Lyhyet postaukset [ja pitenevät otsikot] tuntuvat olevan pop

Tämä on kommentti. Johan nyt kilipailua ja tosikaalaa pukkaa. Sivupalkissa on täyttä.


Aamulla pitää mennä taas kärräämään mammaa sinne hoitotakuulaitokseen. Puuh, mitä puuhia.

Oho!

Hilpeää esiintyä näin hyvässä seurassa. Kiitos kaikille Vaanilaan puoltoäänensä antaneille.

Tässä yhteydessä lienee sopivaa tunnustaa, että kun noin vuosi sitten näihin aikoihin edellisen kukkelikuugaalan jälkimainingeissa aloitin bloggaamisen [kahdella geellä jo vuodesta 2004] tällä turinallani, en uskaltanut edes rivien välissä nähdä märkiä unia, että saattaisin esiintyä jo seuraavalla kierroksella itse ehdokkaiden joukossa. Hrrr... huimaa. Onkohan tässä joku virhe?

Vetäydyn norsunluutorniini naukkailemaan tyynnyttävää cock tailia. Varo vaan!
----
Kollega Pää aukein – linkkasin sun kuukkelikuvaan, kun se todellakin on sopivampaa kaliiberia meille Bloggerilaisille ja vähemmän viilaaville. Sallithan? Ja joo, Vaanilan kuva-asiat ovat pahasti rempallaan, työjonossa...

Partyn jälkeistä herkistelyä

Vain muutama tekstari. Kutsu lyhyellä varoitusajalla. Ja ne kaikki kauan kadoksissa olleet ystävät singahtivat luoksemme. Urps. Hyvät bileet ja ymmärsivät lähteä poiskin jopa naapureiden kannalta siedettävään aikaan. Silti päästäissunnuntaina ei ole tehnyt mieli erityisemmin näyttää naamaansa ympärisölle. Joskus on vain parasta vetää peitto korviin ja uinua kohti virkeämpää tulevaisuutta. Tai kuvitelmaa siitä.

Ruokaa jäi ihan liikaa yli, vaikka väittivät, että se oli hyvää. Herkkusienissä oli minusta niukasti valkosipulia, re-setti vaatii hiomista. Viinakaappikin säästyi kohtuukuosissa. Tapasin kaksi [2] uutta ystävättäriini telakoitunutta potentiaalista poikaystävää. Sain kauniita kukkia. Vaniliavalgee upposi hyvin [ja upottikin ihan osuvasti – osalla porukkaa oli kuulemma vaikeuksia päästä meidän paikalliseen (siihen karaoke-yksinhuoltaja-tenunenäparatiisin) sisään!]. Naiset hävisivät Aliaksen, vaikka pahimman luokan selittäjiä ovatkin. Missellä oli hieman stressiä – liikaa uusia sylejä ja hiplaavia hyppysiä. Just kun opin Lidlin mikropoppareiden oikeat säädöt, ne loppu.

Ja taas muumi, joka ylittää Vaanilan vastauskynnyksen.

Vaanilan soundcheck
1. Gloria Gaynor: I will survive
2. Smetana: Moldau
3. Frank Sinatra: Straingers in the night
4. Maarit: Rakkaus on ON
5. Alice Cooper: Billion dollar baby
6. Vesa-Matti Loiri: Eino Leino 2 – Virta venhettä vie
7. Aretha Franklin: Think
8. Slade: Good bye t’Jane
9. David Bowie: Starman
10. Egortippi: Älä koskaan ikinä
11. Tina Charles: I love to love
12. Unknown: There goes my heart again (svengisellainen)
13. Rauli Badding Somerjoki: Tähdet, tähdet
14. Boney M: Ma Baker
15. Santa Esmeralda: Don’t let me be misunderstood
16. Kirka: Varrella virran
17. Queen: Crazy little thing called love
18. Londonbeat: I’ve been thinking of you
19. Juice Leskinen: Marilyn
20. Nat King Cole: Smile

Mitä pirua se Hyydykeretkikunta siellä tiluksillaan touhuaa? Tuosta hyisestä ilmansuunnasta puskee Vaanilaan satunnaisia iltapäiväkäppäilijöitä. Onks sillä muitakin lukijoita? Semmosiankin, kun ei tiedä kuka minä olen? Blogistan on hämmentävä paikka. Kyllä meilläkin osataan purra olemattomia linkkejä. Narsk.

Elintarvike [ai kun hassu sana] erimielisyyksiä

Armas Resurssi ei siedä sipulia missään muodossa. Valkosipuli ”talousmausteena” on erityinen kauhistus [hunajassa muhitetut Saslikin sellaiset kyllä maistui seurusteluaikana]. Pontevan muun mausteen yhteydessä sipuli saattaa pieninä annoksina mennä huomaamatta läpi, mutta valkosipuli ei kotioloissa koskaan.

Nooh, normaaliperhe-eläimessä [jos tätä siksi voi kutsua] asiastahan ei seuraa muuta kuin pirun pitkiä kauppareissuja [kun luuraan maustekastikehyllyssä ryömimisvauhdilla lukemassa kaikki piennellä präntätyt tuoteselosteet, ongin pakastealtaassa toivoen löytäväni vihannespakasteyhdisteen (kuka söi FinnWokin?), jossa ei ole sipulia (etenkään purjoa), teen juusto-osastolla oikeat tuorejuustovalinnat ja en sorru mihinkään irtomyyntierikoisuuksiin enkä marinoituihin lihoihin]. Helppoa, kun sen tietää.

