Lentoturvallisuusriski inventoi

Aika monissa tuuteissa on viime aikoina toitotettu, että pyrkiessään lentoon Helsinki-Vantaalta pitää repiä läppärit laukusta hihnalle ja stripata ylävartalo lähes röntgenvalmiiksi. Miksi silti viikosta toiseen siellä jonossa pönöttävät bisnesmiehet eivät opi ennakoimaan ja lajittelemaan niitä kotiavaimia, kännyköitä ja irtokolikoita etukäteen jotenkin järkevästi, ettei taskunpohjia aina tarvitsisi ruveta kuopimaan pisimmän kaavan mukaan juuri siinä turvatarkastuksen portilla? Huumaako jonon etenemisvauhti vai?

Mutta kah, eihän niillä miespoloilla ole käsilaukkua! Minullapa on. Se on iso, notkea ja hyvin suljettavissa voroproof-mekanismilla. Sinne kertyy helposti enemmänkin tavaraa, sellaista, mitä saattaa ehkäpä tarvita matkan kuin matkan varrella. Jokaista ulkoavaruuteen suuntautuvaa päivän pyrähdystä varten sitä ei sen suuremmin siivoilla, mitä nyt sisupastillien määrää lisätään ronskilla kädellä lähdettäessä pohjoismaisille taistelutantereille.

Sivutaskuissa olevilla tavaroilla on tarkat omat paikkansa, mutta itse kantimen päähutlaari tuntuu usein pohjattomalta edestakaisin vellovalta roina-alttarilta. Jatkoksi taannoiselle korpakkomuumille [ja tiedoksi itselleni vastaisen varalle] kirjaan tähän nyt nyssykän sisällön.

• korpakko
• almanakka
• muistikirja [koko A6]
• käyntikorttikotelo
• kolikkokukkaro [jossa myös kameran varamuistikortti]
• kamera
• kulkukorttien rykelmä
• kaksi kännykkää
• nappulakuulokkeet siihen toiseen kännykkään
• käyttöohjekirjanen siihen toiseen kännykkään [aika uusi malli, juu]
• taskunenäliinoja [3 pakettia]
• kivipuuteri
• tasoitusrappinkia naamaan
• hajuvesi [DKNY]
• huulirasva ja huulikiilto
• kampa
• rullamitta [? – koskaan ei voi tietää, missä se täydellinen kodin kaluste luuraa…]
• Burana 400
• närästyslääkkeet
• Imodium ruikunestolääke
• Sisupastilleja
• Mynthon cool mint pastilleja
• xylitolpurkkaa [fruit]
• terveyssiteitä [3 kpl]
• Finrexin neo flunssalääkettä [viinimarja]
• hiekkapaperiviila
• käsivoide
• pieni kissankarvanpoistin [rullaharja]
• pieni kengänkiillotussieni
• muste/geelikyniä [5 kpl]
• lyijykynä kumilla [1 kpl]
• viime viikonlopun kauppalappu
• Jolly hotels kosteuspyyhe
• Finnair kosteuspyyhe [3 kpl]
• kotiavaimet
• auton avaimet
• mamman avaimet
• tupakat ja sytytysvälineistöä

Tunteeko kukaan miespuolinen halua tunkea kaikkea ym. sälää taskuihinsa? Epäilen.

Narahtamisen vaarahan tässä käsilaukkukulttuurissa piilee nykyisin alati. Ensin pitää muistaa tarkkailla terä-aseita sillä silmällä, ettei vaan osu lennolle se kynsileikkuri mukaan. Seuraavaksi pitää tsekata lääkitys, ettei epäilyttäviä nappeja pyri kyytiin [kaikki, mitä kuljetetaan alkuperäispakkauksestaan ulkoistettuna, kuten vitamiinit pillerirasiassa ovat epäilyttäviä]. Lisäksi pitäisi ymmärtää lähteä matkaan yhden sytkärin taktiikalla.

Kun nyt olen muutaman viikon aikana menettänyt Tanskan valtiolle useammankin sytkärin, alan ehkä hiljalleen oppia inventoimaan käsilaukkuni itse. Mikään ei ole niin nöyryyttävää [ellei kampaajan korvan takaa puristamia mustapäitä lasketa] kuin siinä turvatarkastusportilla seurata juuttivirkailijan käsien asiantuntematonta ropelointia omassa käsilaukussa, kaiken ylläkuvatun tilpehöörin kumoamista silmäilykaukaloon ja ajamista useita kertoja läpi valaisulaitteesta. Ei ole.

