Ansiollisen arvon nousu ja uho

Varoitus!
Jos liikaa tottuu siihen, että saa [niin hyvässä kuin pahassakin] ansionsa mukaan, saattaa ansioihin tulla arvaamatta armoton lovi. Nykymaailmassa ei sovi [enää?] tuudittautua sellaiseen hyvänolon ikiuneen, että työssä eteneminen [ylä/ala/sivusuunnassa] tapahtuu aiempien aikaansaannosten perusteella.

Kun asioista päättäväksi, [etten sanoisi elimeksi], osuukin [ja joskus osuu kuitenkin] sellainen puusilmätuhnunysvätampio, jonka havaintomenetelmiin ei kerta kaikkiaan objektiivinen subjektin ansioiden arviointi kuulu, kopsahtaa ansioitunut uraohjastaja melkoisen kalsealle ja alaviistolle pinnalle. Siinä ei muutama hymiöllä hersytetty lohdutusmeili paljoa lämmitä.

Simppeli CV kurssi ansioituneille luonnottoman radan ohjaskelkkailijoille, anyone?

Melkein neuleblogi

Tänään ei tarvitsekaan rähistä blogissa ylikierroksilla hyrräävää työperäistä angstiain, kun katselin Ylen kakkosen Punainen lanka – ohjelman. Filosofi Maija-Riitta Ollila sanaili siellä niin viisaita. Lohdutti. Nyt voin mennä lepäämään.

Katsokaa uusinta sunnuntaina [tai netistä]. Etenkin huippuosaajat.

t. Keskikertainen pronssimitalisti

Huulet huokaa pikaruokaa

Nyt kannattaa tutustua Lidlin uusiin 0,99 e Aasia-maustekastikkeisiin; curry, mango, sweet&sour ja chili. Vaanilassa korkattiin tänä viikonloppuna curry. Silloin, kun erityisen professionaalinen ja monimutkainen kapustan varressa kieppuminen ei houkuttele, ovat maustekastikkeet oiva tapa loihtia hyvinkin maistuvaa pikaruokaa. Kas näin!

Ruskistetaan paketti kotkosuikaleita öljyssä. Lisätään kaksi pulloa currysoosia. Pöhinää. Lätkäistään sekaan pussillinen Finn Wok – pakastevihannessuikaleita ja purkillinen bambusäilykettä. Annetaan hautua noin puoli tuntia. Keitetään kaveriksi padallinen riisiä. Syödään.

Viinisuositus: Tcherga (iloisen raidallinen anorektinen pullo), Bulgaria, 7,49 e. Viini antaa curryn lyödä lämpöisesti läpi pysytellen matalana, mutta makoisana taustalla. Seurusteluviininä tätä ei juo Erkkikään, mutta sopivan mausteisessa seurassa tämä cabernet sauvignon & rubin rypälemehu on ihan kelpo kamaa.

WDJIT - Weekend delivered just in time

Työviikko loppui juuri sopivassa kohdassa. Jos vielä yhdenkin kerran olisi kuulokonheeseeni läpilöytynyt konsultin ässäsössöpainotteinen täytesana ”prosessi” tai mikä tahansa muu lyhenteeksi luokiteltava tuntematon kirjainyhdiste, olisin todennäköisesti huitaissut kintaalla sen ratkaisevan viimeisen kerran kohti lähdettä. Napannut ylikuumenneen läppärini kainaloon ja kävellyt kauas puuis tuosta prosessimössöä jauhavasta, ahdistavasta tilasta, jossa mietitään viikosta toiseen ainoastaan sitä, miten joka ikisen asian voisi tehdä tehokkaammin, nopeammin ja vähemmällä kosketuksella.

Puuh, yököttää. Enkä ole edes yökkö. Alta pois.

Erittäin yksinkertainen visualisointiyritelmä tämänhetkisestä Vaanilan Balance [what the fuck balance?] Score Cardista ohessa. Enempää käsiala/omakuvanäytteitä täältä tuskin meemoituu. KeyPerformanceIndikaattorit vaativat vielä hieman lisää hierontaa. TBD.






Loppua vaan itse kullekin. Viikon.

Plop – kissaa pöydällä!

Tulipa taas todistettua, että ne tahdottomanmahdottomantahattomat kissajohteiset hiirennakerteluliikahtelut saattavat pelastaa loppuun kalutusta päivästä sen olemattomankin pelastamisen arvoisen jopa vielä äärimmäisellä hetkellä, kun päivä on päätökseensä pyrkimässä.

