmääjät ovat lomalla [viimeistään ensi viikolla], pomotkin. On aikaa siivota postia ja pöytää, tehdä niitä ikäviä rainy day duuneja. Tällä viikolla näyttää sananmukaisesti olevan oikea hetki juuri niille. Ken jää lomalle vasta heinäkuun lopulla hyötyy tuplasti: ensin saa viettää kuukauden löysäillen töissä ja sitten lomalla. Hähää!

Kesäkuun alussa lomalle lähteneet alkavat pikkuhiljaa valua takaisin. Käytävillä vilisee kotimaassa lomailleiden ynseitä, pettyneitä naamoja, kalpeita kinttuja, valmiiksi veemäisiä kommentteja. ”Niin se loma taas hurahti, plääh, ja oli NIIIIN sateiset ja kylmät ilmatkin.” Niinpä. Syntymähappamat. Lotossa häviäjät.

Taivaalle kiitos, että sekä Ruotsi että Tanska putosivat vihdoin palloilukisasta pois. Eivät ansainneet jatkoja [vaikka Svenssonien häviö olikin hermoja hivelevän niukka]. Kreikka voittoon, sinivalkoiset värit hulmuamaan! Toisaalta, Tsekkejäkin kohtaan tunnen suurta, oluenhuuruista sympatiaa... Tärkeintä on kuitenkin, että se turnaus saadaan vihdoin päätökseen.

Viinisuositus kesän lihansyöntikarkeloihin: Juhannuksen onnenkantamoinen hätäisellä Alko-piipahduksellamme oli ehdottomasti Tunisialainen punaviini Selian Carignan. Hippasen tyyriimpi pullote [9,85e], mutta upean täyteläinen, kypsän hedelmäinen, pehmeän mausteinen ja lämmin, rypäleenä Carignan. Sopii hyvin grillilihojen seuraksi. Melkoisen tanakka, mutta kuitenkin hyväilevän pehmo ja tasapainoinen. Kannattaa kokeilla!

Missen linkkivinkki. Kurkkaa osio Ajanvietettä, Hauskaa. Tiedä vaikka kissallasi olisi lähiaikoina nimipäivä! Voit myös mitata kissasi älykkyyden [testien teko näyttää meillä kestävän useampia päiviä, palaamme tuloksiin myöhemmissä Missen postauksissa], varo vaan.

Viikon veto: Kauankohan kestää, ennen kuin Blogistanin Nääsvillen lähiön erihyvän eriön asukit saavat blogimiitin sovittua ja pidettyä? Any bets? Näillä sateilla, heinäkuun helteillä tai ensilumilla -tarkkuus riittää.

Kavala nykytekniikka saattaa höynäyttää verevänkin jobbarin. Toivottavasti saamme tietää, miten kävi – saatiinko rosvot kiinni?

Juhannusotot ja -panot

Satoi. Pallit olivat autiot ja tyhjät. Lojuivat takkatulen loimussa lampaantaljalla rentoina ja voipuneina, kaikkensa ruikkineina. Hulppeista huomionosoituksista hämmentyneet häppärit hönkäilivät turpeina irvistellen lähes puhki pantuina. Käden ulottuville asetellut kirjat ja lehdet oli luettu kannesta kanteen. Televisiosta ei tullut muuta kuin jalkapalloa. Hyttyskynttilän sitruunantuoksuisessa valossa sateinen ilta näytti lähes lihaisan inhomieliseltä. Vatsa mumisi tyytyväisenä herkkutaakkansa alla. Päässä hyrräsi kiihdyttävä nousuhuppeli jo kolmatta päivää. Satoi aina vaan. Misse retkotti uupuneena sohvan nurkassa; sateisen ulkoilun väsyttämänä. Ei auringon pilkahdustakaan. Sauna paloi jatkuvalämmitteisellä halkokestoliekillä. Sade se vaan yltyi.

Ei perkele! Aika palata sivilisaatioon, lämpöön ja helpomman hygienian ulottuville.
Ohi on - mökkijuhannus.

Haa, bonusrusketusraita tangoissa - Juhannusta edeltävän torstain toiveikkuusbarometri

Jos metri tuntuu liian pitkältä, niin senttikin käy
Tuhat ja yksi punnittua toivetavua juhannukselle – ilmaan niistä 5-7-5-7-7:

Juhannustanssi
vie, vikisen pian jo
viinimaljassa
valkean yön taikuutta
saunapuhdas laukeaa.

Pitkä päivämatka Lidliin

Moni Blogistanin asukki on jo havainnut Lidlin iloisen sini-kelta-punavärityksen rynnistäneen värittämään kotitienoonsa ankeaa ostosmaisemaa. Outo ilmentymä, jonka parkkipaikalla kuhisee autoja venäläisissä rekkareissa, asiakaskunta on etnisen värikästä ja kielitaitoista sekä hyllyt täytetty oudonnäköisillä tuotteilla. Vähemmästäkin hämmentyy ja saattaa mennä niin kipsiin, että ei uskalla koko kauppaan sisään. Se olisi melkoinen harmi etenkin tarkaneuron-Taunolle.

Lidlin pitkäaikaisena kanta-asiakkaana tarjoan tässä muutaman vinkin [free-of-charge + muovikassin hinta] ensiaskeleitaan myymälän ahtailla käytävillä kärryjään ohjastaville kanssaeläjille. Lidlistä ei missään nimessä kannata yrittää hankkia kaikkea perheen tarvitsemaa tavaraa [ei edes ruokaa], mutta muutamia valikoimassa olevia helmiä kannattaa ehdottomasti hankkia aina juuri Lidlistä. Kotimaista suosiville kerrottakoon, että erittäin monet elintarvikkeet ovat kotimaisia, vaikka ne myydäänkin Lidlin omalla tuotemerkillä. Eivätkä ne saksalaisetkaan ihan huonoja ole oluessa, makkaroissa tai kurkkusäilykkeissä.

Lidl top ten generated by Varo vaan
1. Grafenwalder olut, huom. - tarjouksessa tällä viikolla 0,99/0,5l tölkki (norm. 1,19)
2. Saskian vichy (sininen pullo) 0,59/1,5 l. Ainoa huono puoli on pullo, joka ei ole palautuspullo. Silti Lidlin sixpackin hinnalla ei saa kuin pari pulloa Hartwallia lähikaupasta. On hyvää ja raikasta.
3. ilmakuivattu salamitanko (4 euroa ja rapiat)
4. Räucher savujuustoviipale (paljon parempaa kuin Kippari)
5. appelsiinimehu lasipullossa (älyttömän hyvää, paljon hedelmälihaa eikä lisäaineiden makua) 0,89
6. saksanpähkinäkermajäätelö (vihreä ISO muovipönikkä)
7. hapankorput
8. cashew pähkinät violetissa peltipurkissa
9. viherpippurikastike
10. juustotäytteiset jauheliharullat

Lisäksi ostamme sieltä yleensä sulatejuustoa, muita juustoja, maitorahkaa (500g purkki on samanhintainen kuin 250g muualla), tomaattisäilykkeitä, herkkusieniä, kinkkusuikaleita, säilykeparsaa, keksejä ja leikkeleitä. Hedelmät ja vihannekset ovat yleensä aina edullisempia kuin muissa kaupoissa ja sesongin niin salliessa kotimaisia. Valikoima tosin vaihtelee melkoisesti ja usein se, mitä ajattelit ostaa, onkin loppu. Tuoreessa lihassa ei ole suuremmin valinnanvaraa, mutta kotkofileet ja jauheliha ovat ihan jees perustavaraa. Konetiskitabletit pesevät hyvin ja hanurit pyyhitään meillä Lidlin edulliseen vessapaperiin.

Mitä ei kannata ostaa:
- kahvi (liian erilaista Juhla Mokkaan verrattuna)
- useimmat leivät (paitsi paahtoleipä) – melko mauttomia

Näihin hulppeisiin kulutusjuhlatunnelmiin päätän juhannusviikon raporttigeneraattorini olutta janoavan tuotannon [Misse on jo käynnistänyt kutsunnat, liikekannallepano on alkanut, kaupunkisota vaihtuu poteroon niemennotkossa ja saarelmassa]. Pysykäähän pinnalla!

Iloisiin kuulemiin ja näpyttelemiin.
Täällä ainailona, Lidl, Blogistan.

Eläinterapiaa á la terapiaeläin

Missen eläinterapiapäiväkirjasta:
Kesäviikonloppu mummilassa, what a waste! Henkilökunta väitti, että heidän on muka ihan pakko lähteä hurvittelemaan jonnekin ulkokuntiin ja minä, talon karvainen kaunistus ja kiistaton valtiatar jouduin hoitokeikalle! Väittivät sitä tärkeäksi keikaksi – tehtäväni oli antaa eläinterapiaa sairaalloiselle eläkeläiselle. Olenhan minä kyllä melkoisen rakastettava ja seurallinen. Ja erityisen taitava tamppaamaan ja nukkumaan tyynyllä häntä ihmislemmikin kaulan ympärillä. Hoitoala ei vaan oikein tunnu kutsumusammatiltani. Enemmänkin olen kaiuttimen päällä lötköttelevää tyyppiä.

