Neljän [4] pisteen vihje

Täällä[kin] on Vanha Kaupunki. Tukholmassa ei sentään olla. Tämähän ON A-luokan loma eikä mikään työperäinen hilipatihippa.

Voi sekopoltsit sentäs, vai että laturit ladattu?!? Taisi olla Vaanilan litiumakut ihan finaalissa lähdön kynnyksellä. Kohenemaan päin arvaan, just wait and see.

Hulvatonta Wappua kaikillen - Tröööööt [niin kauan kuin toimii öööööt]

Viiden [5] pisteen tsekkilista

- Misse hoidossa [iku, iku, iku!!!]
- Muori tankattu eväillä ja sijaishoitokäynnit sovittu [lepo, lepo, lepo]
- matkalaukku pakattu [turbo, mega, puuh]
- kaikki laturit ladattu [1, 2, 3]
- Visan [ei Kopu... Äh, tai siis kyllä uutuuttaan hohtava ukkomies Kopukin lie mitä parhaassa muistissa] tunnusluku tatuoituna ... jaa, en taida kertoakaan minne. Automaatille tietty voi kertyä hieman jonoa, kun pyydän Resurssia tarkistamaan mikä se oli...

Vaanila kuittaa nyt lomaselle. Jotta interaktio osaltamme jatkuisi loitommalla ollessakin, pistän täten pystyyn [öyh] ihan simppelin kilipailun [kaikkien niiden mahottomien hohtogaalailujen vastapainoksi - trendikästä, eikö?]. Osallistua saa kaikki ja monta kertaa, mitään ei voita, ei häviäkään, mutta saattaa tulla mainituksi taas sitten, kun kömmin takaisin Blogistanin kotikatveelle
[linkillä, paitsi Sun äitis, ellei se siks jo saa blogiaki pystyyn.]

Kysymys kuuluttaa:
Vaanila lähtee lomaselle erääseen Euroopan kaupunkiin. Mihin?

Viiden [5] pisteen vihje: Kaupunki ei ole maansa pääkaupunki. Se ei myöskään ole Tampere [vaikka Nääsville onkin nyt kovin pop ja very hot].

Vastaukset Kuuluttajan kommenttiosastolle [tai mille hyvänsä megafoniskabalaisten kommenttikulmasohvalle – kas näin se kommentointistatus pysyy virkeänä, vaikka itse olisikin estoinen eikä ymmärtäisi edes tangenttejakaan]. Koita nyt olla Kuulis [kuten eräät niin kotoisesti sanovat – assosioi meillä pahan kerran Reino aamutohveleihin, niihin soljellisiin, mutta emme anna sen häiritä fanitusta] pelaamatta sitä Blogger äkkikuolaamarulettia sillä aikaa.

Lisää vihjehiä saattaa ropista matkan varrelta, jos joku nettikioski osuu sopivasti kohdalle. Kannattaa muuten mainita vastauksessaan miten monen pisteen vihjeellä on liikkeellä. Helpottaa linkitystarvontaa täällä päässä [sit joskus].

MeaWhile - Stimuloikaa toisianne. Ja wiettäkää wiehättäwää wappua – niin ME-kin!

p.s. Tuli se kuukauden kävijäenkka sittenkin tuuttiin, hirmuinen loppukiri! Kiitos massaliikehdintää aiheuttaville linkuttajille Turisti, BlogiSanomat ja Megafoni.

Titityy - vaihtelu virkistää!

Jaahas, Kuukkelit ovat sitten kuoriutuneet sananmukaisesti munistaan ja lentää lävähtäneet uusille takanreunuksille. Voittajista kolme ämmää [Mea, Mindy ja Mitvit] sekä Kuukauden jumalaisen ihanat kuvat saavat Vaanilan varauksettomat Oikean Valinnan ryysykkeet. Onnittelut, iloitsen kerallanne! Samba, caramba ja sottiisi kikapoota unohtamatta!

Muista palkituista en virka mittään [kun kerta Tumpelokin uhkasti lopettaa].

En ole aikeissa silti muuttaa Kallioon...

”Voita kuin olisit siihen tottunut,
häviä kuin nauttisit vaihtelusta.”