Kyllä nämä turvatarkastusmenettelyt saisi minusta ihan mainiosti pohjoismaissa harmonisoida. Miksi kaksi stendaria Hesasta Köpikseen ei ole lentoturvallisuusriski, mutta toisinpäin on? Miksi Tukholmassa ei olla erityisemmin kiinnostuttu mistään muusta kuin henkilöllisyydestä?

Miksi käytän pelkästään Lidlin sytkäreitä?

Sukuvika, jos ei saksi luista

Äitini kuuluu siihen ihmistyyppiin, jonka suurena intohimona on aina ollut niksipirkkailla kaikesta kertaalleen käytetystä uusia tarvekaluja. Sinänsä ihan hyödyllinen elämäntapa [vaikka ei se hänen kohdallaan suuremmin perustu mihinkään ekologiseen tiedostavuuteen, vaan koko elämäänsä saatelleeseen säästäväisyyteen]. Mitäpä siitä, että esteettinen [värien ja muotojen harmoniaa janoava] silmäni ajoittain hämärtyy näiden teosten edessä. Jotenkin mökkioloissa en näihin kapistuksiin niin kiinnitä huomiota, mutta kun vielä uutena hohtavassa kylpyhuoneessakin...

Kylpyhuoneessa [perussävy remontin jälkeen sinertävä] on mehukattipullon [oranssi] kahva/kaulaosasta näperrelty saippuakuppi sekä valmisruoka-astiasta [musta] muotoiltu tarvikelaatikko lavuaarin reunalla. Suihkussa roikkuu muovinen jäätelöboxi [vihreä], jossa on pesutarvikkeita. Pesupulveri annostellaan ketsuppipullon [punainen] kurkkukappaleella. Talouspaperi roikkuu matonkuteesta [siunatun sinisävyinen] solmitussa telineessä. Nestesaippuapullossa [kirkuvan vihreä] onkin yllättäen laimennettua fairya tai mäntysuopaa. Vessanpyttyä pestään käytetyllä astiaharjalla [punainen]. Vastaava harjas [ei kuitenkaan sama vaan sininen ja ilman vartta] käy myös hyvin tekohampaiden ruokkoamiseen. Pyykkipoikia säilytetään esiliinasta ommellussa vyötäisille solmittavassa pussissa [sini-puna-kirjava]. Roskiksen virkaa toimittaa yläosastaan kevennetty muovinen bensakanisteri [punainen].

Sama näppäryys jatkuu keittiössä. Kaikki hedelmät ja vihannekset sijoitetaan joko pestyihin voirasioihin tai muihin muutamaankin kertaan käytettyihin [kirjaviin] pakkauksiin. Tyhjiä [varalla] odottavia rasioita säilytetään tiukasti leipäpusseihin käärittynä, pussin suut solmittuna vetosolmulla. Avatut pussukat on suljettu pyykkipojilla [puinen]. Merkinnät pakkauksiin tehdään maalarinteippiin vedenkestävällä tussilla [musta].

Onkohan tämä kuinkakin perinnöllistä? Kaikki taloutemme pakasteet on näemmä säilötty margariinipurkkeihin tai pyöreisiin rahkarasioihin. Merkinnät ovat maalarinteipissä. Avatut pakastevihannespussit ja leipäpussit suljettu pyykkipojilla. Nämä eivät kuitenkaan onneksi näy harmoniseen hajataittoon [ovat kaikki pakastimessa].

Ja kun kerran vielä perin nuo kaikki mammankin viritykset. Ei oo toivoo, ei oo.

----
Ja tämäkin vielä. Antaisivat nyt hyllyvän lihan olla rauhassa!
Suomi sallii allien kevätmetsästyksen

Reiskaksi reiskan paikalle?

Ihan epistä. Miten voi heti näin loman päälle joutua niin helvetilliseen oravanpyörärullaatiin, että verenpaine pomppaa ilman päivittäistä salmiakkiannostakin tappiin, viikko sitten nautiskeltu älyttömän ihana aromaterapia on himmeänhäviävä muisto vain ja se alati pinnan alla kytevä veetutus pääsee syövyttämään kartan reunalla patsastelevan mielen? Kele.