Itse kokkaamisessakin tämä sipuliton private requirement antaa luovuudelle tilaa. Mitä pannaan pataan kohdassa ”ruskista/kuullota sipuli”? Ei mitään, sen kohdan yli hypätään ja maku tehdään valmistumisen myöhemmässä vaiheessa pippureilla, tuorejuustojohdanteilla, yrteillä ja muilla sallituilla höysteillä. Hyvää tulee silti [väittää Hän].

Nyt keittiössä kuulemma haisee valkosipuli. Kyllä, tulevan partyn varjolla halusin tehdä [itselleni ja vieraille] marinoituja herkkusieniä. Ja on siellä kaapissa suussa sulavia Myrttisiäkin [jemmassa]. Mutta miten ne saisi tarjolle niin, ettei haju tärvele Resurssin iltaa? Paha, paha... tuuletusta juhannukseen saakka vissiin tiedossa.

Jos about 350 päivää vuodessa on valkosipulista vapaata, niin kai se kunnon mies kestää sen 15 [arvio] höyryisempää hetkeä? Vai tuleeko maailmanloppu? Tässä yhteydessä valkosipuli on mainiosti rinnastettavissa lattialla [itsekseen] sykertyviin sukkiin; en minäkään haluaisi tormätä niihin joka päivä. Ja silti tuntuu, että ne ovat alati läsnä. Vaihdetaanko?

Tsemppiä voimavaralaitoksein;))

Viime vuonna päästelimme näissä tunnelmissa. Niin aina.

Pashajuttu mämmikourille

Taas on Tanska ja Norja jo kiinni kiirustorstaina, suomalaiset paiskivat töitä ja ruotsalaiset viettävät työpäiväksi naamioitua kevätpicniciä. Epistä.

Näin päästäisviikolla päästään aina selvittämään jollekin ruisjauhoja tuntemattomalle ulkomaanretkeilijälle työmaakuppilassa ilmiötä mämmi. What the f... is that? Well, it is mämmi, our traditional Easter desert [perinteinen pääsiäisautiomaa]. Try some, it is delicious [epäluuloista äimistelyä, harva uskaltaa koskea]. En minä siitä itsekään erityisemmin pidä, mutta maistan sen pienen kipollisen vuosittain ihan perinnesyistä. Ettei totuus unohtuisi. Mutta mikä on totuus mämmikouran suhteen, hei martat? Martat?

Oma päänsisäissuosikkini [munien ohella] on pasha. Sain hyvän ohjeen muutama vuosi sitten työkaveriltani ja siitä saakka olen tehnyt sitä joka vuosi, alati kasvavia annoksia. Jokainen, jolle olen kukkaruukullisen pashaa pyhien huomenlahjana tai tuliaisena kiikuttanut, on pyytänyt lisää seuraavana vuonna. Tänä vuonna näyttää tulevan tilausta jo kolminkertaiselle erälle. Olkaa hyvä, haluan jakaa tämän [ohjeen, irti kukkaruukustain] kanssanne, kokeilkaa [huomionarvoista tässä ohjeessa on se, että kermaa ei käytetä ollenkaan ja silti tulee tosi namia].

Pashaa Vaanilan tapaan
500 g rahkaa
2 dl creme fraichea
100 g sulatettua voita
1 munankeltuainen
1 dl sokeria
50 g mantelirouhetta
½ tl vaniliasokeria
1 dl rusinoita
1 dl kuivattuja hedelmäpaloja

Valuta rahkaa kahvinsuodattimessa muutaman tunnin ajan. Sekoita sen jälkeen kaikki ainekset yhteen ja laita valumaan suodatinpussilla vuorattuihin sopivan kokoisiin kukkaruukkuihin. Aseta kevyt paino päälle ja anna herkistellä yön yli. Kumoa ja syö.

Röyh. HerKullista pääsiäistä!

Perskutten, kun onkin perjantaifiilis...
___
Lukuvinkki: wide open - vihdoinkin pientä stimuloivaa vipinää uutuuksissa.

Ähinää äänestyskopissa

Umph, vätystää, pitipä mennäkin jo varhain nukkumaan, mutta orastava täytekuu sekä linnakundin viimeisin ylly/[ä]ttivät sittenkin napsuttelemaan. Kai sitä pitäisi omaa ehdokasasetteluaan ruveta hiljaksiin viimeistelemään [pahus tätä ruuhkaa, kun pitäisi partymenuakin suunnitella, laittaa lammasta boikottiin ja viilentää vaniliavalgeet sopivaan ottilämpötilaan]. Loputonta täsklistii nääs vaan Vaanilas.

Oma ehdokaslistani on maultaan mukavan pehmeästi kypsynyt, lievästi tanniininen, mutta silti pirteän hapokas, vaikka kotoisan arkinen tuttuus siitä kuultaakin. Tuoksussa on aistittavissa suotuisissa nautiskeluolosuhteissa aavistus pers/päänahkaa, ripaus räyhäkästä pippuria, aavistus agnosturaa ja eteeristä etelänhedelmää. Väri on voimakas, silti sopivasti utuisen hämärä, otollista valoa vasten lempeän kesyttävä. Jo ihan pieninäkin annoksina siitä tulee hilpeä olo.

Äänestän varsinaisena äänestyspäivänä [jos kankainen ja verkkoyhteydet suo], varo vaan!

Pönttö häämöttää!

Äidin asunnon kylpyhuoneremontti on kestänyt nyt lähes viisi [5] viikkoa. Koko tuon ajan hän on kärvistellyt lukaalissaan ilman vessaa. Haalaripukuista on saapastellut sisään ja ulos lähes kaikkina viikonpäivinä ja vuorokaudenaikoina. Jälki on sen mukaista. Siivoushysteerinen mammani stressaantuu jo siitäkin syystä, kun hänen ovensa takana porraskäytävässä on pölyisiä saappaanjälkiä. Niitäkin on pitänyt käydä luuttuamassa. Puhumattakaan vatsan toiminnasta tilanteessa, kun joutuu aina kipittämään kellarikerroksen saunatiloihin. Ei ihme, että alkaa mennä entistä pahempaan ruttuun koko mummu.