Selasin nääs kohtuullisen ärpiintyneenä täysikuun valossa hajamiettein stressi- ja ylirasitustokkuroissain Blogistanin uutukaisia. Ymmärrettävistä syistä herpaantui fokusointini hetkeksi ja ojentelinkurkottelin välillä Stockan joulukuvastoa pöydän toiselta liepeeltä. Eikös se meidän blondityttö Nysse sillä aikaa näpäyttänyt vaaleanhaaleanmaitokahvinsävytteisellä sirolla kynsiulokkeellaan hiirtä. Klikkaan. Voihan pulu, mikä osumatarkkuus!

Harvoin pääsee korkkaamaan täysin neitseellisen [ei yhtään tilaajaa] blogin. Mä olin eka! Ja perustelutkin ovat vallan yksinkertaiset ja henkilö[elukka]brändiämme tukevat. Sen lisäksi, että blogi on Nyssen löytö, niin tuo Pör-kissa [linkki myös sivupaneelissa] on NIIN meidän Missen näköinen! Ja Miu-kissan [linkki myös sivupaneelissa] upea yin-yan -naamari on kerrassaan valloittava.

Kurnauskis, pitkää ikää blogille ja lisää kuvia;---) Nyt voi mennä hyvillä mielin unosille.... krooh... viiskuusta....

Lumevointiyhteiskunta

Suomenkielestä pitäisi poistaa tarpeettomina sanat hoito ja palvelu. Tai vähintäänkin luovuttaa ne suosiolla pelkästään fantasiakirjallisuuden käyttöön.

Niitä ei ole olemassakaan. Sanan varsinaisessa merkityksessä.

Rasvaista juttua

Työpaikan terveydenhoito ystävällisesti kutsui luokseen ikäkausitreeneihin. Jos ei siitä firmasta mutta hyvää sanottavaa keksikään näin työviikon päätteeksi, niin myönnettävä on, että jo vain on hyvä juttu tuo säännöllinen tsekki. Useimmiten ne ongelmat ja käsirysyt kunnallisen terveydenhoidon kanssa konkretisoituvatkin vasta siinä vaiheessa, kun putoaa eläköityessään pois tästä joustavasta ja kattavasta työpaikkaterveydenhoidosta. Siinä kohtaa alkaa se jonotusnumerosirkus ja numerolappurumba.

Toveri työterveyslääkäri lausui pienen luikertelevan kastemadon luvut. Pahapeikkokolesteroli nostaa tarmokkaasti nokkaansa ja olisi syytä kuulemma kiinnittää huomiota rasvoihin. Jaa rasvoihin?

Eiku Guuggeliin etsimään tietoa. Nykyisin kun sitä on niin helposti saatavilla. Mitäs niitä rasvoja onkaan? Klikkaan. Tyydyttyneet vs. tyydyttymättömät [moni tai kerta] – kas siinä omaksunta-arsenaalia yhdelle illalle. Miksi muuten se paha on tyydyttynyt ja hyvä tyydyttymätön? Kuvastanee sitä ainaista puutteessa ja tarkkailussa eloa, johon tyydyttymättömien rasvojen nautintaan fokusoituva yksilö päätyy. Kääk!

On siellä järkeäkin. Netissä. Näitäkin asioita on jo tongittu niin pitkään, että melko pienillä liikkeillä rasvavalinnoissaan voi tehdä kokonaistilannetta parantavia päätöksiä. Vaanilassa valkeni mm. se, että vaikka vetelen voikkariini vähärasvaista sulatejuustoa margariinin sijaan, niin se ei ole välttämättä hyvä asia. Pitäisi vedellä sitä hyväpainotteista rasvaa, muuten sulatejuustossa piileskelevä paha pääsee niskan päälle. Välttäminen ei siis ole oikea strategia, vaan suhteet.

Noh, kokeilen tässä nyt ihan rauhassa Benecol mustikkajugurttia ja piimää [ovat tosi hyviä ja ei tarvitse paljoa päivässä latkia!]. Jotainhan sitä aamulla kumminkin pitää nauttia. Ans kattoo.

Myönnän, että tulin yllätetyksi ”puun takaa” näillä kastemadonluvuilla ja suosittelenkin kaikille yli kolmekymppisille kevyttä tarkkailua tälle alueelle. Kannattaa aina välillä ihan harrastuksen vuoksi lukea ne elintarvikkeiden pienellä präntätyt ”rasvaa, josta xxx” kohdat [tulee ikänäkökin testattua]. Tyydyttyneiden suhde kokonaisarvoon olisi hyvä pitää matalalla.

Tytytytyydyttyy, nyt pidetään ikävää, tytydytytyydyttyy, nyt sielu tyydyttyy...

Lohtunakit silmille

Hyvät asiat ovat usein mahdottoman yksinkertaisia. Kun maailma mättää, ahdistaa tavallista enemmän ja mikään ei oikein maistu – silloin varma nakki on nakkikastike; maailman paras ruoka! Kas näin se vääntyy Vaanilassa.