Ymmärsivät kuitenkin pakata matkaan oman ruokakuppini ja suosikkieväät, vessan, raapimispuuni sekä lempileluni varahiiriä unohtamatta. Viimeiseen saakka kyllä toivoin, että kyseessä olisi ollut sittenkin mökkikeikka, mutta ei, matka oli liian lyhyt. Voihan nau, mihin sitä päädyttiinkään! Helteinen sisätila [ei parveketta], jossa oli aivan hassuja hajuja, ei jälkeäkään linnuista ja joku kumma hössöttävä mummeli nyhti karvassa kiinni innokkaana. Uuh-nau, kurrrr!

Henkilökunta kertasi vielä tehtäväni ja sen jälkeen jäin omilleni yhdessä hoidokin kanssa. Sen verran homma jännitti, että pakko oli vääntää tortut. Saipahan mummelikin esimakua tulevasta, kun pääsi heti pepunruokkouspuuhiin. Paras on aina ottaa luulot pois heti alkuunsa, osoittaa kenen pillin mukaan täällä tanssitaan!

Tarkastin huolella huoneiston lattiatasolta ja totesin sen turvalliseksi, [ei koiria]. Ikkunanlaudan kasviolosuhteet sen sijaan eivät tarjonneet mitään kelvollista nassutettavaa – pahainen pelargonia ja kimppu kieloja. Viherkasvi olisi kyllä tähän saumaan maistunut. Verhotkin tällä tätösellä oli niin tiukkaa kamaa, ettei niissä kunnolla voinut kiivetä. Lyhyetkin vielä. Mutta kas, nahkasohvaan en ollutkaan ennen vielä teroittanut kynsiäni. Hiippailin vaivihkaa hieman kokeilemaan… kraapp. Pahuksen noita-akka huomasi aikeeni ja alkoi takaa-ajo. Piilouduin sohvan alle, mistä se ei minua saanut kiinni, vaikka kuinka yritti haparoida. Peitteli mokoma vielä sohvat paksuilla täkeillä, höh.

Päätin väsyttää hoidokin piiloleikillä. Pitkään se sinnitteli, mutta nukahti lopulta sohvalle. Kyllä siinä terapeuttikin väsyi ja oikaisin itsekin mummelin tyynylle, kun sohva oli jo varattu. Uinuessani päikkäreitä hoidokki oli mennyt kutsumaan jonkun toisen tädin kylään. Heräsin ovikellon soittoon ja yritin tietysti livahtaa porraskäytävään. Ei onnistunut, eukot nappasivat valjaasta kiinni. Siinä sitten tepastelin tätösten tarkasteltavana ja ihmeteltävänä. Yrittivät saada kiipeämään puuhun ja leikkimään hiirihippaa. Turha toivo, tämä Misse kun ei käskien leiki!

Yöllä aika tuli todella pitkäksi. Mummeli nukkui tosi sikeästi ja jouduin kolme [3] kertaa herättämään sen, ennen kuin se tajusi antaa ruokaa. Kuka sitä nyt jaksaa olla suloinen ja kehrätä, ellei saa sapuskaa, höh-nau. Tamppaustaitojeni äärirajoilla mentiin.

Aamulla alkoi ottaa pattiin koko tämä hoitokeikka ja päätin osoittaa mieltä. Mummeli olisi halunnut leikkiä, mutta enpäs suostunut, kun harmitti ja oli ikävä henkilökuntaa. Tähystelin vaan mielenosoituksellisesti lintuja ja oravia ikkunanlaudalla.

Vihdoin illansuussa ne pöljät ymmärsi tulla hakemaan kotiin. Olivat niin muka ikävissään ja yrittivät halata ja lällytellä. Haisivat kamalasti koiralle! En antanut periksi tuumaakaan, pidin tiukan Missenfasadin kotiin saakka ja vetäydyin saunaan mököttämään. Saavatpa kärsiä nahoissaan, miltä tuntuu, jos hylkää Missen. Ei sitä nyt kaikkea tarvitse meikäläisenkään sulattaa. Nau! Oli se silti kiva, että tulivat takaisin. Jos alkaisi palvelukin taas pelata.

Lohduksi tai lohduttomuudeksi - ei voi tietää

Hän on viides (5) pitkäkestoiseksi suhteeksi luokiteltava mies elämässäni. Empiiristen kokemusteni valossa pitkäkestoinen mies kestää kyydissäni keskimäärin 3-5 vuotta. Resurssin kanssa on nyt kolmas vuosi menossa, pitäisi kai vatsa ruikulilla jännityksestä tässä varoa sanojaan... äh, emmä enää rupee semmosta. Päivä kerrallaan. Jatkuvaa onnea kun ei ole, onni ei ole jana vaan muru.

Ensimmäinen viisivuotisrupeamani oli teini[teekkari]rakkaus, toinen aviomies ja kaksi seuraavaa kaukosuhteita. Erottuani aviomiehestäni vuonna 1990, pidin täysin mahdottomana vaihtoehtona sitä, että haluaisin vielä joskus jakaa päivittäisen arjen jonkun kanssa yhteisessä kodissa. Epäonnistuminen kun satuttaa aina, riippumatta syystä tai syyllisistä [if any]. On luonnollista mokoman kirpaisevan tirvaisun [kuv. ilm.] jälkeen pyrkiä suojelemaan itseään paremmin ja rakentaa ympärilleen mahdollisimman turvallinen maasto. Halusin henkeen ja vereen olla itsenäinen, vahva ja omillani toimeen tuleva. Riippumaton, mutta silti rakastettu.

Pari kauko[putki]suhdetta siinä kohtaa sopi enemmän kuin hyvin kuvaan. Elämällä vain sunnuntaita heikkokin jännite kantaa kalenteriajassa pitkälle eikä tarvitse keskittyä mihinkään arkiseen tuhtaamiseen. Kaukosuhteessa syödään vain juhlapäivällisiä, elämystellään tarkkaan mietittyjä kulttuurinautintoja, seksi on olevinaan jumalaista [kun sitä saa niin harvoin] ja lomat vietetään matkoilla eksoottisissa kohteissa. Suhdetta ei rasita kasautuva likapyykki, vessanpytynrengaskärhämät, arkiset ruokaostokset, työperäinen väsymys, päänsäryt tai oman ajan kaipuut. Mikä ajan oloon rasittaa on se, että ei saa olla täysin oma itsensä, koska se oma itse elää jokaisen päivän, ei pelkkää sunnuntaita. Alkaa kaivata toista enemmän elämäänsä, jakamaan myös arjen. Sunnuntaielämä ei loppujen lopuksi enää maistukaan täydeltä elämältä, vaan jää jotenkin vajaaksi. Jos näin tuntee ja toinen ei tunne samoin, on aika riuhtaista itsensä takaisin itsenäisen olennon elämään.

Tunnistan 90-lukulaisen itseni monista blogeista, joissa surraan ja puidaan exiä, vannotaan ikuista itsemääräämisoikeutta samalla, kun alitajuisesti kuitenkin ehkä kaivataan kainaloon ja yritetään sopeutua muuttuneeseen elämänmenoon. Juuri niin minäkin tein; se on tarpeellista, tärkeää ja itselle oikein. Kirjoittaminen auttoi silloinkin, vaikkakin perinteisin menetelmin. Menetelmät ovat muuttuneet, mutta antaa paukkua vaan, Blogistanissa on tilaa meille kaikille.

Näin jälkeenpäin ajatellen jokainen elämäni mies on ollut mies paikallaan. Ilman heitä en olisi nyt se mikä olen. Teinirakkauteen heittäydyin täysillä ja tosissani teekkarikylän minimalistisen koti-idyllin keskellä – pieleen meni. Avioliittoon purjehdin ikuisen rakkauden utu silmissäni hulppeaa paritalon puolikasta emännöiden – pieleen meni sekin. Kauko-Kauko 1 tuntui kaikkien aikojen oikeimmalta urholta sillä hetkellä, näin enemmän maailmaa kuin olisin ikinä voinut kuvitella – dumppaus tuli silti. Kauko2 taas tuuditti täydelliseen euforisen viikonloppu-hyvänolon tunteeseen – ja kiville karahti sekin. Juuri kun ehtymässä ollut markkina-arvoni oli romahtamassa täysin arvottomien akkojen osastolle, kohtasin Resurssin. Miehen, jolla oli rohkeutta ja tahtoa ottaa kiinni siitä, mitä oli syntynyt edeltävien tapahtumien seurauksena, elämän tuoksinnan tuloksena. Se voi olla pelottavaakin. Hyvät ja huonot puoleni, arjet ja sunnuntait, niin päänsäryt kuin kiihkeänkosteatkin olosuhteet ovat löytäneet kodin, jossa ne kaikki saavat elää yhtä oikeutettuina olotiloina.