Kannattaisi kai jatkokouluttaa itsensä remonttireiskaksi. Niillä on kuulemma kovasti töitä nyt, kun kodinkunnostusbuumi käy kuumana. Huushollit rapautuvat, halutaan parempaa, laadukkaampaa ja trendikkäämpää. Ihan pienikin tehtävä yksittäisessä asunnossa tuntuu olevan hankala sopia ja järjestää. Ei tahdo reiskaa löytyä millään.

Jospa tässä jonotellessa reiskan pakeille opiskelisikin ne laatoitushommat sun muut parketinhionnat ja jalkalistojen elävoittämistemput itse. Ajatella, saisi ihan itse päättää mitä tehdään, suunnitella miten [luovuus täyteen kukkaan], aikatauluttaa itselleen sopivalla tavalla, tehdä hankinnat, tupeloida hommat omin käsin, valvoa työtä ja lopuksi todeta tuloksen. Jos vaikka saisi palkinnoksi konkreettisen onnistumisen fiiliksen itse tehdystä työstä [tai sitten ei, missäs bisneksessä ei riskejä olisi]. Sitä herkkua harvemmin työelämässä pääsee nykyisin maistamaan. Kun ei mikään tule valmiiksi, kvartaalissa ei ehdi. Mikäs se olikaan tämän vartin skouppi?

Vaikka keskeneräisyyden sietäminen on monesti työelämässä tarpeen ja edellytys, niin minä ainakin kaipaan finaaliin, sinne missä palkinnot jaetaan. Ei haittaa vaikka en mahtuisi kärkikymmenikköön, kunhan ollaan maalissa ja jotain tunnistettavaa on saatu aikaiseksi.
---
Vai että kesäaikaan. Täytyykin kömpiä tästä höyhensaarille kuromaan kiinni kohta katoavaa tuntia.

Holy pärlivann!

Hou, hou, hou! Loman virkistämä ainailona is back! Ihana loma, ihana. Häviävän pienen hetken [reissupyykinpesun ajan] tunsin itseni suunnattoman energiseksi ja levänneeksi. Minuutti kuivurin piipityksen jälkeen olo alkoi taas muistuttaa normaalia Beroccaduracelpuppua, joka tosin sekin nakuttaa näemmä rytmikkäämmin, kun mollikka sulattaa edes auton etuikkunan. Vaikka häikiikin [vuodesta 1993 palvelleet RayBanin vintage-aurinkolasini napsahtivat keskeltä poikki. Naps vaan, sanka ja linssi x2 – revi sitä sitten nenälle. Jeesusteipillä vahvistettuna malli ei ole ihan niin unisex].

Tämänkertainen lomakohteemme ei tarjonnut ensimmäistäkään kulinaristista elämystä [positiivisessa mielessä], ellei siksi lasketa Meloodian cafeterraarion 6 euron lihapullia [hallusinaatio, joka tuossa armaista kissoista riippumattomassa kurnivassa hätätilassa oli täysin oikeutettu]. Kotona laitoinkin hetimiten nakkikastikkeen tulelle ja kaivoin nuijan esiin. Nälästä väpättävin hyppysin surffasin odotellessani oikopäätä Pastiksen suuntaan toiveena erittää lisää ehdollistumista kuvaavaa kuolaa. Enkä suotta, lomanaikaiset päivityksensä tihkuivat seks... [ups, sorgen, piti näköjään just täs kohtaa kommentoida Kervååån Pöyhösen peppujuttua] ei kun siis juuri kaipaamaani aromaattista mättötunnelmaa: Calzone pizzaa, pippuripihviä, sänpylöi, Caesar-salaattia, lämpimiä leipiä. Aaahhh... Milloin ehdin kokeilla näitä kaikkia? Eikö ne nuku [lepää, lomaile, neulo, piip] koskaan siellä Pastiksel? Ha?

Mitäs muuta tänne kuuluu kuin että Blogisanomat on lyönyt silkkihansikkaansa tiskiin, Turisti hurahtanut helmitöihin ja meikäläisen kyseenalaisia horinoita on kuulemma lainattu jossain AL:n [onks se olut, niinku AleCock vai miten se ny kirjotetaankaan?] Blogosfääri-palstalla?

Check in

Kissojen hoito – checked
Äidin hoito – checked
Töiden hoito – checked
Passi, hammasharja ja Visa – checked
Pamisoksen purkaus – checked
Kamera – checked
Uimapuku – checked [ei mahdu päälle]
Resurssi – nähty ja komennettu pakkaamaan

Loma! Sommoro ny!