Tarvitaan [kahdelle vitutuksessa viruvalle]
- noin puolen kilon nössykkä nakkeja (whateveryoulike, meillä suositaan Wigrenin herkkunakkia gurmeetilanteissa, Saarioista/HooKoota perusmallissa ja jopa ihan Popsia pikaruokamielessä [helpompia pilkkoa]
- pieni purkki tomaattipyreetä tai reilu roiskaisu isommasta tuubista
- Heinzin ketsuppia
- sinappia
- puolisen litraa kasvislientä
- vähintään 200 g tuorejuustoa; pippuri, ruohosipuli tai muu makuhermoon sopivasti iskevä
- noin 3 suolakurkkua
- kourallinen pippuria (viher & rosee)
- mahdollisesti läväys Maizenaa sörsselin tukevoittamiseen

Pilko kaikki pilkottava ensin (nakit sopiviksi siivareiksi ja kurkut näpälöiksi kuutioiksi). Laita vesi kiehumaan kattilaan ja lisää kiehuvaan veteen liemikuutio. Ruskista nakit haluamassasi ravintorasvassa korkeareunaisessa pannussa. Holauta perään kasvisliemi. Lisää pyree, hulppeat roiskaisut ketsuppia ja sinappia. Hämmentele. Kopistele sekaan tuorejuusto ja pippurit. Pippureissa ei kannata säästellä, pehmeät mallit viher ja rosee voi syödä sörsselin mukana ja ne ovat suhteellisen mietoja. Pöristele kasaria noin vartti. Heitä sekaan suolakurkkuset. Tarkkaile tilannetta. Jos näyttää litkulta, suurusta Maizenalla. Kun kaikki kelluu kiiltävän tanakassa symbioosissa voit ryhtyä syömään. Seuralaiseksi sopii niin peruna, kasvis kuin pastakin, riisilläkin on kokeiltu. Pääasia, että nakkikastiketta on tarpeeksi.

Viinisuositus: Valdeviña Reserve Syrah, Argentina, 8.44 e. Mielenkiintoinen ja mukavasti puhutteleva otos, joka taipuu notkeasti myös makkaran kylkeen. Pippuri saa viinin elämään kuin paremmankin vuosikertapullotteen.

Toki soossisapuska on ihan nautittavaa oluenkin kera. Tai rasvattoman maidon. Lidin vichyn. Kraanaveden. You name it. Kunhan nakkikastiketta on tarpeeksi.

Röyh!

Vaippaihottuma

[otsikko lainattu]

Siellä se mamma koisaa. Viruu sairaalan sinisen, massakonepesussa haalistuneen täysin personoimattoman lakanan alla, omat villasukat jalassa ja yöpuvun napit juoponnapissa. Käsivarsien nahka roikkuu kalpeana ja läpikuultavana kuin pergamiini, täynnä reikiä ja arpia, läikkiä, mustelmia ja liimalappuja. Silmät ovat väsyneet, mutta silti kirkkaat. Järjen valo ei ole himmennyt, se tuikkii tuskana kipujen takaa.

Syötän soppaa. Murennan niukasti voidellun ruisleivän keiton sekaan, niin ei tarvita kahta kättä. Toisella kun pitää tukea selästä, että pysytään istumassa. Niin kuuluu olla, kun syö. Keitto menee kaikki, mutta jälkiruoaksi tarjottu vispipuuro jää syömättä, kun maito loppui kesken.

Ruokailun jälkeen pestään hampaat. Huljuttelen hetuloita levottomasti lavuaarissa etsien katseellani hammasharjaa. Sitä ei löydy, pakko improvisoida. Onneksi desinfiointiaineet ovat lähellä. Ilo puhtaista hampaista palkitsee improvisaattorin. Kunhan ne saadaan paikalleen.

Kammataan tukka. Jokaisella vedolla tukko hopeanharmaata untuvaa varisee hartioille, kertyy kampaan, tarttuu kaulahuiviini. Liian pitkiksi kasvaneet suortuvat sinkoilevat sähköisinä ympäri pään kuin sädekehä. Taltutamme sädekehän laittamalla poninhännän ja kaksi pinniä, yksi kummankin korvan taakse. Olo on kuin uudestisyntynyt.

Kohennan vielä pielusta mukavampaan asentoon muovitetulla lavitsalla, täytän vesiastian, pyyhin suupielet, asennan yökkökupin käden ulottuville ja tsekkaan rollen menosuunnan. Vedän sivuverhot tiukemmin kiinni, kun ei koskaan tiedä millainen naapuri yön aikana viereen tulee.

Vaipanvaihto lapselle on maailman luonnollisin asia. Vaipanvaihto vanhemmalle ei sitä lapsesta ole. Allekirjoitan vetoomuksen. Allekirjoita sinäkin.