Vieläkään en tiedä kävikö tässä hyvin vai huonosti. Ei voi tietää. Pitää vaan uskaltaa.

Blogistanin innoittajat tähän [niukkahuumoriseen] juttuuni:
Parisuhde
Naamioiden takana
Meininki
Sivusta
Siiveniskuja

Testikaniinin iltarukous

Hyvä koodinkirjoittajien suojelupyhimys, kaikkien javaluokkien isällinen rehtori, äksämällän, poppareiden ja selaintunnistuksen armoitettu valtias, sinä tyylitiedostojen ukko ylijumala, tietokantataulujen ja kyselylausesyntaksien ylimmäinen parametroija siellä palomuurin ulkopuolella - anna sen nyt jo vihdoin toimia!

Nyykähdän nöyränä ylikierroksilla höyryävän serverisi juureen. Armahda nääntynyttä testaajaa ja anna meille toimiva sovelluksen kaltainen otus. Tiedän, että vaatimuksemme nopeuden ja käytettävyyden suhteen ovat täysin kohtuuttomia. Ulkonäkökin on varmasti mahdottoman kinkkinen toteuttaa, tarkemmin ajatellen tulemme varmaan toimeen vaatimattomammallakin ratkaisulla. Jos nyt saisit kuitenkin vempaimen toiminnallisesti touhuamaan sitä, mitä on tilattu – tai edes sinne päin.

Tunnen piston sydämessäni, koska bisnesvainuiset, itsekkäät halumme ovat aiheuttaneet IT-hörhölleni niin paljon murhetta, uudelleenkoulutusta ja -koodausta. Rukoilen hänelle voimia perehtyä vielä testausraporttiin sanatarkasti ja edes orastavaa oivalluskykyä ratkaista esiin tulleet ongelmat jossain järjellisessä ajassa. Anna hänelle myös rohkeutta kysyä neuvoa viereisestä huoneesta silloin, jos selvitettävän asian on naapuri jo kertaalleen selvittänyt.

Tiedän, että olen ollut projektin aikana ajoittain hyvinkin huoleton ja ainoastaan puhelimitse selitellyt havaitsemiani hassuuksia. En tietenkään tosissani uskonut sen riittävän palautteeksi, josta syntyisi toimintaa. Pyydän anteeksi, jos satunnainen falsettiin kohoava kireys äänessäni on aiheuttanut suosikkihörhölleni pahaa mieltä ja ylimääräisiä poissaoloja. Voihan se olla, ettei iteratiivinen työskentelytapa kerta kaikkiaan sovi hänen asiantuntijaluonteelleen.

Pahoittelen myös niitä lukuisia lisätyömäärä-arvioita, joihin asiantuntijan arvokasta aikaa on kulunut. Kaikki arviot on kuitenkin ylitetty upeasti [moninkertaisesti], joten tuo aika ei ole mennyt hukkaan! Kun se ohjelmaversiokin siinä vielä matkan varrella vaihtui, niin lisätyötähän se teettää, ymmärrän ja mielellämme siitä maksamme itsemme kipeäksi. Mieltäni kaihertaa kuitenkin ihan pieni huolenpoikanen; onko joku aivan ilmiselvä versionvaihdosta johtuva boogie jäänyt testatessa sittenkin huomaamatta?

Vilpittömästi kuitenkin vakuutan, että parhaani olen yrittänyt tehdä testatessani tätä kyseenalaista tekelettä, jotta saisimme siitä kulmahuoneen vaatimuksia vastaavan. Eiväthän ne määrittelyt niin kovin kummoiset kai olleet, eiväthän ne koskaan ole. Kielimuuri tekijän ja näkijän välillä vaatii kunnon tulkin. Sipaisehan hieman voimia tähänkin suuntaan sieltä levyjärjestelmän jostain ylijäämäpartitiosta, että saisin taas intoa jatkaa simultaanitulkkauksen parissa eteenpäin.

Nyt uneksimaan suotuisista rasitustestituloksista, lämpöiset [ellei jopa kuumat] hyväyönaatokset omalle hörhökälleni! Amen.

Kuka haluaa olla testaaja?
Itsenäisesti ajattelevaa, laatusuuntautunutta
henkilöä, jolla on laaja liiketoiminta- ja
teknologiaymmärrys sekä loistavat
ihmissuhdetaidot haetaan epäkiitolliseen
työhön, jossa on huonot
ylenemismahdollisuudet, palkka alle
keskipalkan ja alhainen status organisaatiossa.
Pakollisena vaatimuksena kyky työskennellä
jatkuvan paineen alaisena ja tuottaa jatkuvasti
hyviä tuloksia riittämättömään tietoon
perustuen.
Lähde (pdf)

Torstain toivioretki, malta hetki

Retken tuntuessa liian kesyltä, seikkailukin käy
Tuhat ja yksi retkikohdetta, kohtaat kohta viisi (5):

• Retki omaan itseesi on aina paikallaan. Aloita se vaikka kaivamalla vaikku korvista, puristelemalla mustapäät, puhdistamalla kynnenaluset, raspaamalla kovettumat varpaista ja rassaamalla hampaanvälit. Jatka rohkeasti tutustumista vapaavalintaisesti syvemmälle sinuuteesi [apuvälineiden käyttö on sallittua]. Ilmoittaudu sen jälkeen Kelttiläiseen retriittiin ja käynnistä hiljaksiinoleskeluharjoitukset. Opettele myös bloggaamaan äänettömästi [kytke näppäinäänet pois päältä].
  
• Hallien määrä kasvaa Itämerellä. Suunnista lähimpään halliin, on se sitten halpahalli, teollisuushalli, kauppahalli, Hjalliksenhalli, squash-halli tai kuplahalli. Tavoittele henkilökohtaista hallimestaruutta, noudata hallituksen ohjeita ja varo hallikoiran haukkua.
  
• Tee tajunnanlaajennusmatka jäniksenä Finnairin rumassa ruumassa [ellet ole MacIntosh-käyttäjä tai muu sekakäyttäjä] Eurooppa-neuvoston kokoukseen Rysälään. Sinnehän niitä toiviota pitäisi toimitella. Luvassa lie loistavaa menoa, vaikka Stubbanan hammaskalusto ei säihkykään mukana [lm]. Onhan siellä silti dynaamiset edustajamme Tarja, Erkki ja Matti; HVK = Haaska Väki Koolla.
  
• Kokeile rohkeasti Lahdentietä! Kun kaikki muut ryntäävät nyt kuitenkin Turkkuseen Uuden Ajan Hansa Päiville [siellä on ERIkivaa], luulisi Heinolaan jyräävän tuossa tuokiossa. Vältä Salovaaraa liikenteessä – hölötyksestä aiheutuvasta ärtymyksestä johtuva ajovirhe saattaa suistaa kulkupelisi asuntovaunun persaukseen ennen kuin ehdit ”Nova” sanoa. Varo vaan!
  
• Kurvaa hakemaan hyvää tuulta tuuliseen muka-kesäpäivään pyörähdyksellä Iittalassa, tuossa Kalvolan kunnan lasihelmessä. Vanhalla puukoululla on jo 16. kertaa esillä elämäniloista, naivistista silmänruokaa, josta tulee taatusti muikealle päälle. Samalla käynnillä voit hankkia hunajapuodista hunajatuotteita niin sisäisesti kuin ulkoisestikin nautittavaksi, Kultasuklaasta tuoretta suklaata sadepäivien lohdukkeeksi ja Iittalan tehtaanmyymälästä syksyn angstikohtausten varalle seinään heiteltävää kakkoslaatua. Retkikohde on ollut ainailonan kestosuosikki jo vuosien ajan. Muista lähettää ainakin yksi oikea naivistiaiheinen posti-postikortti ystävällesi [you know, semmonen pahvinen läpyskä, johon kirjoitetaan kynällä ja nuollaan postimerkki].
  