Baden-baden Blogspot-bin-Laden [luulis jenkkien nyt tarttuvan täkyyn]

Näinä ankeina entisen etnisen Blogspot-puhdistuksen aikoina tulee olosuhteiden pakosta holtittomasti kliksauteltua omassa sivupaneelissaan [sikäli mikäli pääsee omaan blogiinsa, meillä pelittää se pää aukee] olevien suosikkiensa linkkuroi löytääkseen edes jotain tuttua ja turvallisen stimuloivaa lukemista. Vaikka markkinarakoon osuvasti takoutunut uutukainen, ansioitunut BlogiSanomat [eh, miten OmaPeräinen nimi, melkein kuin BlogiAmpparit – mitä mahtoi maksaa ideointi?] on tehnyt itsensä urahtaen parhaansa meidän katvealueelle sysättyjen reppanoiden onkimisessa esiin, niin olo on silti enimmäkseen eksynyt tavanomaisen estyneen sijaan. Mä haluun mun Blogspottilaiset Omat suosikit takaisin kaikkine karvoineen, peppuineen ja kommenttireppuineen, horjuvine päivitysrytmeineen ja hämärine horinoineen!

Kas kun Vaanilan tuotantolaitoksella ei ole aikaa kurkkia ihqblogejaan joka kolmas vartti! Ei mahdollisuutta seurata online kuka kyrsiintynyt ex-Bloggerilainen milläkin siunaaman sekunnilla on perustanut jollain ihan muulla nimellä varjoblogin johonkin toiseen palveluun läiskien sen samalla Blogilistan uutuuksiin. Käämit käryää myös, kun juuri tarkkailuun aseteltuja blogeja häviää hahtuvina bittien taivaaseen tai kun suuresti ilahduttanut suosikki lopettaa. Bloggaamattakaan, että olisi saanut tälle kuukaudelle uuden kävijäenkan – no way!

Turisti sentään on osannut re-inkarnoida itsensä käyttäjäystävällisesti [entisen päälle]. Samaisen pippurisumutteen sympaattinen loihelausahdus myös toi hippasen lohtua tämänpäiväiseen hukkaputkeeni. Ja mitä tulee Gaalaan, niin ainailonaa ei siellä[kään] tulla näkemään. Ihan on toiset maisemat huomiselle päivälle buukkaantunut jo aikapäiviä sitten. Valitettavasti tai vähemmän – who knows.

Disclaimer: Potentiaalisten kanssablogilinkkausten toimivaa toteutusta on ärtymystarkoituksessa rajoitettu. Tämä teksti julkaistaan poikkeuksellisesti jo ennen normaalia päivitysretkeäni kello 02.13, koska kukaan ei kuitenkaan tätä hoksaa vuorokausiin. Ripottelen silti muutaman kommentin siitä, että olen taas jo päivittänyt muiden blogien kommenttiosastoille, ihan vaan kurillani. Kommentointihan oli meillä skoupissa. Niin mukavia sohvia kaikilla. Tai ainakin lepolasseja... Lasse anyone?

Aisantuntijaa kyrsii

Soisipa, että soisipa jo ”Jo joutuin armas raikaa”, mutta ei vaan…. Vielä on punnerrettava jokakeväinen ”V*t** [sori Tuudukepaikkakunta – edeltävän kryptisen sana-aihion ei ole tarkoitus millään lailla assosioitua Teidän Nimimerkkiinne, vastoin päin] mä näytän niille miten tätä tämän vuoden versiota about pitäis niinku käyttää” –sessio; koulutusputki päästä päähän jo kansainvälisestikin tunnetulla seko-intuitiivisella ”vedän hihasta, rykäisen enempi tai vähempi kivuliaista tukanjuurista ja toivon parasta” -menetelmällä. Hyrrkkele, jossei ne vehkeet kuku, kun on setin paikka, niin tulen ja ripustan kaikki löytämäni [piileskelevät mokomat kellarissa] tukihörhöt Spiderman-tahnalla perskantturastaan katon ja näppiksen väliin hengailemaan!

Vihaan kouluttamista, demoamista, aivopesunsekaista firman sisäistä myyntiä ja besserwasurina joukkojen edessä hillumista. Umphtana. Vaik onhan se toisaalta melko coolii. Se open [ei sii open vaan se opettajan] ”otan teitin scriinit haltuun” –nappi on kyl pirun kova juttu – voi rulettaa koko luokkaa! Tältäkö se valta tuntuu?

Note to oneself
Hengitä syvään ja ajattele mieluisia ajatuksia. Kuvittele itsesi mökkilaiturille Missen kanssa, hetkellä kun aamuaurinko juuri nousee järven takaa. Nautit kesäisen keltaista appelsiinimehua, missä on paljon hedelmälihaa. Tuoreen kahvin [ei Gevalia] tuoksu hiipii nenukkaan. On lämmin ja tolkuttomasti aikaa. Pienet kalanpoikaset plumpsivat laiturin vierellä. Ruokit niitä pullanmuruilla ja puhelet niitä näitä itseksesi. Ne haukkovat henkeään pinnalla ja napsivat joka murun. Auringon lämpö silittää olkapäätäsi. Näyttää tulevan ihana päivä!