Työ on edennyt muuten hyvin, mutta kun nuo mokomat raksalaiset näyttävät sairastuvan yhtä helposti niihin samoihin kevättalven tauteihin, kun muutkin duunarit. Nykyisin kun on jokaiselle työvaiheelle oma tekijänsä. Ne ovat erimiehet ne, kun repii vanhan, kuivattaa, tasoittaa, eristää, tarkastaa, lätkii kaalekit, saumaa, silikonoi, maalaa katon, vetää sähköt, asentaa kalusteet, heittää veden takaisin kulkemaan. Ja jos siitä yksi lenkki on sairaana, niin kaikki muu heti loksahtaa pois aikataulusta ja syntyy välipäiviä. Ymmärrän kyllä urakoisijankin tuskaa. Mutta silti, on se melko kohtuutonta, että ne asunnot, joissa on vessa kylpyhuoneen yhteydessä, joutuvat kärsimään pettävistä aikatauluista aiheutuvaa kusihätää viikkokausia, kun niitä, joissa on erillinen vessa, tehdään silti tiukasti ennakkosuunnitelman mukaisessa järjestyksessä. Kyllä vessattomat Tena-mummelit pitäisi sieltä priorisoida veks ja jonon ohi jo ihan ihmisoikeudellisista syistä!

Koska äidin kopperon osalta kaikki alkaa nyt olla katon maalausta, sähköjä ja kalusteasennuksia paitsi valmiina, tiedustelin puulaakin johtajalta valmistumisennustetta [jotta ehdimme pääsiäisen evakuoinnit organisoida, jos pahalta näyttää]. Maalari, sähkömies ja putkimies ovat nyt kuulemma sairaana, mutta kalustemies saadaan matkaan. Illan suussa oli jo liimattu pönttö paikalleen. Ehkä jo huomenna joku poppamies saa siihen veden pulputtamaan. Toivoa on.

Tuskin tupareita sentään vielä pääsiäisenä.

Virvon, varvon munat pois…

Niin kuin ei yksi noita-akka riittäisi tähän osoitteeseen... Pääsivät mokomat virpojat yllättämään, vaikka olinkin kerännyt tolkuttomasti torjuntavahaa korvaani. Misse sen plimputuksen ensimmäisenä havainnoi. Ensin yritimme näytellä, että emme ole kotona. Sitten piileskelimme ovisilmän varjossa. Sitkeästi trullit vaan soittelivat [kuulivat varmaan sen jytänrytkeen, mitä poppikone pauhasi siinä kohtaa] ja pakko oli sit kurkata oven raosta.

Resurssi uhrattiin asialle munat kourassa. Virvonta kävi epävireisen sutjakkaasti ja saimme kauniin pajunkissaviritelmän. Misse eritoten oli siitä hyvin kiinnostunut. Munaton Resurssi palautui elvytettäväksi. Onneksi niitä [virpojia] ei tullut enempää. Ja mistä ne nämäkin tyhjästä ilmaantuivat? Meidän talossa ei asu tämänikäisiä lapsia. Vauvoja ja vanhuksia vaan meidän dinkkien ja muutaman sinkun lisäksi. Höh.

... puikot sulle tuoda vois
Vanhanen on vanhan aikainen – ei näe neuleblogien valtaisaa invaasiota ja sitä intoa, millä puikot jo nyt kulmasohvilla kalisevat. Vaanila kannattaa ehdottomasti kahden parin tavoitetta joka talouteen. Ei kun Novitalle siitä.

Meikäläisen Diili-proposal Novitalle on, että jos sitä snööriä voisi vaikka netistäkin ostaa, niin ei noi neuleblogit välttämättä tilaisi kamaa ulkomailta [jos vielä on laatu ja muotikin kohdallaan, en tiä, neulon nykyisin vähempi, sen enempi punon] ja saattaisi liikevaihdossa kepeälläkin panostuksella olla viidessä vuodessa ihmeteltävää. Helppo nettiostettava kumminkin tuo lanka, eikö?

Summa summarum:
Elämässä pitää olla munaa. Ja munanlämmittimiä.

Mitä ihmettelin tänään

Jos viiskymmentäkin [50] guuglettajaa päivässä eksyy Vaanilaan jollain Helmenkalastaja hakusanajohdannaisella, niin pitääks mun kertoa sille? Tuleeko korotettua kalastusmaksua, jos totuus selviää myöhemmin? Vai saanko saaliiksi vain jo rosvottuja simpukoita? Miksi sillä on aina sama puku [samannäköinen ainaski] päällä kaikissa julkisissa näkymissä jos se muka on pukutehtaalla töissä? Kuukkeliäänestyksen vaihtoehdoksi tarjoan sm-äänestystä. Juhanaakin näköjään saa äänestää.

Torstai osoitti, että Kehä III sisäpuolella on turvallista asua, vaikka se maksaakin ihan jumalattomasti. Kaikki pahat mällit tapahtuivat kolmosen ulkopuolisilla tieosuuksilla, mistä tullaan tuhatta ja sataa tänne stadiin töihin. Kuka on kömpelö talviautoilija? Turisti vai city bird? Talvi taatusti yllättää kaupunkiautoiljan viimeistään silloin kun perään pöksähtää ulkokuntatyömatka-autoilija tai niiden joukko. Ja taas ne vakuutusmaksut nousee.

Ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa

Armoitetun parisuhdesarkasmystikon Tumpelon lomanjälkeiseen arkeen sijoittuva Pesukinnas-postaus herätti tutkailemaan omaa hinkkausvälineistöä niin yksi-, kaksi-, vasen- ja oikeakätisten kuin myös kädettömien [eri sukupuolta ja -juurta olevien] pesukäsien roikotteluyksiköiden näkökulmasta.

Meilläkin on jos jonkin moista vanttuuta kokeiltu hapertuvin tuloksin. On ihan perinteistä Prisman onnellisille shoppailuperheille kohdennettua vaahtoavanmuovista perusmallia kirkkaan keltaisena [karkea puoli jostain syystä hyvin kulunut ja nyppyinen]. Löytyy myös vastaavaa pehmosienekästä narupäällysteellä [narunpäät rispaavat iloisesti] sekä laimeita pesulappuja [laput sopivat paremmin silmille kuin kunnon puhdistukseen]. On tullut harrastettua myös Kreikan saaristosta haavistettuja luonnonmöhkösieniä [jotka eivät mahdu minnekään, varsinkaan matkalaukkuun ja ovat aivan liian pehmeitä]. Irtovarsinen harja [se luonnon päälle ottava] taisi olla se viimeisin yritelmä, mutta kun se varsi aina pudota kopsahtaa irti kun yksikkö kuivuu koukussaan ja sitä joutuu kaivelemaan ja desinfioimaan kissankarvoista alituisesti [muuten tehokas vempain kyllä].

On meillä tälläkin hetkellä semmonen yhden käden pesukinnas tyrkyllä. Käyttökäsi [Resurssi] vaan vetää käteensä mieluummin jotain muuta. Nimittäin tajunnat räjäyttävän pesuteknisen innovaation: Rautalankaa! Kyseessä on noin puolen metrin pätkä letitettyä rautalankaa, jonka väliin on tiuhaan punottu parin sentin napakkaa harjasta. Päissä on lenkut, joista lenkuttelemalla [omankin] selän pesu onnistuu hyvin ja nautittavasti. Taittuu jokaisen kurvin mukaan yksilöidysti. On mukavan karhea ja hierontarakeita käytettäessä todella tehokas. Ei tunnu kuluvan millään. Helppo ripustaa kuivumaan lenkeistä. Kuluttaa maltillisesti pesuainetta. Yliveto hygienialelu!

En vaan enää millään muista mistä se meille tuli?!? Ettei vaan olisi ollut Tallinnan Rimistä [ent. Citymarket]. Sieltähän ne kaikki, tämäkin ihastuttava kylpytuoteperhe – tropiikki kotonasi keskellä paukkuvinta maaliskuuta [eikö se lopu koskaan - pakkanen hyrrkele?].

Milläs teillä orvas/hirvaskedet hinkataan?

Halogeenilla päähän liikennevaloissa

Millainen ihminen liimaa öky-Volvonsa takaikkunaan [ISON ja näkyvän] tarran ”Asia tsunami surviver 26.12.04”?
---

Edit: Usmis palautetaan ilman muuta takaisin tirkistelyyn, kun se näyttää nyt heränneen uudelleen henkiin yhtä tirkistelyynkannustavine aatoksineen kuin ennen vanhaankin. Ja jopa Indica-sitaattikin vielä [monta kertaa on tehnyt mieli juuri nuo sanat mäiskäistä blogiin].

Taitaa olla syytä myös vaihtaa tirkistelykohde e_een linkki uuteen sumuisten vuorten sunnuntaigerillojen suuntaan.

Terveisiä ulkomailta!

Vaanilan joukkue on osallistunut menestyksellä mannertenväliseen ohjusperäkärrynkotiinpäinvetoon ja tuon ojentajalihaksia revittävän tapahtuman tuloksena Vaanilan brandy- ja vaniliavalgekaappi kera tummarommivahvistusten on ehtoisan ylitsepursuvassa sisustuksessa. Oli onni, että maissaoloaikaa oli sen verran vähän, ettei mittavampiin hankinta-aihioihin ollut mahdollisuutta, ei edes houkutusta. Etelämantereella puhalsi perkeleen kylmä tuuli [Siperian suunnasta] ja houkutteleva parivuodehytti veti pisimmän etten sanoisi korren [no, on se vähän paksua]. Silti 40 pulloa juomaa yhden ranteen varassa asettaa Visan [ei Kopu] ohella myös Samsonitelle melkoisia paineita, Resurssista nyt puhumattakaan. Ääriolosuhteet äärestä viereen. Mikä logistinen extreme-elämys!

On ihmeen hyvä kotiin tulla taas ja blogistania rinnalleen painaa. Suon sen viipyvän kauan, vasten auringon siltaa. En voi tulla rajan taa.

Blogisuosikeissani odotti helkkarin hieno Sediksen tarina Nääsvillen eläimyksistä [Namupussin ympärillä alati sukkana hilluva tähtisumu sai ihan uusia eteerisiä sävyjä – näiksää Ookke todellakin Mean livenä?]. Peggykin on ilahduksekseni päivittänyt pitkästä aikaa. Jobinpostipuolella taas oli ikävää sabotaasia havaittu PebaJannen residenssissä, onneksi on nainen [ja sen blogi].

Liity sisäpiiriin – tilaa Varo vaan. Eroottinen lyriikka on erikoisalaamme.

Uutta viikkoa päin,
antavana näin,
helmet kalastellen
täysin alastellen.
Antautuen aina
peppu ei oo laina,
aamurusko, iltatähti
joko kulta sulta lähti.