Seikkailu urheilun kuumassa huu-maassa

(askel, askel, reisi; askel, askel, peppu; askel, askel, meemi)

Potkupallokisat ovat käynnissä. On vaikea välttyä kisalähetyksiltä, vaikka ei Resurssi mitenkään intomielinen urheiluhullu olekaan [no, mölyää se tietty maalin tullen, jos töllö pauhaa matsia]. Jalkapallo on varmaan ihan vaativa ja mielenkiintoinen laji, mutta kovin vähän on naisihmiselle silmänruokaa ottelussa tarjolla. Hikiset miehet jolkottelevat märkä tukka silmillä liian väljissä, mielenkiinnottomasti leikatuissa, räikeissä asusteissa nurmea päästä päähän. Kuvakulmat ovat enimmäkseen etäältä tai ainakaan lähikuvissa ei näy mitään kovin kiihdyttävää. Jos sieltä nyt potkupallopöksyn lepattavan lahkeen alta hyvässä kaatumistilanteessa vilahtaa hieman pidempi pätkä lihaksikasta, harvakarvaista reittä, ei se suuremmin säväytä. Kestävyysjuoksijan sitkeän kouliintunut koipi ei vedä vertoja sprintterin joka kohdasta piukealle, treenatulle paketille ikuna [minusta]! Ja kun ei pallistin [oletettavasti mukavasti muotoiltua; toim huom.] peppuakaan pääse kunnolla bongailemaan hulmuavien housujen kätköistä, niin pettymystä, surua pelkkää on feminiinitirkistelijän turnaus.

Jääkiekkoa kestää katsoa keskimäärin paremmin, koska itse peli on sähäkämpää [lue: mielenkiintoista] ja toppavarustukseen verhoiltu pelaaja on eri tavalla seksikäs – jotenkin piilevän arvoituksellisen kova jätkä ja makee pakkaus. Varustus symboloi kokoa ja näköä, vaikka kypärän alta saattaa paljastuakin ihan toisennäköinen finninaama, kuin mitä otteet kaukalossa antoivat olettaa. Luistelevan bebasta myös tietää [trad.], että se on timmissä kunnossa, vaikka sitä ei lähemmin näe [kuin ehkä kapakassa].

Suosikkilajini on silti ehdottomasti pikaluistelu. Se, missä siittiötä muistuttavat tiukkaan hupputrikooseen verhotut, velipontevapeppuiset ja ah, niin armottoman paksureitiset olennot kiitävät linkussa samaa tylsää rataa ympäri kierros toisensa jälkeen. Pitkillä matkoilla lihasten työskentelyä ehtii kuolata todella rauhassa ja hartaasti. Paras kohta on kuitenkin maaliviiva; kun kierroksia jauhanut koneisto saa luvan hiipua ja pysähtyy, upeasti kaartuva peppu rentoutuu lihas lihakselta väristen ja rivakat reidet ravistellaan hapoilta. Ahh, mikä taidenautinto. Taitoluistelussa ei päästä läheskään yhtä hyvään värinään [täällä päässä], siihen on sotkettu liikaa paineita ja tekniikkaa. Katsojakin joutuu jännittämään koko ajan kaiken maailman hyppyjen onnistumista. Ei voi relata pepunbongailussa.

Reisistä se näytti tiukkaavan Suuren Seikkailun voitollisen blondinkin meno hiekkaankaivautumisesteellä ennen viimeistä lenkkiä. Vähän liikaa oli suojavarusteita siinäkin kisassa, jotta suunnattomasta katsomonautinnosta voisi puhua. Olipa vaan muuten niin jännää. Baarimikko kuitenkin päihitti myyntijohtajan ja parturi-kampaajan. Liekö baaritiskillä tupakoinnin kieltämisen ansiota? Myyntijohtaja taitaa työssään altistua enempi asiakkaiden haitallisille vaikutteille ja parturissa taas kaiken maailman lettikemikaalit syö saksenheiluttajaa. Voiko tästä päätellä, että baareissa varttuu kansakuntamme reima tulevaisuus? Tiskin takana.

Onneksi luvassa on vielä kesän aikana yleisurhojakin oikein rankemman mukaan, kunhan malttaa vielä pari kuukautta herkistellä. Pinkeää, päivettynyttä [tai muuten vaan tummanpuhuvaa], trimmattua lihaa jännittymässä lähtötelineisiin paksut kultakäädyt kaulasuonien päällä pamppaillen taistelijan katseen kohdistuessa taivuteltujen silmäripsien takaa kohti maaliviivaa. Siinä sitä on nautintoa ja kuvakulmaa! Jätän lähemmät analyysit pakaroista ja pohkeiden värinästä Ateenan aikoihin ja keskityn nyt tiukasti kotikatsomon valmentamiseen. Varo vaan!

Haa, mieli tekee meemilöidä testimielessä, jotta vastaakohan tähän huutoon kukaan, kenkään. Mikä urheilulaji on visuaalisesti nautinnollisinta seurattavaa ja miksi? Paiskaan neitsytmeemipalloni luottavaisin mielin ensin Menopaussin suuntaan, koska sieltä aina löytyy mielipiteitä ja näkemystä [hei, tää oli haaste]. Mukaan vaan kaikki muutkin, bloginväriin ja kirjoitustiheyteen katsomatta.

Disclaimer: Varon vaan ei ota mitään vastuuta Kysyn vaanin laatutietoisista lukijoista tämän [KV] loman aikana. Kyllä listan yläpää saa hoitaa sijaistuksensa ihan keskenään; herää pahvi! Täältä pesee vain kritiikittömiä mätäkuun juttuja ja niitäkin sattumanvaraisesti. Verbaaliakrobatiasta voi ehkä nähdä unta, jos laittaa viikkoa ennen juhannusta eltaantuneen höyhentyynynsä alle seitsemän (7) halpaa brandya ja nukahtaa optinen hiiri kädessä.

Vaaleanpunainen painajainen

Näyttää pahasti siltä, että menestyksellä käynnistynyt kesän sukujuhlien välttelystrategiamme kohtaa vertaisensa haastajan ensi viikonloppuna ja joudumme osallistumaan läheisen sukulaisteinin ripitysriitteihin. Kyseessä on lisäksi vielä Resurssin suku, jota olen toistaiseksi vähemmänpuoleisesti laajempana rintamana tavannut. Tosiasiasta valaistuneena tein retken paikalliseen outlet-tehtaanmyymälään silmäilläkseni jotain sopivaa päälle pantavaa. Sitähän naiselta ei koskaan komerostaan löydy [trad.], ellei siellä lymyile mies.

Ja kas, siellähän se roikkui tangossa kuin juuri minua vartoillen; unelmieni nasun pinkki, juhlavammanpuoleinen jakku [pinkki on väri, joka sopii minulle erinomaisen hyvin ja pidän siitä muutenkin, se on helppo yhdistellä musta/sinivoittoiseen muuhun garderoobiini]. Kimppuun vaan! Tempaisin hintalapun esiin ja hinta puhutteli juuri oikeaan, ostopäätöstä kypsyttävään sävyyn - Visa lompsassa ei värähtänytkään. Ruoppasin palttoorivistöä ja löysin kuin löysinkin oman kokoni. Tai siis koon, jonka kuvittelin olevan sopivan [on se aina ennenkin mahtunut]. Koppiin.

Voi turkasen turkanen. Jakku on ihana, mutta aavistuksen verran piukka. Ei kovin paljoa, mutta sen verran ratkaisevasti, että ei mene ainoa nappi kiinni. Maha pömpöttää ikävästi näkösällä. Entäs jos laittaisin mustan paidan alle? Hmmm... joku panssaripaitamalli voisi piilottaa pömpön. Tai jos survoutuisin vatsan litistäviin alusreleisiin? Mutta kyllä se pötsi sieltä kuitenkin taitaa kiusallisesti pullahtaa esiin, jos tuulenvire osuu oikeasta kulmasta takin liepeitä hulmuttamaan. Tosiasiasta masentuneena, mutta edelleen toiveikkaana kipaisin äkkiä takaisin tangolle. Ei löytynyt isompaa [pienempiä kyllä senkin edestä]. Mikä tragedia!

[Tässä kohdin mies lähtisi tyhjin toimin kotiin, mikäli ylipäätänsä olisi sortunut tehtaanmyymäläostoksiin jalkapallokisojen aikaan]

Kiersin kertaalleen koko tehdashallin läpi tähyillen nurkista, tangoilta ja tiskien alta pinkkiä pilkahdusta merkkinä laumastaan eksyneestä minun [nykyisestä, isosta] koostani. Ei näkynyt. Palasin liian pienen luo. Menin uudelleen koppiin oheisvarusteiden kanssa. Onneksi oli viileä päivä eikä suuremmin ruuhkaa. Pruuvailin aikani eri yhdistelmiä. Jakku oli aina vaan auttamatta liian pieni samalla, kun se oli niin ihq. Nyyh.

[Tässä kohdin naisenkin pitäisi lähteä tyhjin toimin kotiin]
[Vaan mitä saakaan aikaan naisen mieli ja ontuva logiikka, ikuinen usko ja toiveikkuus, kasarifiilikset oman lösähtävän bodin suhteen?]