Seitsemän seinähullua: Episode x - Syyllisyys

Viikonloppu on niin lyhyt. Kun on kaksi [2] about yhtä puisevaa tehtävää must listalla muutaman sellaisen kera, jotka haluaa tehdä, jotka olisi syytä tehdä ja on vielä väsynytkin, niin on pakko sortata rankalla kädellä. Tänä viikonloppuna valitsin sen, mitä itse tarvistin eniten. Pettymys ja yksinäisen mummelin ikävä puhelimessa iski illan suussa lujalla hakulla syyllisyysmoduliin.

”Ette sitten tullutkaan kahville? Ai jaa, no, totta kai ne kotityöt pitää hoitaa. Pyykkiäkin varmaan riittää, kun on sitä kissankarvaa [ei sitä pesukone saa katoamaan]. On ollut aika yksinäinen päivä, kukaan ei ole soittanut eikä käynyt. Jaa vastako teillä tehdään ruokaa [klo 18], että on sitten perunat kiehumassa [no ei tasan tarkkaan ole, vaan riisi]. Kyllä peruna on niin terveellistä ja miehen etenkin pitää saada kunnon ruokaa, perunaa. Sinä olet kyllä viimeaikoina hieman pulskistunut. Lenkille, lenkille vaan. Totta kai mökille laitat perunaa kasvamaan. Niin kuin aina aikaisempinakin vuosina. Ei täällä mitään hätää ole, on ruokaa ja juomaa yllin kyllin. Juttuseuraa vaan kaipaa. Ai Diili alkaa, no hei sitten.”

Miksi äitisuhteeni aina realisoituu keitettyinä perunoina – universumin kammottavimpana lisäkkeenä? Kallonkutistaja anyone?

Mökilläni kasvatan kesäkurmitsaa, perunat laulan suohon. Miksi ahdistaa, kun tein niitä asioita mitä oli pakko enkä ehtinyt hörppimään Juhlamokkaa ja tosi kuivaa kakkua muorin luokse? No kun olis pitänyt, on se niin väärin. Laiska ja epämääräinen lapsi.

Perkele, kun ei riitä joka koukkuun hengaileen. Lenkillekin muka vielä pitäisi. Rosamundat sentäs.

Pannaan menemään

Täällä ollaan taas! Vapauttavaa kirjoittaa näin ihan piilossa, kun ei nää Bloggerijutskat kuulemma näy missään listoilla. Nythän sitä voi tilittääkin ihan täydeltä laidalta.

Kas kun me Resurssin kanssa taas tänään tehtiin sitä. Pantiin huikeasti menemään hekumallisesti lorotellen. Joo-o, ihan parikin kertaa näin viikonlopun kunniaksi. Kyl ny on kyltymättömässäkin hippasen täys ja saanut olo.

Jotenkin vaan kauhistuttaa aina se hinta. On se nyt silkkaa ryöstöä, että bensa maksaa 1,169 e litralta. Heikompaakin litrahuulta varmaan ahdistaa.

Oppima: Jokainen sängyssä vietetty päivä/hetki/tuokio on säästöä. Sinne siis.

Elämä on

Tän piti sitten mennä Stockalle, kun ei muka taaskaan ollut mitään päälle pantavaa ja kaikenlaista konferenssia, seminaaria, edustustilaisuutta ja lomanpoikastakin on lähiviikkoihin pakkautunut. Tää sit löysi monenlaista keväistä kivaa [vaikka keväästä nyt muuten ei tänäänkään ollut hilpeäksi tekeviä havaintoja]. Sit tää vaan vingutti pinkissä lompsassaan pölyttyneenä pitkästynyttä Stockan korttia reippain mielin ja kappas vaan, tulos kiri ihan hyvään tuntikulutusvauhtiin parin tunnin pyrähdykselle.

Jaa paljonko? Nooh, se oli 700 euroo tän tänpäiväinen käynti. Kallistako? Eipä oikeastaan, koska tää ei ole aikoihin ostanut itselleen mitään. Jyvitettynä useammalle ostoköyhälle kuukaudelle tuo ei ole tulos eikä mikään.

Onneksi optikko ja hammaslääkäri ovat vasta ensi viikolla…

Ja nyt tää lähtee unille että jaksaa taas reissuun. Vaanila vaikenee loppuviikoksi. Ihmetelkää toisianne.