Vilkuten, teet sä sen

Mikä ihmeen etujalkasurkastuma meitä [pääkaupunkiseudun] autoilijoita estää läpsäyttämästä sitä vilkkuvinksulaa päälle vaikka ylikorostuneissakin tilanteissa? Etenkin näillä suttukeleillä, kun on pliukasta ihan suorallakin tiellä ja lumipyryn keskellä vaikea välillä havaita yhtään mitään muuta kuin himmeänä tuikkivia värivaloja edellä tihrustavan ahterissa.

Vilkun tarkoitus on kertoa muille tienkäyttäjille etukäteen vilkuttavan kulkuneuvon aikomuksista. Jokainen signaalin vastaanottanut sitten päättelee ihan itse, onko juuri tässä tapauksessa tiedolla merkitystä omaan ajamiseensa. Jos ei tie [kaista] vie kuin yhteen suuntaan, niin ei siinä mitään vilkkua silloin tarvitse käyttää. Tosin, ei se mitään haittaakaan.

Minusta olisi erittäin mukavaa, jos sitä vilkkunamiskaa painettaisi ennen kuin citymaasturi on etupuskuriani bylsimässä. Tulemalla rehdisti rinnalle ja siinä ennakoiva vink, vink. Saattaisin jopa sen nähdä. Näillä keleillä ei kannattaisi kovasti machoilla, vaikka isompi olisikin. Olkoonkin, että peräänajaja yleensä aina maksaa – sekin ihan epistä.

Vilkussa pitäisi olla kai jokin tunnesuodatin ilmaisemassa millä asenteella vipstaakkelia on tapaillut [if ever].
Ökyvilkku = vilkutan sitten kun olen jo toisen edessä
Vihjevilkku = olen totisesti kääntymässä tästä jonnekin lähiaikoina, tiedän minne olen menossa ja ilmoitan siitä etukäteen
Välinpitämätön vilkku = en näytä vilkkua ollenkaan, kuljen omia polkujani, rämpikööt muut samoin
Lippalakkivilkku = vilkutan valmiiksi jo kilometri ennen ratkaisevaa kohdetta, ajan aina näitä teitä ja ryhmittäydyn ajoissa
Hajamielivilkku = käännyn kai jos muistan, tuskin muistan vilkuttaa, puhelinkin koskee korvaan, nyt täppään sen vilkun päälle, kun piti olla tuolla jo
Turistivilkku = olen eksyksissä, saatan vilkuttaa mihin suuntaan vain milloin hyvänsä ja silti liikkua päinvastaiseen suuntaan

Ja näin Blogistanin kautta vink-vink kaikille ammattiautoilijoille [loistavia taksiblogeja tässä lähinnä ajattelin], älkää nyt hiostako niitä lakon takia liikenteeseen pakotettuja sunnuntaiautoilijoita ajamaan suurempaa nopeutta, mihin hytissä riittää rahkeet roikkumalla liian tiukasti ahterissa. Niillä on tarpeeksi jännitettävää muutenkin. Liukasta on. Turvallaan ennen kaikkea.

Kuin kukka kämmenellä

Eräs ystävättäreni muutti miehensä kanssa [suhteellisen pitkään asumastaan] rivarista kerrostaloasuntoon. Syynä muuttoon oli tyhjäksi käynyt pesä ja hiljattain hankittu mökki. Rivarin pihan kuopsutukseen ja hukkaneliöiden kiillotukseen ei enää tuntunut riittävän aikaa, kun ihmeellinen [niin moniin suomalaisiin sisäsyntyisesti asennettu, tietyssä iässä viimeistään laukeava] mökkikimmoke ajaa kuitenkin aina perjantaisin baanalle ja kaasu-uunikulinarismin pariin.

Fine. Ovat tyytyväisiä. Kertovat parisuhteenkin saaneen uusia ulottuvuuksia, kun yhteisessä [pienehkössä] työhuoneessaan [kahden eri tietsikan ääressä puuhaillessaan] voi nykyisin riidat ja sanaharkat hoitaa messengerillä. Työasemasta toiseen. Pling, nakunakunaku, pling, nakunakunaku, pling, hymiö-isäaurinkoinen, pling, hymiö-sydän särkiöllä, pling, kukkaapukkaa, pling – luvjuu enivei.