Mutta oli se niin halpa, että ostin sen silti. En aio survoutua siihen vielä ensi viikonloppuna. Saattaa olla, että tämän kesän juhlissa en pääse siitä nauttimaan, mutta on se niin ajaton ja mieleinen, että ensi keväänä taatusti, varo vaan [!]. Siitä tulee seuraava ”tavoitepainovaate” – se, johon mahdun mainiosti, kunhan vain hieman treenaan masua, jätän parit oluet väliin ja karsin suolapähkinät. Sellainen samanlainen hieman liian pieni vaate, joita kaappi on jo pullollaan. Ei se ihme, että ei naisella ole mitään päälle pantavaa.

Rahat meni, mutta ongelmaa ei ole vielä ratkaistu. Sattuuhan sitä ihan bisneselämässäkin. Pala kakkua [virtuaalisesti, ilman kermavaahtoa].

Sateenkestävä aito turkis

Huutoäänestys viikonlopun viettotavasta ratkesi Missen nau-puoltoäänellä mökkeilyn hyväksi, vaikka sää ei matkaan lähtöön suuremmin kannustanutkaan. Yllätykseksemme perjantai-ilta perillä oli kuitenkin mukavan seesteinen eikä satanutkaan yhtään. Valoisassa yössä on tunnelmaa; näkee käydä kompastumatta ulkohuussissa eikä lyö päätään joka kerta grillikatoksen räystääseen. Napsimme iltapalaksi teriyakimarinoituja kanavartaita ja naukkailimme roseviiniä.

Lauantaina sitten satoikin kaatamalla koko päivän. Misse halusi siitä huolimatta heti aamutuimaan ulos. Kissatko muka pelkäisivät vettä, pah-nau, tuumasi tottunut saunojamme [ja viime kesänä järveenkin pudonnut rohkea uimamaisterimme – Misse näytti uivan muuten koiraa!] ja pyyhälsi shortsit hulmuten sateeseen. Se kytisteli liekanarussaan viinimarjapensaan alla väijyen törkeästi käyttäytyviä lintuja, jotka tulivat melkein kuonon alle lirkuttamaan. Julmaa. Näkivät tipit ihan selvästi, ettei Missen kantomatka riitä niiden metsästykseen, mutta silti pitää tulla tsirpsuttamaan siihen lähes käpälän ulottuville. Se jos mikä Misseä harmitti. Misse painautui lättänäksi ruohoon ja yritti näkymättömäksi maastoutuneena houkutella lintua lähemmäs, hiipien samalla vaivihkaa kohti. Mutta aina ratkaisevan loikan hetkellä naru oli liian lyhyt ja lintu jatkoi ilkkumistaan matkan päässä. Sähinää, varo vaan!

Sade ei haitannut Missen ulkoilua yhtään. Turkki märkänä, mutta tuuhea häntä ylväästi pystyssä se purjehti arvokkaan näköisenä tiluksillaan kohteesta toiseen. Välillä oli mukava lymyillä kuusen alla olevalla kannolla, hetken päästä matka jatkui laiturin alustaa tonkimaan ja kasvimaalle mönkimään multaa. Vasta rajummin ropiseva rankkasadekuuro sai sen hetkeksi piipahtamaan kuistilla ja ruokakupilla tankkaamassa. Illan tullen märkä ja röhnäinen karvakasa suostui palaamaan sisätiloihin lepäilemään ja pesupuuhiin. Kyllä olikin turkissa jynssäämistä, kun kaikki karvaa tursuavat polkuanturanvälit piti puhdistaa märästä maasta tarttuneesta nöyhdästä. Onneksi henkilökunnan höyhentyynyllä oli mukavan lokoisat olot keskittyä siistiytymiseen.

Sadepäivä mökillä on henkilökunnallekin armollinen. Kun ei voi tehdä mitään ”järkevää” saa rauhassa keskittyä lukemiseen, laiskotteluun, syömiseen ja saunomiseen.

Laiskan sademöksäilijän helppo foliogrilli
Otetaan kokonainen porsaan sisäfile ja upotetaan se vuorokaudeksi pussiin marinadissa, jossa on kupilliset punaviiniä, soijakastiketta ja ketsuppia, loraus öljyä, mäiskäys hunajaa, sipaisu chilikastiketta ja kourallinen viherpippurirouhetta [sipulikansa voi survoa sekaan halutessaan myös valkkaria]. Nälän alkaessa hiipiä kohti, otetaan lihas lämpenemään hyvissä ajoin ja viritetään grilliin hyvä meno koivuhaloilla. Ruskistetaan kokonainen file rivakassa lämmössä muurikassa ja laitetaan lempeämmälle tulelle foliopesään muhimaan marinadiliemissään puoleksi tunniksi. Sillä aikaa pannun toisella laidalla kypsyvät vihannesnyytit [mielivihanneksia paloina, sekaan möyhennetty mustapekkajuusto, kiedotaan ensin leivinpaperiin ja sen päälle folioon] sekä viherpippuri-Koskenlaskijalla täytetyt herkkusienet.

Viini: Palacio del Conde Reserva, Espanja, keskitäyteläinen, pehmeä, rypäleet Monastrell, Forcayat, 7,49 e. Kevyehkö, mutta kuitenkin porsaalle tarpeeksi tuntuva viini, joka tukee aterian pippurista perusfiilistä hyvin. Napakan pehmeä ja soljuva. Ei närästä eikä aiheuta päänsärkyä. Loppuu liian nopeasti. Pitää jatkaa brandylla. Maha on täynnä. Sataa.

Antaa sataa vaan, kyllä se aurinko armas aikanaan taas meitä hellii. Ja niin kävi, upea päivä valkeni sunnuntaina. Saattoi siirtyä mökistä ulos lukemaan, laiskottelemaan, syömään ja saunomaan. Sää oli aivan liian lämmin, jotta olisi voinut tehdä mitään ”järkevää”.

Niin haiku vastaa kuin tanka huutaa

Kovin muodissa oleva matemaattinen tulkinta postaukselle: 5-7-5 = {as good as} 5-7-5-7-7 <_if_> {I want} and/or/else (not) have [anything] else to write {true/false}- end of story - exit - shit- bullshit - {er/lection results delayed}.

loma uhkaa jo
ei kai sinutellakaan
tullaan sivusta
-------
hiirikamera
kirppu toria kiertää
kerro istutko
-------
blogipersoonan
meininki on outoa
itä venyy nyt

Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää

Toivon ollessa heitteillä, sopii heittää myös vettä

Tuhat ja yksi heittoa lonkalta, hei täs vaikka viisi (5):

• Kesän hittiheittotuote on heittopussi. Niitä tapaa usein työpaikoilla. Heittopussi on erittäin helppokäyttöinen ja joustava tuote. Sen voi huitaista ihan mihin tilanteeseen vaan ilman, että heittopussiin tulee suurempia vaurioita tai kulumia. Se mätkähtää tyynesti uusille sijoilleen ja ryhtyy selvittämään asioita, jotka muille tuotteille ovat joko mahdottomia, liian hektisiä tai liian tylsiä. Vain äärimmäisissä tapauksissa on tavattu yksilöitä, jotka ovat heittäneet pyyhkeen kehään.
  
• Mökkitikka valtaa heittimenä jopa talvisten pubitikkaheittiöiden suosiota. Rauhallinen ja raikas luonto, missä kossubuusterilla heittokuntoon doupatut pelimiehet heittäytyvät tähtäämään kaksikymmentä vuotta ruostuneita, tylsistyneitä heltattomia tikkoja haalistuneeseen, keskeltä mädäntyneeseen tauluun. Voi sitä urheilujuhlan tuntua ja kiihkeän kisailun tuoksua! Syksyn tullen saattaa jopa ihan heittiön heitto tulla ajankohtaiseksi, jotta pystyy arkihuolensa kaikki heittämään jouluun mennessä.
  
• Juoponheitin [trad. juoppokuski, lat. mobilare klukluk] on erityisen kysyttyä tavaraa. Se ylittää suosiossaan moninkertaisesti pullakuskit, paskakuskit ja pizzakuskit. Heitettävää riittäisi enemmän kuin omiksi tarpeiksi ja ketään ei saisi jättää heitteille. Juhannuksen tienoilla tämä uhanalainen laji saattaa ylirasituksen takia olla säilymisensä kannalta vaaravyöhykkeellä. Paras antaakin juoponheittimelle loppukesä vapaata. Sopivaa on myös heittää muutama lantti.
  
• Haasteellisin harraste taitaa olla häränpyllyn heittäminen. Nykyisin kun on niin kovin vaikea löytää härkä, ellei sitä ole varaa lähteä hakemaan Brasiliasta. Enimmäkseen niitä näkeekin valmiiksi kappaleiksi pilkottuna, laiduntavat tapaukset ovat lähes järjestään lehmä-tyyppisiä. Ja vaikka löytäisikin härän, niin miten sen pyllyn siitä sitten siististi saisi irrotettua? Taitaa painaakin jonkin verran, joten heittämättä voisi jäädä. Tiedä vaikka kesken heittosuoritusyrityksen pylly heittäisi vapaalle.
  