Diili ilman Helmenkalastajaa on kuin peppuseksi ilman seksiä. Eiks näin o viilentimet [mites tonne sivupaneelin alaliepeeseen oikein linkataankaan?].

----
P.S. 1: Kaikille abeille tinkimätöntä tsemppiä;) Etenkin luistavalle Viittakaksikolle [niin nuoria, niin pinkeitä, nyyh]. Vaanilan varpaat ovat ääriasennossa yhteiskunnan toivojen puolesta [päästäkää mut jo eläkkeelle täält].

P.S. 2: Äänestys oli tiukka, mutta lopputulos silti selkeä. Vaanilan eteerinen tavoittamattomuus viehättää suurinta osaa lukijoitamme ja kommenttipalstaa ei meidän sohvakalustoon tälläkään kierroksella tule. Jatkamme terrorisointia muiden palstoilla. Niitä tuntuu osuvan kohdalle yhtenään, kun vähän vaan jaksaa surffailla. Pahoittelemme aiheuttamaamme häröä. Se niistä lukihäröistä.

Voihan Närhen munat

Nurmeksen Suuri Poika Helmenkalastaja tänään Uutisvuodossa.

Varo vaan, saattaa galaksit poksua.

Vuoroin vieraissa

Missen viikonloppusuunnitelmapäiväkirjasta

Voihan naukulan väki. Henkilökunta näyttäisi olevan taas lähdössä jollekin B-luokan kissattomalle retkelle, kun pakkaavat laukkujaan tuossa siihen malliin. Kertoivat, että minun pitää odottaa kiltisti kotona. Hyrrrkele! Minäkin niin nau-mielelläni lähtisin välillä jonnekin tuulettumaan. Voi, kun tulisi pian taas kesä ja pääsisi mökille. Odotan sitä oikein kovasti. Toistaiseksi vaan on ollut parvekkeellakin perin hyiset olot; ei siellä kauaa kestä kärvistellä, kun tulee käpälään vilu. Onkohan kesään vielä pitkä aika?

Mutta eivätpä arvaakaan nuo itsekkäät luojanluomat ruojat, että minulla onkin ihan omat svengi-iltamasuunnitelmat, hähää. Nimittäin minulle tulee vieras! Juu, sovin jo viikolla naapurin tädin kanssa, että heti kun henkilökunta on häippässyt, niin hän tulee kylään ja kanssani leikkimään. Vaikutti oikein lupaavalta leikkijältä ja muutenkin eloisalta tämä uusi täti. Saatan päästä jopa kyläilemään hänen luokseen. Hänelläkin oli kissa, mutta se kiipesi kissojen taivaspuuhun viime vuonna. Täti taitaa olla vähän surullinen siitä syystä, mutta kyllä minä sen pian virkistän. Odotan jo iltaa innolla.

Menisivät jo tuosta touhottamasta, että ehdin ottaa pikku päikkärit ja nuolla turkkini vierailukuntoon. Ei hetkenkään rauhaa, kun pitää valvoa tätä niiden pakkaamista. Unohtavat muuten puolet tavaroista, ellen tarkkaile tilannetta. Kurnauskis, on tää kovaa [laittoivat vielä sen typerän päiväpeitteenkin sänkyyn ja nyt siinä ei voi kunnolla edes leikkiä].

Jospa piipahtaisi vielä kurkkaamassa niitä ihania hiiriä tuolla naamioblogissa. Virkistää mieltä aina nuo siimahännät, hyrrr.

Mielikuvasteharjoite

Vapauttava kujerrus jo herättimen äänessä.
Kauraryynien ja veden suhde täsmälleen oikea.
Misse rentona sohvan selkämyksellä, ei rähjää.
Resurssin viivähtävä tuoksu eteisessä, meni jo mies töihinsä.
Sukkahousut ensi laakista jalkaan kierteittä ja oikein päin.
Huulirasva ei unohdu.
Wunderbaum tuoksuu edelleen vanilialta.
Edes joku vastaa hyvään huomeneeni töissä.
Perjantai. Viikonloppuvapauden ensimmäinen päivä.

Mieheni minun tekevi

Naistenpäivä valkeni Vaanilassa unisissa, liian varhaisissa tunnelmissa. Oli lähtö lähellä ja jo unessa kiire. Pedin jalkopäässä ei lymyillytkään Misse vaan kömpelösti kauniiseen paperiin [rakkaudella] askarreltu Iso Paketti. Paketista paljastui kaksi Nasu-aiheista lehtikoteloa. Tulivat tarpeeseen [kissan ohella täällä asuu hamstereita]. Ihanan käytännöllistä! Elämä [kuulemma] on.

Kun Nainen oli ravistellut pahimmat unet ja kissankarvat silmiltään, singahti aamiaispöydässä [epäilyttävän pullottavan oloisen ] Hesarin välistä silmille Viivi ja Wagner –kirja. Tässä täytyy olla jokin piilotettu viesti, tuumasi Nalle-puuroaan närppivä aivanilonavaannalle. Aamutohinoissa oli kuitenkin liian kiire, jotta da Vinci koodia olisi siltä istumalta kyennyt yritellä aukomaan.

Pihalla tolpassa [se lämpöpiuhajutska, you know] säihkyi pesty auto, jonka ovet [epäilyksistä huolimatta] aukenivat taikasauvaa heilauttamalla [silikonisauvaa oli huolella vilautettu myös takaovella] ja Naisen lähtökohtaisesti myöhässä startannut taival [as usual] kohti rii-skoupattua työyhteisöntynkää käynnistyi mitä miellyttävimmissä merkeissä. Yllätyksestä adrenalitoitunut Nainen pääsi jopa kepittämään pari aamu-unista naistenpäivähuuruista Perheen Päätä valoissa, jess! Öönnöönnnöönnnöö [mites Nääsvillessä toi liikenne suju?]