Kyllä nykyisin mököttäminenkin on helppoa. Viisas peluri saa aina viimeisen sanan - ”Pling. Kyllä rakkaani”.

Osta naisellesi tänään kukka. Because she is worth it.

Hyvää Naistenpäivää!
___
Edit: Historia toistaa itseään siltä osin, että joulukoristeiden kellaroinnissa tilanne tänäkin vuonna vastaa pidemmän ajan trendiä. Muusta emme vielä tiedä. Öihin.

Nyt vipattaa!

Menojalkaa nääs. Lueskelin hiljattain koneessa Blue wings –läpyskästä houkuttelevaa juttua Azorien saariryhmästä. Kohde alkoi kovastikin viehättää. Kunhan kevät saa ja tanhuvat viheriöi, hmmmm...

Onks kukaan käyny?

Hävytöntä Hyssälöintiä

Voihan tautiset tukkasotkat! Universumin pitkästä aikaa typerin ”säädösaatos” on pulautettu julkisuuteen. Olutta ei muka saisi myydä mäyräkoirittain halvemmalla kuin pulloittain. Kohta kai kielletään kaikki muutkin paljousalennukset. Kaupankäynnissä jo pitkään toiminut käytäntö, että jos ostaa tuotetta enemmän, voisi [perustellusti] olla oikeutettu paljousalennukseen, ei kaljan kohdalla käy. Kun ei me suomalaiset juoppolallitörppöloppasuut kuitenkaan kyetä ostamaan mäyräkoiraa halvalla ja juomaan siitä vain pulloa kerrallaan. Koko hurtta imuroidaan kuitenkin yhdeltä istumalta.

Tämän suurkulutusolettaman takia meidän on kohta maksettava kaljatörpöstämme jälleen aiemmilta säännöstelyn vuosilta tuttua ryöstöhintaa. Se elvyttää tehokkaasti jo hetkeksi laantuneen kärryajelun Virosta ja Saksasta. Hymyilyttää jonotella Viron venheelle Lapin kulta – rekan perässä. Miksi ihmeessä sitä bissee pitää ensin roudata valtaisina erinä vesistön toiselle laidalle, jotta sitä saisi edullisesti tuotua kotiin sieltä laatikko kerrallaan? Kannattaa siirtyä vahvempiin. Kuka sitä vettä viitsisi kantaa.

Pikanttina lisänä kielletään vielä kulmakunnan kuppiloitakin mainostamasta hyppy hour hintojaan juottolasta ulospäin [kadulle näkyvillä hintatiedotteilla]. Kantapeikot nousevat arvoon arvaamattomaan – koskahan ilmestyy blogi, jossa tuopin hintaa päivitetään suoraan hanalta? Nootti vaan ja tilaan heti!

Eivät suomalaiset näillä lääkkeillä opi juomaan sen sivistyneemmin. Mitä enemmän rajoitetaan ja kontrolloidaan, sen vittuuntuneempaa porukka on. Ja mikäs siihen paremmin auttaa kuin kunnon känni. Makso mitä makso, maksa mikä maksa.

Ja eikun varoituksia liimailemaan talkoovoimin: ”Oluesta voi tulla känniin, jos siemaiset koko mäyriksen kerralla.” ”Sininen enkeli ei oleellisesti paranna sikiön ravinnonsaantia” ”Alkoholin nauttiminen humaltumistarkoituksessa tekee sinusta hölmön”. ”Kunnon kuohari saattaa aiheuttaa lennokkaita mielihyvätuntemuksia ja seksuaalista hinkua.”

Seuraavaksi kielletään viinin myynti kolmen litran pahvipönikässä. Liian riski yksikkö.
-----
Samansuuntaista angstia havaittu myös Diletantilla ja ikkunastaan ulos kuikuilevalla Tommilla. Ainakin.

Niin käy joskus

En ole koskaan suuremmin pitänyt hedelmä- tai marjajugurteista. Mustikka ja vanilia ovat ainoita, jotka jotenkin putoaa. Yllätyinkin iloisesti, kun tartuin mainoksen koukkuun ja maistoin Activia viljajugua. Nam. Ei oo yhtään äklömakeeta, ei kiusallisia klimppisattumia, mutta silti maistuu joltakin. Hyvältä.

