Lyhyet postaukset [ja pitenevät otsikot] tuntuvat olevan pop
Tämä on kommentti. Johan nyt kilipailua ja tosikaalaa pukkaa. Sivupalkissa on täyttä.
Aamulla pitää mennä taas kärräämään mammaa sinne hoitotakuulaitokseen. Puuh, mitä puuhia.
- hiiren viemää vaarojen karikossa - varovaan@yahoo.com
Tämä on kommentti. Johan nyt kilipailua ja tosikaalaa pukkaa. Sivupalkissa on täyttä.
Hilpeää esiintyä näin hyvässä seurassa. Kiitos kaikille Vaanilaan puoltoäänensä antaneille.
Vain muutama tekstari. Kutsu lyhyellä varoitusajalla. Ja ne kaikki kauan kadoksissa olleet ystävät singahtivat luoksemme. Urps. Hyvät bileet ja ymmärsivät lähteä poiskin jopa naapureiden kannalta siedettävään aikaan. Silti päästäissunnuntaina ei ole tehnyt mieli erityisemmin näyttää naamaansa ympärisölle. Joskus on vain parasta vetää peitto korviin ja uinua kohti virkeämpää tulevaisuutta. Tai kuvitelmaa siitä.
Armas Resurssi ei siedä sipulia missään muodossa. Valkosipuli ”talousmausteena” on erityinen kauhistus [hunajassa muhitetut Saslikin sellaiset kyllä maistui seurusteluaikana]. Pontevan muun mausteen yhteydessä sipuli saattaa pieninä annoksina mennä huomaamatta läpi, mutta valkosipuli ei kotioloissa koskaan.
Taas on Tanska ja Norja jo kiinni kiirustorstaina, suomalaiset paiskivat töitä ja ruotsalaiset viettävät työpäiväksi naamioitua kevätpicniciä. Epistä.
Umph, vätystää, pitipä mennäkin jo varhain nukkumaan, mutta orastava täytekuu sekä linnakundin viimeisin ylly/[ä]ttivät sittenkin napsuttelemaan. Kai sitä pitäisi omaa ehdokasasetteluaan ruveta hiljaksiin viimeistelemään [pahus tätä ruuhkaa, kun pitäisi partymenuakin suunnitella, laittaa lammasta boikottiin ja viilentää vaniliavalgeet sopivaan ottilämpötilaan]. Loputonta täsklistii nääs vaan Vaanilas.
Äidin asunnon kylpyhuoneremontti on kestänyt nyt lähes viisi [5] viikkoa. Koko tuon ajan hän on kärvistellyt lukaalissaan ilman vessaa. Haalaripukuista on saapastellut sisään ja ulos lähes kaikkina viikonpäivinä ja vuorokaudenaikoina. Jälki on sen mukaista. Siivoushysteerinen mammani stressaantuu jo siitäkin syystä, kun hänen ovensa takana porraskäytävässä on pölyisiä saappaanjälkiä. Niitäkin on pitänyt käydä luuttuamassa. Puhumattakaan vatsan toiminnasta tilanteessa, kun joutuu aina kipittämään kellarikerroksen saunatiloihin. Ei ihme, että alkaa mennä entistä pahempaan ruttuun koko mummu.
Niin kuin ei yksi noita-akka riittäisi tähän osoitteeseen... Pääsivät mokomat virpojat yllättämään, vaikka olinkin kerännyt tolkuttomasti torjuntavahaa korvaani. Misse sen plimputuksen ensimmäisenä havainnoi. Ensin yritimme näytellä, että emme ole kotona. Sitten piileskelimme ovisilmän varjossa. Sitkeästi trullit vaan soittelivat [kuulivat varmaan sen jytänrytkeen, mitä poppikone pauhasi siinä kohtaa] ja pakko oli sit kurkata oven raosta.
Jos viiskymmentäkin [50] guuglettajaa päivässä eksyy Vaanilaan jollain Helmenkalastaja hakusanajohdannaisella, niin pitääks mun kertoa sille? Tuleeko korotettua kalastusmaksua, jos totuus selviää myöhemmin? Vai saanko saaliiksi vain jo rosvottuja simpukoita? Miksi sillä on aina sama puku [samannäköinen ainaski] päällä kaikissa julkisissa näkymissä jos se muka on pukutehtaalla töissä? Kuukkeliäänestyksen vaihtoehdoksi tarjoan sm-äänestystä. Juhanaakin näköjään saa äänestää.
Armoitetun parisuhdesarkasmystikon Tumpelon lomanjälkeiseen arkeen sijoittuva Pesukinnas-postaus herätti tutkailemaan omaa hinkkausvälineistöä niin yksi-, kaksi-, vasen- ja oikeakätisten kuin myös kädettömien [eri sukupuolta ja -juurta olevien] pesukäsien roikotteluyksiköiden näkökulmasta.
Millainen ihminen liimaa öky-Volvonsa takaikkunaan [ISON ja näkyvän] tarran ”Asia tsunami surviver 26.12.04”?