• Heiluvainen on vekkuli kesäötökkä. Pitkän talvihorroksen jälkeen se heittää talviturkiskuoriaisensa ja kuoriutuu lahkeestaan (vasen, oikea, variksenpoikia). Kun se näin päästetään luovempaan ja vapaampaan heiluriliikkeeseen t-paidan alle saattaa se kohdata helpommin heilan. Matkantekoa saatellaan usein ”Hei sun heiluvilles”–kannustushuudoin samalla, kun heitetään läppää. Heiluvainen heittää karaokessa: ”Heitän kaiken vuoksi naisen tiedän kyllä minkälaisen. Eihän löydy sulle vertaa vaikka kuinka hakisin. Lal-lal-laa-la-la-la-lal-lal...”
  

Identiteettikriisipikkutakki

Naiselle on tavallisesti hirveä katastrofi pippaloissa kohdata vastaantulijan päällä täsmälleen samanlainen asu kuin itsellään. Miehet sen sijaan eivät näytä olevan pahemmin moksiskaan. Todistin ontuvan teorian toimivaksi eilen, kun vastapäätä kuuden (6) hengen illallispöydässä istui kolme (3) hemulia täsmälleen samanlaisissa Dressmannin pieniruudullisissa pikkutakeissa. Huvittavinta oli se, että hemmot olivat kaikki eri maasta kotoisin. Dressmann rules!

Epäilen, havainnoivatko kyseiset pikkutakinkannattimet itse ollenkaan tuota nöyryyttävää tilannetta. Mieli teki huomauttaa, mutta kaatoivat siinä kohdin juuri lisää viiniä, ja vakaa aikomus suli hörppiväksi ”jos sais kerran reissullansa sanoa” aatosteluksi.

Toista olisi ollut naisten asustuksen puolella. Siinä tapaukessa naiset itse itsenäisinä toimijoina olisivat varmasti hoitaneet nokkimisen viimeisen päälle. Onneksi olin pöydän ainoa nainen HenkkaMaukkaeleganssissani. Eikä yhtä helppohalpaa uhkaa löytynyt muistakaan pöydistä illan aikana. Taito valita releet, jotka eivät selkeästi (kuosin, laadun, sloganin tms. perusteella) leimaudu mihinkään brandiin on taito sekin. Onnistuin taas!

Urps, ihan ok bileet, vaikka pikkutakit menivätkin lopuksi sekaisin [tai niiden sisälmykset – who is who?]. Aamulla nähdään kenellä on lento mihinkin kolkkaan maailmaa. Kunhan häipyvät maasta vaikka käänteisessä Tanskankielisessä aakkosjärjestyksessä – takilla tai ilman. Jotain rajaa.

Kesäkuun extreme harrastuksia

Top 5 vilustumisvinkit – varo vaan:

• Seisoskele puoli tuntia hieman liian kesäisissä releissä paljain säärin vastatuulessa Sokoksen [hätätilassa Ympyrätalokin käy ja kai siellä Tampereellakin nääs on joku tuulinen paikka?] nurkalla ja syö lämpimiksesi puoli tusinaa Helsingin jäätelötehtaan puikkojäätelöä reippaaseen tahtiin hotkimalla.
  
• Istu metallisella terassituolilla shortseissa kahden tuopin verran [hinnalla ei ole väliä, kalliimpi usein kestää pidempään].
  
• Kipaise varvastossuissa lähikauppaan tai roskia viemään juuri, kun raekuuro on kohdalla. Unohda avaimet kotiin.
  
• Osallistu kepeimmissä kesähepenissäsi ja kangaskengissä nurmialustalla järjestettäviin puutarhakutsuihin, joissa ei ole sisäpelivuoroa.
  
• Tälläydy auringossa korventuneeseen autoon hieman hikisenä ja vähissä vaatteissa, laita ilmastointi täysille, tuutit päin pläsiä ja säätö kylmimmälle kybälle.
  

Onnistui! Kesä ilman kesäflunssaa on teeskentelyä. Kurkussa tuntuu karvas pala, joka ei [yrityksistä huolimatta] liukene brandylla. Auttaisikohan kuppi kaakaota? Tai omituista teetä?

Missen kanssa meille löytyi uutuuksista yhteinen suosikkiblogi. Se on Karvainen. Katselemme ainakin kuvat. Ja seuraamme jännityksellä miten talouspaperin kulutuskäyrä kehittyy.

Ja eikun - Rohkeasti vaan [unohdit tämän Mitvitten] Venusta päin! Paras löytämäni linkkikokoelma virtuaaliseurantaan on Viimeisellä rannalla.

Suvisunnuntai kenkäkaupassa

Jostain syystä maassamme kauppoja halutaan pitää poikkeusluvalla auki juuri kesäsunnuntaisin. Miksi ihmeessä? Kesällähän kaikki haluavat olla vapaalla, niin ostajat kuin myyjätkin. Kuka jaksaa mennä tosissaan muuta kuin ruokaostoksille sunnuntaina? Ruokavarasto kun on aina auki, kesät talvet. Enemmänkin luulisi, että talvella, kun muutenkin on synkkää ja ikävää, ostoshalukkaita löytyisi enemmän pörräämään kauppakeskuksen bulevardeille eikä henkilökuntaakaan ottaisi niin pattiin väijyä duunissa muutaman hypistelijän tähden, kun helteet hehkuttaa parhaimmillaan.

Kun mahdollisuus nyt kuitenkin on minusta riippumattomista syistä luotu, niin päätin äimistelymielessä, [oikeasti tarkoitus oli mennä äänestämään, mutta uurnat oli jo umpioitu klo 14.00 – ainoa palvelu, mitä tässä kohtaa kesää olisi todella ehkäpä joku muukin tarvinnut näin sunnuntaina], suunnistaa läheiseen kauppakeskukseen pällistelemään, jotta onko niitä asiakkaita, vai ei.

Parkkihalli kumisi tyhjyyttään. Pääsin paalupaikalle sisäänkäyntiin nähden. Ei jonoa pullonpalautusautomaatille. Ei jonoa hisseille. Kaupoista suurin osa oli suljettu, vain suurimmat [ketjutetut] auki. Osa sulki heti klo 16.00. Cittari ja Anttila väittivät sinnittelevänsä klo 18.00 saakka. Kuollut ja torjuvan asiakaspalveluhenkinen tunnelma vallitsi niissäkin vähissä puodeissa, jotka olivat auki. Sovituskopeissa oli hyvin tilaa, mutta liian pienet asusteet eivät näyttäneet yhtään paremmilta olemattoman jonottamisen jälkeen. Uuh, puuiiss!

Tuli mieleen omat tölväilyni sunnuntaitöissä aikoja, niin [***vetin] monia vuosia sitten, jolloin sunnuntaiaukiolot olivat vain maanalaisten puotien etuoikeus. Aika kenkäkaupassa, jossa vietin vähintäänkin 300 sunnuntaita elämästäni, kaupassa joka oli joka päivä auki. Siellä oli hyvä tunnelma, töihin oli kiva mennä, porukoissa sopuisa meininki. Aika hurahti nopeasti ja sunnuntai oli päivä muiden joukossa. Vastapäätä olevasta Kotisaaren pullapuodista saattoi ostaa mikrossa lämmitetyn karjalanpiirakan evääksi, päälle voinapista voisulaa ja muutama siivare lauantaimakkaraa. Venäläiset vaihtoivat skumppaa ja vodkaa kahdenkympin sateenvarjoihin. Partyista kotiin hoipertelevat korkonsa katkaisseet teiniprinsessat ostivat mitä vaan, kunhan matka prinssin kainalossa jatkui. Mannet valloittivat helmoineen koko myymälän tunkien taskut täyteen epäpareja ja juoksimme poliisin kanssa kilpaa niitä kiinni pitkin lähitienoita. Vappupäivä, jolloin olin fyysisesti paikalla, mutta käytännössä nukkumassa ja oksentamassa sosiaalitiloissa. Upea työpaikka, josta opin niin paljon. Mutta aina sen oven laittoi yhtä mielellään kiinni päivän päätteeksi.

Nyt yliarvostan vapaata sunnuntaita. Asiakkaana ja myyjänä. Varo vaan.

Voi äiti: Lapsi pölypalloilevana omaishoitajana

Äiti on liian hyväkuntoinen laitoshoitoon ja asustelee siksi yksin kaksiossaan. Kuitenkin viikoittain on käytävä terveyskeskuksessa milloin missäkin kokeessa. Kotoa ei tulla kokeita ottamaan, koska omainen [minä], voin auttaa kuljetuksissa. Viikolla sen järjestäminen usein on hankalaa, mutta toistaiseksi sujunut jotenkuten, kiitos Resurssin avun.