Naisen kömmittyä vihdoin päivän riennoista kotikoloon, siellä oli vastassa erityisen houkuttelevasti verhottu Mies sekä kimppu tulppaaneja. Aah.. pakko panna... sauna päälle.

Ihanaa olla nainen tämän miehen rinnalla [sori Sellisti, Resurssi vaan on ihan ylivoimainen näissä huomiointijutskissa]!
----
Ja sit mä vast olisinkin ollu iloisesti yllätetty, jos eteisessä [edelleen] lojuva joulukoristelaatikko olisi jotenkin sattuman kaupalla löytänyt tiensä kellariin. Myönnän, sinne on todella ikävä mennä yksin, kun koppi on kattoon asti täynnä tavaraa mitä emme nähtävästi koskaan tarvitse. Ehkä jo seuraavaan merkkipäivään saadaan ekskursio jäjestettyä ... pahus, sehän on Resurssin synttäri:o( !!

Re-scope

Meillä rii-skoupataan. Ei, se ei ole mitään taukovesikeppijumppaa vaan sitä, kun tehtävät, joiden parissa olet innolla ja antaumuksella viime ajat puuhastellut todetaan yllättäen enemmän tai vähemmän toisarvoisiksi ja arveluttaviksi firman tuloskehityksen, markkina-aseman tai osakkeenomistajien tyynnyttämisen kannalta ja ne tuupataan ikään kuin holdiin määräämättömäksi ajaksi.

Tilalle saat [jos hyvin käy] uuden nivaskan hämärältä kuulostavia kuulemma vastaavan tason hommia, jotka kaikki ovat nyt erinomaisen hyvin Ylimmän Johdon suojelemassa skoupissa. Niitä pitää ryhtyä tekemään viipymättä priotiteetilla 1. Pää pitää nollata entisistä aatoksista vauhdilla. Työpiste on paras siirtää nopeasti tähän asiaan vihkiytyneiden skouppikollegoiden keskuuteen. Jokaisessa pomon sivulauseessa skoupista kopsahtaa vastaanottavaan syliisi uusia kansainvälisiä vastuita [...tu mä jaksa niiden pellejen kanssa painia], tärkeitä, taidolla hoidettavia määrittelyjä [jumalattoman tylsää ja loputonta kommenttikierrätystä], kiristyviä time boxeja [pirun kiire] ja haasteellisia yhteistyökuvioita [lisää ylipitkiä reissupäiviä ja rautalangan vääntöä].

”Palkkaa ei nyt tässä yhteydessä ole mahdollisuutta luvata lisää [no ei tietenkään, hyvä kun duunipaikka säilyy], mutta jos nämä työt tästä hyvin hoituu [revität taas kerran täysillä], niin palataan siihen sitten [näkis vaan]. Nämä ovat nyt niin keskeisessä skoupissa [jaa ettei kukaan muu huolinut tätä ryhäläjää], että kyllä se huomataan, jos näistä kunnialla selviät [jos vaan henki vielä sitten pihisee]. Onhan meillä ne bonukset kuitenkin melkoisen hyvä kannustin [lähinnä kannustin henkilökohtaiseen rii-skouppiin]”

Ei ole eka kerta. Eikä viimeinen. Matkaan hopia!

----
Viittakaksikko ilahduttaa näin Naisten päivän kunniaksi! Vähän on pieni [siis kuva], mutta parempi näin kuin olemattomalta Urheilukanavalta luistelua seuratessa...

Hyvää päivää

Hyvä vapaapäivä. Lupa nukkua myöhään, syödä sängyssä kiireettä aamiaista [Missen kanssa, se on ihan hupsuna vaniljarahkaan ja saa kerran viikossa nuolla Danonen kannen] ja lukea lehteä [Missen läpi], käydä pitkällä sauvakävelyllä aurinkoisessa leppeässä talvisäässä, lukea, laittaa hyvää ruokaa päivälliseksi, sauna, seksi, Uutisvuoto. Ai kun keskiluokkaista ja tavallista. Elämä on. Ei onnen muruun sen ihmeempiä asioita tarvita.

Suorastaan pelotti, kun ulkoilun jälkeen katselin auringonvalossa kylpevää, pölyistä kotiamme, silitin despoottimaisen voimakastahtoisesti vatsani päällä tamppaavaa hyrisevää Misseä odotellessani armasta Resurssiani kauppareissulta Maaritin Laakson liljaa kuunnellen ja olin hetken jos toisenkin vaan niin hämmentävän onnellinen. Tärkeät asiat ovat kohdallaan. Ei minulta mitään puutu. Tässä on hyvä. Tunsin vajoavani jonnekin pehmeään ja lämpimään hyvänolon pumpuliin, jossa lempeät sipaisut hivelevät hipiääni. Kohta jotain pahaa tapahtuu. Ei näin hyvältä saa tuntua.

Tänään söimme pitkästä aikaa lasagnea. Jauhelihakastike onnistui yli odotusten [luulen, että taikasana tällä kertaa oli pippurifraiche]. Bechamel kastike se vaan tuppaa aina jäämään klimppiseksi, hyviä vinkkejä sen siloittamiseksi sopii esittää ihan minkä hyvänsä blogin kommenttiosastolla [Sun äitis, kurkkaan Marinadin ensin]. Hartaudella [liian piripintaan] kasattu paistos pulppusi tietenkin uunissa yli äyräidensä ja kun kurkkasin varovaanimatta luukusta, meinasin saada pahemman luokan savumyrkytyksen hengittäessäni just sopimattomasti väärässä kohtaa. Armotonta köhinää. Hurja tuuletus käyntiin ja ateriaolot saatiin nippanappa pelastettua siedettävän puolelle. Tallinnan Prismasta ostettu Chianti Riserva Bonacchi 2000 (EEK 96,00 = 6,40 e) täydensi evästyksen erinomaisesti. Kyllä italiaanot osaavat makaroonimömmöttelyyn sopivat vinkut juu.