Vaanilan joukkue on osallistunut menestyksellä mannertenväliseen ohjusperäkärrynkotiinpäinvetoon ja tuon ojentajalihaksia revittävän tapahtuman tuloksena Vaanilan brandy- ja vaniliavalgekaappi kera tummarommivahvistusten on ehtoisan ylitsepursuvassa sisustuksessa. Oli onni, että maissaoloaikaa oli sen verran vähän, ettei mittavampiin hankinta-aihioihin ollut mahdollisuutta, ei edes houkutusta. Etelämantereella puhalsi perkeleen kylmä tuuli [Siperian suunnasta] ja houkutteleva parivuodehytti veti pisimmän etten sanoisi korren [no, on se vähän paksua]. Silti 40 pulloa juomaa yhden ranteen varassa asettaa Visan [ei Kopu] ohella myös Samsonitelle melkoisia paineita, Resurssista nyt puhumattakaan. Ääriolosuhteet äärestä viereen. Mikä logistinen extreme-elämys!
Uutta viikkoa päin,
antavana näin,
helmet kalastellen
täysin alastellen.
Antautuen aina
peppu ei oo laina,
aamurusko, iltatähti
joko kulta sulta lähti.
Missen viikonloppusuunnitelmapäiväkirjasta
Vapauttava kujerrus jo herättimen äänessä.
Naistenpäivä valkeni Vaanilassa unisissa, liian varhaisissa tunnelmissa. Oli lähtö lähellä ja jo unessa kiire. Pedin jalkopäässä ei lymyillytkään Misse vaan kömpelösti kauniiseen paperiin [rakkaudella] askarreltu Iso Paketti. Paketista paljastui kaksi Nasu-aiheista lehtikoteloa. Tulivat tarpeeseen [kissan ohella täällä asuu hamstereita]. Ihanan käytännöllistä! Elämä [kuulemma] on.
Meillä rii-skoupataan. Ei, se ei ole mitään taukovesikeppijumppaa vaan sitä, kun tehtävät, joiden parissa olet innolla ja antaumuksella viime ajat puuhastellut todetaan yllättäen enemmän tai vähemmän toisarvoisiksi ja arveluttaviksi firman tuloskehityksen, markkina-aseman tai osakkeenomistajien tyynnyttämisen kannalta ja ne tuupataan ikään kuin holdiin määräämättömäksi ajaksi.
Hyvä vapaapäivä. Lupa nukkua myöhään, syödä sängyssä kiireettä aamiaista [Missen kanssa, se on ihan hupsuna vaniljarahkaan ja saa kerran viikossa nuolla Danonen kannen] ja lukea lehteä [Missen läpi], käydä pitkällä sauvakävelyllä aurinkoisessa leppeässä talvisäässä, lukea, laittaa hyvää ruokaa päivälliseksi, sauna, seksi, Uutisvuoto. Ai kun keskiluokkaista ja tavallista. Elämä on. Ei onnen muruun sen ihmeempiä asioita tarvita.
Synkeiks o menny... Blogistanin yöt nääs. Pakkanen on nähtävästi jäykistänyt ihan vääriä ulokkeita ja pannut vähintäänkin näppäinsormet huurteeseen. Kolean-kalseiden väkevän-viileiden b-to-b bloggaajien assosiaatiossa on hiljaista kuin hoppatöppösliukuhihnalla. Mitä nyt kumipohjien liimaamisesta aiheutuvaa pientä rahinaa kuuluu. Kyllä jo pientä jäynää vois kehitellä, eikös? Sentään Blogistanin autenttista spontaaniterroria suosivaa kansanosaa kun ollaan.
Parahin Robert*,
Koko ja pituuspalvelu[miten helposti tuonkin olisi voinut kiertää]
... molemmat mallit normaaleissa ja lyhyissä ko’oissa
Bleiseri saatavana 3 eri pituisena ja 6 värisenä[värisen mä aivan]
Voi tätä onnen päivää! Olemme äidin kanssa rykäisseet nyt aamukammasta sen viimeisenkin piikin irti ja vihdoin se on totta! Paukkuva pakkasaamu valkenee tyynyttävänä – hoitotakuu on täällä, ihan siellä meidän olohuoneessa [kylppäriin ei vieläkään voi mennä]. Jo loppuu susirajan takaisilla katvealueilla tohtorinmetsästys ja jokainen tautinen pääsee muutamassa päivässä lääkärin [Mehmetin] pakeille. Näen jo silmissäni rollaattoriensa kahvoissa nytkyvien mummojen armadan kelaamassa kohti Kelaa ja hoitotakuuhoitopistettä. Tämä kansainvaellus päihittää lähikaupan rivassa sunnuntaisin rivakasti roikkuvien maidonostajien volyymit taatusti.
”Jo neljäs päivä jonossa ja tohtoria ei näy missään” tilittää hoitotakuuseen pettynyt Rauha Särmänen. "Järjestäisivät edes bingoa".
”Ei voi luottaa kuin itseensä” kiteyttää Ruotsin myrskyn kaatamia metsiä keikkatyönä raivaamaan erehtynyt metsuri Kauko Kurjalainen mytistellessään känsäiseen nyrkkiinsä Kelan tulkintaa moottorisahaolkapäänsä hoidon tarpeesta.
”Onhan tää nyt ihan perseestä, kun ei vieläkään saa reseptiä uusittua vaikka jo on kaks päivää kärvistelty ilman nappeja” puuskahtaa pätkätyöläinen Paula Pitkänen-Ottavainen vaihtelevassa mielialassa takuuseen selvästi kuuluvan asiansa käsittelyprosessista.
” Vieläkään en ole saanut hoitoa” urputtaa deitti.netin treffipalstalla jo kolmatta päivää vonkaava Toimi Tanaskainen.