Ruokapalvelun komea poika kärrää päivittäin sapuskat ovelle. Yhteys terveydenhoitajaan tapahtuu puhelimella. Lääkäriä ei saa edes puhelimeen, vaikka haluaisi. Reseptit uusitaan näkemättä potilasta. Kun potilas haluaisi keskustella lääkityksensä säädöstä ”tohtorin” kanssa, saattaa pitkällisen kerjäämisen jälkeen onnistua saamaan hätäisen puhelinajan [riippuu terveydenhoitajan viitseliäisyydestä ja tuurista], jotka nekin usein yllättävien kiireiden vuoksi menevät pommiin [tohtori ei ehdi soittaa/puhua]. Vanha ihminen saa huonosti selvää venakkotohtorin horinoista puhelimessa ja moni kysymys jää senkin takia vaille vastausta.

Kun ihmisen elämä sairastelun takia rajoittuu niin täysin sisäruokintaan, että päivän ainoa kokokohta – roskapussin vienti – alkaa sekin käydä ylivoimaiseksi, on vaikea piristysmielessäkään keksiä kovin hilpeitä kannusteita vieraillessa tai soittaessa. Televisiosta kun ei tule mitään kunnollista (maailman ympärikin lopetettiin). Ristikoista ei enää jaksa innostua (ne ovat aina samanlaisia, ei ole tarpeeksi haastetta). Käsityöt ovat liian raskaita (ottaa sukkalanka henkeen ja ei näe laittaa ompelulankaa neulansilmään). Lehdet ovat hömppää täynnä (juoruja julkkiksista, joita ei tunne). Kirjaan ei pysty keskittymään (liian pientä pränttiä ja raskas pidellä). Aiemmin elämän tärkein voiman ja pätevyyden osoitin – siivoaminen - käy sekin liikaa voimille ja pitää pyytää muita auttamaan.

Imuroidessani tänään äidin ”karmean pölyistä” kaksiota [missä juuri ja juuri saatoin havaita pari leivänmurua keittiön matolla ja muutaman miniatyyripölypallon sohvan takana] hänen tarkkailevan katseensa alla, tunsin itseni taas kerran niin tyttäreksi [lapseksi]: ”Ota vielä sieltä maton reunan alta, olohuoneen matto pitää imuroida kunnolla, kun naapurin rouva vieraillessaan kuitenkin TARKISTAA onko siivottu”. Voi pyhä jysäys!

Ainoan lapsen osa ontuvana omaishoitajana ei tässä kohdin ole helppo. Väistämättä toivoo itse pääsevänsä pois täältä suorilta jaloilta silmänräpäyksessä siinä vaiheessa maallista mönkimistä, jolloin tomumaja ei enää jaksa keikkua täysillä mukana. Etten tuota kelleen vaivaa [varsinkaan kun ketään ei ole].

Teen surutyötä äitini muistolle jo nyt. Miksi en ikinä ole saanut tilaisuutta todella tutustua tuohon ihmiseen? Miksi kaikki oikeat tunteet ja suora puhe perheessämme aina vaiettiin kuoliaaksi ja padottiin sisimpään? Miksi en nyt tunne muuta kuin huolta? Rakkaus ei uskalla näyttää nokkaansa, lymyilee arkisten askareiden takana, pelkää, että se nauretaan taas vitsinä ulos tuvasta, kuten ennenkin.

Sateenkaaremme ovat liian etäällä toisistaan, värit riitelevät keskenään, näemme sävyt eri puolilta. Surullista.

Priorisointi parisuhteessa: First things first

Case:
Olet juuri palannut useamman tunnin ostosretkeltä, kämppä on siivoamatta ja päivällinen myöhässä. Sinulla on karmea nälkä ja tunnet olosi hikiseksi ja nuhruiseksi. Viisi minuuttia kotiinpaluusi jälkeen miehesi palaa parin päivän reissultaan kiihkeän halukkaana ja ikävissään. Kissa naukuu ulos ja Suuri Seikkailu on juuri alkamassa.

Mitä teet?
1. Sanot äijälle, että ei nyt, menet kissan kanssa ulos viilentymään, siemaiset oluen ja napsit pussillisen pähkinöitä kuunnellen toisella korvalla Seikkailua ja pohtien samalla mitä ruokaa saisit perheelle loihdittua nopeasti.

2. Ryhdyt tarmokkaasti laittamaan ruokaa ja pyydät miestä imuroimaan ja ulkoiluttamaan kissaa. Seikkailun voi kerran jättää väliinkin.

3. Lösähdät sohvalle tuijottamaan Seikkailua, houkuttelet kissan lelun varjolla leikkimään, usutat miehen suihkuun ja lukemaan sähköpostia. Päätät muuttaa päivällisen voileipäiltapalaksi.

4. Ohjelmoit videot. Hotkit kaksi riviä Fazerin sinistä. Harhautat kissan kermakupille. Menet miehen kanssa yhdessä suihkuun ja sen päälle makuuhuoneeseen telmimään.

Kuinkas sitten kävikään?
1. Äijä pahoittaa mielensä, menee runkkaamaan ja ryhtyy mökötellen kuuntelemaan kuulokkeilla musaa. Seikkailun kulku jää epäselväksi, kun kissa haluaa lymytä kauimmaisessa nurkassa, mihin ei telkkari kuulu. Otat toisen oluen ja pakastepizzat sulamaan. Päivällinen järsitään hiljaisuuden vallassa. Kissa on tyytyväinen.

2. Mies imuroi pitkin hampain ja vetäytyy viideksi minuutiksi kissan kanssa ulos, ennen kuin uppoutuu lukemaan postiaan. Päivällinen valmistuu tunnin kuluttua ja onnistuu hyvin. Syödessänne keskustelette viikon tapahtumista kuunnellen viihdyttävää musiikkia. Surffaatte netistä katsomaan, miten Seikkailussa kävi. Unohdut bloggaamaan ja mies shoppailemaan huuto.netissä. Kissa haluaisi leikkiä.

3. Nukahdat sohvalle kissan kanssa. Mies hotkii jääkaapista välipalaa ja nukahtaa toiselle sohvalle. Kumpikaan ei tiedä, miten Seikkailussa kävi. Kissakin on unelias.

4. Vartin kuluttua voit punaisin poskin aloittaa päivällisen valmistuksen, viis siitä, että se on entistä enemmän myöhässä. Mies taintuu hetkeksi unten maille ja kissa on pesupuuhissa. Myöhemmin illalla nautitte hyvästä, huolella valmistetusta ruuasta ja humallutte viinistä ilman pelkoa, että tunto menee. Ruokailun aikana katsotte Seikkailun videolta. Kissa pääsee ulos rauhoittuneeseen iltaan ilman kiirettä pois. Ennen nukkumaan menoa voit hilpeissä viinihuuruissa blogata rauhassa ja hyvillä mielin. Imuroida ehtii huomennakin.

Ajattelemisen aihetta antoi: Varo vaan.

Yksin kotona 2

Resurssi on reissussa. Vietimme Missen kanssa [suhteellisen sopuisan, vain muutaman turkin harjausmenetelmiä koskevan, kynsivän erimielisyyden terästämän] tyttöjen koti-illan. Hilpeää hiirihippaa ja parvekekeekoilua, kukkien kastelua [se on Missen mielestä todella maaginen tapahtuma, jota tulee valvoa erityisen tarkasti loikkimalla amppelin luota toiselle] sekä kevyttä seinille hyppimistä [luokitus: näytösluonteinen, tuletkos jo sieltä leikkimään].

Misse hotki kupillisen silakkaa ja minä pussillisen Myrttisen suussa sulavan pehmeiksi liottamia valkosipulikurkkuja. Resurssi ei siedä sipulia missään muodossa, mutta ei tällä kertaa liioin kärsikään retkahduksestani. Vielä. Röyh. Liha on heikko, kun vastaan astuu vastustamattomasti aromatisoitu kurkku, jonka jumalainen tuoksu luikertelee marketissa sieraimiin saaden ne värisemään himosta ja houkuttaa tekemään uskottomia punnitsemisponnisteluja. Syntistä, varo vaan.

Huomenna yliyön-jälkihuuruhönkäilyt pitänee piilottaa tuoreeseen maltaaseen, ellei jopa humalaan. Paheiden summa on vakio. Yhtä kun hieman löysää, niin jotain muuta pitää harrastaa senkin edestä. Näin on.

Kömmimme unosille. Naukurrhörr... Peti tuntuu tyhjältä ja isolta, lämmin peppu vasten peppua puuttuu. Taidan nukkuakin leveästi. Poikittain. Jos se vaan Misselle sopii.