Tällaiset päivät siivittävät jaksamaan taas katkeamattoman virran niitä vähemmän onnistuneita, vitutukseen viittaavia, ahdistusta ruokkivia, tylsyyden hämärässä ohi lipuvia, tavallisia heräämisiä, lähtemisiä ja väsyneitä paluita, joista ei edes alman akkaan kirjaudu minkäänlaista merkintää. Arki.

Pimeä Blogistan

Synkeiks o menny... Blogistanin yöt nääs. Pakkanen on nähtävästi jäykistänyt ihan vääriä ulokkeita ja pannut vähintäänkin näppäinsormet huurteeseen. Kolean-kalseiden väkevän-viileiden b-to-b bloggaajien assosiaatiossa on hiljaista kuin hoppatöppösliukuhihnalla. Mitä nyt kumipohjien liimaamisesta aiheutuvaa pientä rahinaa kuuluu. Kyllä jo pientä jäynää vois kehitellä, eikös? Sentään Blogistanin autenttista spontaaniterroria suosivaa kansanosaa kun ollaan.

Järjestetään vaikka keskinäisen kehuskelun suojelema kirpputori, jossa voisimme kaupitella toinen toisillemme vähän käytettyjä juttuaihioita, mielemme syvimmistä onkaloista esiin ryömiviä postausvaihtareita sekä kierrättää kaverilta toiselle omalle blogillemme tarpeettomaksi käynyttä roinaa kuten Pinserin puolelle jumittuneita lukijoita [tulkaa nyt ihmeessä sieltä uuteen maailmaan Blogilistalle], entisestäänkin väheneviä linkkauksia tai ikäviä kommentteja. Kuka vuokraa pöydän?

Tai voisimme perustaa virtuaalisen jumalautapelikerhon. Pelissä pyöritään ympyrää samassa spiraalissa heitosta toiseen ja aina manataan jumatsukka sitä lautaa, kun oma nappulapostaus lipsahtaa ohi. Tai järjestää kolean kroolipeli-ehtoon [ai niin, ne roolithan ovat olleet koko ajan kaikilla ns. päällä, pösilö idea]. Mitens sit vaik kylmääkinkylmempihuuto.blogistan, jossa jokainen rekisteröitynyt lukija voisi huutaa meille? Heittää vaikka juttuidean, josta sellonkäpistelijä virkkaisi spontaanisti blogientryn [suom. postaus] online?

Onks täs nyt pakko avata ihan kommukointilootakin, kun muuan Sun äitis urputtaa, ettei meikäblogiin saa yhteyttä?!? Ihan helposti saa, kun perustaa oman blogin ja linkkaa meilpäin. Tai laittaa meiliä;)) Kiitos perunavelliohjeista, jotka Marinadin suopean vieraanvaraisen kommenttiosaston kautta löysin. Vellihousutilanne meillä on uudelleen päällä ihan anytime, joten laitan eväät korvan tai jonkun muun enintään kahdella vokaalilla eroavan ulokkeen taa.

Äänestys:
Kaikki ne Blogilistalla hyörijät, jotka ovat sitä mieltä, että Vaanilassa pitäisi olla kommentointimahdolisuus, ilmaiskoot puoltavan mielipiteensä Karusellin kommenttiosastolla [sorry pal, that’s what prisoners are for] ja ne, joiden mielestä Vaanilan eteerinen tavoittamattomuus on hyvä asia, puoltakoon suoraan meiliin [tai sun äitis kommenttiosastolle heti kun sun äitis kertoo missä se on?]. Tai päinvastoin [sekoitatte ne kuitenkin].

Kunhan vastausten määrä yhteensä vastaa orbitilla oletettavasti klikkailevien Vaanilafanien määrää, niin lupaan ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin. Tai sit en, eihän minusta koskaan tiedä. Kannattaa silti äänestää. Voi voittaa vapaalipun vaikka ihanihmehämärien bloggaajien yölliseen kettuketoriin. Ei voi tietää.

Jumakekkapeliä muutama kierros, anyone?

Klingelitangelia

Parahin Robert*,

Kiitos lähettämästäsi postimyyntikuvastosta [keskinkertaisesti (kone)käännetty, siksi varmasti verbejä välttelevä, lähes 100-sivuinen läpyskä].

Esittelet sen sivuilla lukuisia ”tyylikkäitä muotiasusteita naisille parhaassa iässään” [saksalaista tanttarellamuotia]. Mullistavia erikoisuuksia, kuten liivi, jonka kaulusta voidaan pitää sekä alas- että ylöskäännettynä [hämmentävää]. 7/8 [!] pituiset housut, joissa on takana ja edessä jakosaumat [sopii nähtävästi kaikkiin jakorasioihin]. Farkut, jotka voidaan lahkeiden vetoketjun avulla koska tahansa nopeasti ja helposti [mistäs tiedät miten helpolta se minusta tuntuu?] muuttaa 7/8 [!] pituisiksi housuiksi ja joiden vasemmassa lahkeessa on lisäksi vetoketjullinen cargo-tasku [pidän sitä aina vasemmassa lahkeessa].