Raportti lättykeitaalta: Ahneena ja mukavuudenhaluisena tietysti yhdistin yhdeksi taikinaksi kaikki saamani pitsireunalättyvinkit. Ohutta ohrajauhohöysteistä hämmennettä loiskin kuumana hohkaavalle pannulle [Iittala ProfPan on meillä lähinnä valurautaa muistuttava paistinvempain]. Ihraa en [sattuneista syistä] kyennyt hankkimaan kotiin enempää kuin täällä jo on, joten paistorasvan suhteen kompromissioin [Flora culinesse].

Voi vitsi, kun tulikin namia! Ihania röpelölätsykkäitä. Kaikki meni monta kertaa. Aina vaan kiitos vinkkaajille onnistuneesta lätyskäiltapalasta! On tää Blogistan vaan mieletön tiedon tukikohta.

Lisätiedote: Talouteemme on hankittu myös muussinuija. Hyvästi vellit!

Bonusraitapyjama: Loma lähenee. Tipaton helmikuu on sortumatta lusittu. Päivä pitenee ja ympäristö muuttuu [ainakin ulkoisesti] valoisammaksi. Ei paskempaa.

Käden töitä ja ahterin painaumia

Ensin neljän [4] viikon flunssa-puolikuntoisuus-alavireisyys-käpertymäkuuri ja siihen päälle kaksi [2] viikkoa kisakatsomoa sohvan mukavimmassa nurkkauksessa, niin jo vain voi todeta, että kukkealla idulla on Vaanilan sohvaperunaistutus. Mikä on tuo valtaisa notkelma kissankestävän kaluston keskivaiheilla? Entäs tuo aivan liian selvästi havaittava pullistuma röhnöttäjän keskikehossa [kummulla näyttäisi siintävän slogan "Sano Fazer kun haluat hyvää"], juuri siinä, missä ennen oli edes jonkinmoinen amppari[pimppari]vyötärön tapainen? Jos jo sohvan toppauksetkin pystyvät tarttumaan ihmiseen, niin mitä tässä kuu kiurusta kesään tullen vielä tapahtuukaan! Kääkstöks!

Syntyipä siellä kis[s]akatsomon uumenissa silti muutakin näkyvää jälkeä. Tadaa, töttöröö, grande premiäär! Vaanila goes käsityöt [me ei olla mikään yhden asian loki, ei], varo vaan! Tämmönen neulansujauttelu sujuu erityisen huomaamatta, kun katselee urheilua.

Hetken jo ajattelin sijoittaa [kehystettyäni] tämän pirteän retrohenkisen kanavakästyön [kesäilta, koko 28 x 40] kotoisen curling harjoituskenttämme nännin puoleiseen päätyyn, mutta taidan sittenkin pitäytyä alkuperäisessä Ovelassa Suunnitelmassa ja lahjoittaa sen [kiusallani] kummipojalleni. Kas kun vastaava kummitraditio on tuonut omaan talouteeni kanavaa kilometritolkulla [mukana myös kyynel] ja myönnettävä on, että mokomista tekeleistä on nyt kummin vanhettua [ja muututtua niin kivulloiseksi, ettei neula pysy enää hyppysissä] tullut varsin rakkaita.

Ja mikäs sen lohduttavampaa kummipojan tulevalle itsenäiselle elämälle, että aina on nainen talossa omasta takaa – jos vaikka kuinka maailma mänttää ja suhteet säröilee. Olkoonkin, että kääntää selkänsä.

Vaviskaa neuleblogit, kanavat tulloo! Jos ei tämä ole neulomista, niin ei sitten mikään [terveisin kovettunut peukaloinen].

Vielä vink, vink, kun tässä nyt niin käsityöbuumissa hehkutaan. Mielenkiintoinen [jo edesmenneen kenkämyyjän historiani takia] ja tuotteliaisuudellaan addiktoiva blogituttavuus on Kenkäfriikki, joka väkertää ihastuttavia nukenkenkiä. Kyllä on ihailtavan kärsivällinen ihminen!

Ja nyt akka ylös sieltä sohvan perukoilta, muuten ei hyvä heilu eikä muuten heilu mikään muukaan. Ryhtiä ja räyhäkkyyttä! Ruho riehakkaaksi! Irti massaviihteen orjuudesta, ylös petipehmusteiden petollisesta syleilystä! Ota ituasi niskasta kiinni ja mätki pakkasukolle [typotin ensin, että pakkauskoolle] nokkiin! Pitkälleen asettelun aika on ohi!

Ei, tämä ei ole se "outoa roinaa" bloggaus.