Torstain toivoton taisto

Taiston ollessa busy elsewhere, Voittokin käy
Tuhat ja yksi syytä taistella - voitit toivottomimmat viisi (5):

• Taistele epäröivä itsesi reippaasti koppiin heti ensimmäisten joukossa eurohumppaennnakkoäänestykseen. On tärkeää, että kansalaiset raapustavat merkintöjään lappusiin juuri näin kesän kynnyksellä, jotta vakavien vaikeuksien tuki säilyy ja Kittilän kituvat viiniköynnökset pääsevät rauhassa ja stressaantumatta tuottamaan satoa. Chateau de Poronkusema sur la Villi Terra, mikä bukee! Äänestämällä ennakkoon vapautat myös yhden kesäisen viikonlopun viisaampaan käyttöön. Nukkua ei saa kuin turvalleen terassille [force major kossunsis de la fatiquement terrasses-nasses].
  
• Istu ja pala, kätköt kaivamaan ala! Läväytä veroviranomaisen suureksi iloksi ja yllätykseksi hetimiten matkaan kaikki löytämäsi liput ja laput, jopa hieman kyseenalaisetkin täydennykset, jotka voi ohjevihkosen jonkin pykälän perusteella ajatella kuuluvan veroehdotuksen oikaisulipukkeiksi. Näin pääset nopeammin ja rennommin sepalustelemaan luonnon helmaan juhannusviikolla. Ja verohenkilölle jää kotoisan turvallinen tunnelma lomalle lähtiessä, kun hän näkee, että töitä on syksyksi jo odottelemassa.
  
• Luovu perinteisestä lomailmaurputuksesta ja sääennusteen spekuloinnista, vaikka se koville ottaakin ja sotii vahvasti vahvaa luonnettasi vastaan. Kuitenkin työkaverillesi osuu ne parhaat kelit ja oma lomasi tärvääntyy enimmäkseen sadetta pidellessä. Olisihan se hieman epätodellistakin veemäisen työvuoden päälle nauttia niukemmin veemäisestä lomasta, eikö?
  
• Niin hankalalta kuin se virtuaalihörhöstä saattaa kuulostaakin, niin yritä tulostaa ja askarrella vahvalle pizzalaatikkopahville liimaamalla Mitvitin ihmissuhdekeskusteluhuoneentaulu valmiiksi ripustettavaksi [edes mökki]hyyskän seinälle tulevia päkistely- ja itsetutkiskelusessioita valaisemaan. Varusta teos lukuvalolla syksyn pimeitä iltoja varten, ellei sinulla ole sisäistä hehkua. Varaa runsaasti tilaa kommenteille perään ja merkinnöille marginaaleihin. Tee tämä ikävä työvaihe itse, koska ihmiset eivät ole resursseja. Resurssi se vasta onkin ihminen [mies, nam].
  
• Buukkaa äkkiä matka Kroatiaan, siellä on viikonloppuna [bloggaamma, kuulemma, luemma] Helsingin Kallion bloggaajien miitti, jossa osanottajien määrää on valtavan suosion takia rajoitettu. Varo miittijäljitelmiä, joita luotettavien lähteiden mukaan saattaa esiintyä viikon päästä Kalliossa. Noc, noc ja hyvää matkaa.
  

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
- Eino Leino -

Ovatko tavikset kustavissa?

Ruudun takaa meitä kaihoisasti tiirailee [vielä pari viikkoa] vähenevä joukko tiuhalla Maikkarikammalla kansalaismössöstä seulottuja taviksia, joista jokaisen enemmän tai vähemmän totinen aie on voittaa 30.000 euroa [tai vähintäänkin saada huulensa alle ropsaus tuota harvinaista nuuskaa, julkisuutta]. Summan saadakseen pitää räpistellä kuukauden päivät Kustavin tuulisissa saaristo-olosuhteissa päivä päivältä veemäisemmiltä tuntuvien kilpakumppanien kanssa ja osallistua päivittäiseen älymölökisailuun. Ei ollut vaikea arvata, että kisa on formatoitu Suomessa.

Jännitysmomentin säilyttämiseksi tavikset on jaettu mielivaltaisella otannalla kahteen eri joukkioon: punaisiin ja sinisiin. Joukkiot on hätyytelty kumpikin omalle saarekkeelleen pitämään ikävää. Siniset ovat viime aikoina olleet enemmän sinisinä kylmästä paattinsa alla kuin punamultamökissä pesivät punaiset. Osat voivat toki vaihtua taas perjantaina.

Katsojalukujen kannalta sopivin väliajoin joukkioita harvennetaan ja kulloinkin subjektiivisesti luusereimmaksi katsottu saaristomönkijä passitetaan kotio. Katsomo saa myös osallistua ja äänestää tuota valinnan tekevää despoottia.

Punainen joukkue
Teurastajan johdolla kustavissa ovat edelleen ruokapalveluesimies, meikkaava pukuompelija, teekkari, koti-isä ja talonmies. Kotilieden lämpöön on hätyytelty jo fysioterapeutti, draamapedagogi ja eläkeläinen.

Sininen joukkue
Parturi-kampaajan tukistuksessa veneen alla sinnittelevät myyntijohtaja, baarimikko, kirjanpitäjä, soitinrakentaja-savenvalaja ja amisopiskelija. Rantautuneiden steppiryhmään ovat siirtyneet monitoimihenkilö metsätalousinsinööri-hotel entertainer, turkistalousneuvoja ja hävittäjälentäjä.

Jäämme kämmenet hioten norkoilemaan, kertooko ammatinvalinta, [sikäli mikäli sitä ylipäätänsä on ikinä tullut erityisemmin valituksi, monethan vaan ajautuvat johonkin hommaan] jotain taviksen sään- ja turnauksenkestävyydestä?

Onko teurastajalla puhtia salvata ruokapalveluesimies? Kertooko koti-isä talonmiehelle iltasadun, josta ei enää herätä? Ompeleeko pukuompelija teekkarille uudet haalarit ilman vetoketjua? Juottaako baarimikko parturille hiuksianostattavan drinksun? Johtaako myyntijohtaja kirjanpitäjän harhaan kuittisotaan? Rakentaako soitinrakentaja amisopiskelijasta luutun?

Eniten tietysti askarruttaa se, että onkohan joku heistä Blogistanin oma kasvatti? Kukas ei vähään aikaan ole bloggaillut – Kilpikonna, Kaaokseen kadonneet, Päivän päälliset, Sumua? Olisihan se hianoo saada voitto kotiin!

Rakkauslauluista...

Meemiä liikkeellä. Nimeän vain yhden suosikkini via Kari T. Kadehdin morsiota.

Sauvakävelyä Blogistanin vainioilla

Varo vaan ilmaantui humppaamaan Blogistanin tanhuville 19.4.2004. Neitsytsijoitus oli tuolloin kahden tilaajan voimin vaatimaton 525 pompsahtaen kuitenkin heti seuraavana päivänä jo sijalle 213 (15 ennakkoluulotonta ja ilmeisen sokeaa pamauttajaa). Kehitys on sittemmin ollut tasaisen nousujohteista, [bloggaaminen taitaa olla kestävyyslaji] ja uusia tilaajia on siunaantunut noin yksi (1) päivässä. Tänään [siis eilen] pahainen Varo vaan harppoi ensimmäisen kerran piipahdukselle top listan etusivun alimman riman yli. Palatakseen nopeasti takaisin. Hui!

Site meter inttää, että vaarojen karikossa rämpii nykyisin päivittäin noin 100 visiteeraajaa, vaikka pamausporukkaa on vain rapiat 50. Loput lie niitä hassujen hakusanojen heeboja sekä rohkeita sotureita, jotka ovat syystä jos toisesta [ilmeisen vahingossa] tölväisseet hiirtään linkin kohdalla joko Menopaussista, Naamioiden takaa, Sivustasta, Vatsarintaliikkeestä, Isosiskolta tai Ihmisnuhteista.

Kaikkineen yli 2000 piipahtelijaa on jo Varon vaanijan lyhyen blogitaipaleen aikana tänne ajautunut, mistä olen aina-vaan-iloinen ja koen sen kannustavana signaalina tässä virtuaalihelvetissä.

Ja nyt Varo vaan on ilmeisesti voittanut vielä jossain vihreän [bloggaajan] kortin arvonnassakin, kun on siunaantunut mainospaikka pinon päältä Kysyn vaanin sivumarginaalista! Kääk, tältäkö se tuntuu? Tunnen, että melkein hengitän samaa kyseenalaista ilmaa. Mitähän se maksaa, kysyn vaan?

p.s. Juu, samaa mieltä. Naamioiden takana ehti sen jo blogata. Menopaussin viilattu ulkoasu on uhkean upea. Silmä lepää ja mieli rauhoittuu.