Malliltaan vauhdikkaan leveä mekko, jossa on trendikäs piste-rengas-kuviointi [liekö pistekirjoitusta]. Neliön muotoisella [kas kun ei kokoisella] kaula-aukolla varustettu neule, joka korostaa naisellista säteilyäni, täynnä kiehtovia virkattuja yksityiskohtia [reikiä]. Tikkitakki – korvaamaton seuralainen viileiksi kesäpäiviksi, etu- ja takaosassa hoikentavat wieniläisompeleet [mitäpä sitä viileänä kesäpäivänä muutakaan kuin teeskentelisi hoikempaa]. Bi-strechfarkut, joiden takataskussa on kirjailua ja strassikiviä [sopinee myös ihan heteroillekin, joilla on sappikiviä]. Jopa pitkälahkeiset alushousutkin kuuluvat valikoimiisi ja vielä näppärässä kolmen kappaleen perhepakkauksessa. Ja kaikissa tuotteissa päällimmäisenä loistaa UPEA LAATU!

Varma nostalgiapläjäys on sesongin ehdoton lisäasuste – perhosklipsit! [Ne muistan nuoruusvuosilta hyvin, nuo avokastyyppisiä jalkineita somistamaan tarkoitetut lisävarusteet, joista aina toinen illan villeissä käänteissä sinkoili tiehensä]. Komplimente-avokkaat pehmeää Perlato-materiaalia. Mukavuuden varmistaa kauttaaltaan pehmeäksi vanutettu nahkapohjallinen. Joustava, luistamattomaksi profiloitu pohja, ilmatyynypohjalliset ja vahvoille jaloille mitoitettu H-lesti [vahvoille vanutettu ilmatyyny?].

Rohkeasti olet kohdannut suomenkielen tiukimmatkin haasteet, kuten sivuilla 62 -63:

Koko ja pituuspalvelu
... molemmat mallit normaaleissa ja lyhyissä ko’oissa

[miten helposti tuonkin olisi voinut kiertää]

Bleiseri saatavana 3 eri pituisena ja 6 värisenä

[värisen mä aivan]

Tilaajalahjaksi lupaat vielä nostalgiaa keittiöön superhintaan – mukana ajastin! [Loistavaa!! Sillähän niitä nostalgisia kellokallekeittiönpuunausmuistoja varmasti palauttaisi mieleensä].

Valitettavasti joudun sittenkin vastaamaan houkutuksiisi torjuen [vaikka kuvasto ei sovellu edes biojätekääreeksi]. En tunne samastuvani kohderyhmään [kenties syytä olisi]. Ja kun sinulta Robert on kokonaan päässyt unohtumaan mittataulukotkin tästä esitteestä.

Mutta jos vaikka se kone seuraavaksi kääntäisi nettisivut, niin lupaan harkita uudelleen [silloin ehkä kuulun jo muiltakin kulutustottumuksiltani kohderyhmään].

Sinun ainailona
---
* Postimyyntikuvasto Klingel, lähettäjänään Sydämellisin terveisin Robert Klingel. Tuotekuvaukset [sulkujen ulkopuolella] lainattu siitä.

Hoitoa takuulla

Voi tätä onnen päivää! Olemme äidin kanssa rykäisseet nyt aamukammasta sen viimeisenkin piikin irti ja vihdoin se on totta! Paukkuva pakkasaamu valkenee tyynyttävänä – hoitotakuu on täällä, ihan siellä meidän olohuoneessa [kylppäriin ei vieläkään voi mennä]. Jo loppuu susirajan takaisilla katvealueilla tohtorinmetsästys ja jokainen tautinen pääsee muutamassa päivässä lääkärin [Mehmetin] pakeille. Näen jo silmissäni rollaattoriensa kahvoissa nytkyvien mummojen armadan kelaamassa kohti Kelaa ja hoitotakuuhoitopistettä. Tämä kansainvaellus päihittää lähikaupan rivassa sunnuntaisin rivakasti roikkuvien maidonostajien volyymit taatusti.

Sana takuu vaan herättää hieman epäilyjä. Liekö säädöstön tarkoituksena taata, että joka taata pääsee hoitoon vai luvata takuukorjauksia maanantaikappaleiksi osoittautuneille ns. hyville kunnallisveronmaksajille? Entäs jos takuu on jo mennyt umpeen [kuten muorin tapauksessa taitaa olla asian laita]? Luetaanko normaalista kulumisesta johtuvat käyntihäiriöt omavastuun piikkiin?

Taitaa olla syytä perehtyä perusteisiin, ennen kuin lähdemme banderollit rullalla meuhkaamaan sairastuvan käytäville. Tässä lööppejä odotellessa...

”Jo neljäs päivä jonossa ja tohtoria ei näy missään” tilittää hoitotakuuseen pettynyt Rauha Särmänen. "Järjestäisivät edes bingoa".

”Ei voi luottaa kuin itseensä” kiteyttää Ruotsin myrskyn kaatamia metsiä keikkatyönä raivaamaan erehtynyt metsuri Kauko Kurjalainen mytistellessään känsäiseen nyrkkiinsä Kelan tulkintaa moottorisahaolkapäänsä hoidon tarpeesta.

”Onhan tää nyt ihan perseestä, kun ei vieläkään saa reseptiä uusittua vaikka jo on kaks päivää kärvistelty ilman nappeja” puuskahtaa pätkätyöläinen Paula Pitkänen-Ottavainen vaihtelevassa mielialassa takuuseen selvästi kuuluvan asiansa käsittelyprosessista.

” Vieläkään en ole saanut hoitoa” urputtaa deitti.netin treffipalstalla jo kolmatta päivää vonkaava Toimi Tanaskainen.