Puristania

Lyriikka A.I Mustapää

Eräänä kauhujen kesänä, jo vuosia sitten istuin mitään pahaa aavistelematta silloisen kampaajani käsittelyssä. Tukka oli jo pesty ja hän heilutteli saksiaan rivakasti. Elotonta blondia tippui salonkinsa melamiinille jokaisella saksen suihkauksella; vhip, vuih, klips.

Juuri kun olin syventynyt kolme [3] vuotta vanhan Gloria-lehden valkoisten sohvien sisustusartikkeliin SE tapahtui.

Kampaaja: Ai että, sulla on muutama [!] mustapää täällä korvanlehdessä. Saanko napsia ne pois?
ai: Ai jaa. Joo, ota vaan, kunhan ei siitä tule lisälaskua.
K: Stuirts, riisk, roiskis – no nyt näyttää paremmalta
ai: [nöyryyttävää]

Tapahtumasta viisastuneena [kuka sitä nyt oman korvantaustansa mustapäitä sen kummemmin pääsee analysoimaan] Resurssi on tänään saunan takana… ei kun siis saunan yhteydessä inventoinut [ja puristellut} taustat. Kas kun aamulla kömmin kampaajalle. Mätäpää ja aineenvaihdunnan huippuimuri laitetaan uuteen uskoon, varo vaan! Ikipuberteetti on kuulkas ihanaa! Eiks se ole sama kuin ikinuori?

On tuttu tarina sen, muistan

Uralin pihlaja on taatusti eniten pieleen laulettu karaokebiisi. Tuorein solvelma kaikaa juuri absoluuttisissa sävelkorvissani. Kannatan yhteislaulua ja Tapsa Rautavaaraa.

Hyvää yötä ja huomenta.

Materialismia vai tuoteasemointia?

Päätä itse, meilläpäin ollaan joustavia. Tulin vain kertomaan, että mä haluun Boknäsin kirjakaapistosysteemin. Käytännössä siis kirjaston karusellilla. Tarvitaan ilmeisemmin myös kirjastolle soveltuva arvokas asumus. Mitähän tästäkin fiksaatiosta taas on lopputulemana? Intohimostahan yleensä seuraa vain joko hyvää, erittäin hyvää tai täydellinen kadotus.

Ja jotkut ne tohtivat kyseenalaistaa koko kirjan ja kirjansäilytysjärjestelmän oikeutuksen pelkän satunnaisen [couple of times in a life time] muuton takia. Nuh, nuh!

Tuotesojottelua pallien varjossa

Kovasti tuntuu Blogistania puhuttavan tuo kaupallisuus. Onkohan se pahakin valuvika, jos vaikka onkin semmoset kau pallit? Ettei vaan olisi etäistä etiäistä kaunapallisuudelle [jo muinoin tunnettu munaskuissa kytevä kaunaisuuden lajike]?

Meillä Vaanilassa on ihan Blogger-blogin perustamisen alusta asti keskitytty pelkästään vahvan brandin luomiseen [ja halvan brandyn juomiseen]. Tuoteperheemme [Misse, Resurssi ja ainailona] onkin jo vuodessa is-kostunut hyvin lukijoiden mieliin [lähde: muiden blogien kommenttiosastoilta kerätty matkapuhelinliittymiin liittyvä tunnistusmateriaali]. Tunnettuus perustuu strategiaamme pyrkiä tinkimättömän selkeään virtuaali-identiteettiin ja runsaisiin toistoihin. Kuin pisteenä jutun lopussa on iskevä sloggimme Varo vaan!

Vaanilassa on nyt meneillään juhlaviikot [kluk] eli bloggauksen aloittamisen ja [silloiseen Samik-juhtavoimalla toimivaan] Blogistaniin ilmaantumisen välinen ajanjakso. Juhlan kunniaksi sopii tehdä linkkilahjoituksia sopivaksi katsomallaan määrällä [vielä ensi viikollakin ehtii, jos linkkientarkistuspäivä osuu sillä viisiin pahasti].

Näin uuden toimintavuoden alkaessa on syytä hieman visioida Vaanilan tavoitteita toiselle Blogistanvuodelle:

- Säännöllinen päivitysrytmi [= nykyelämäntilanteessa 3-5 turinaa viikossa]
- Vilpitön halu virittää kuva-asiat kuntoon [Misse kärkituotteena lanseerauksessa]
- Kasvattaa näkyvyyttä ihan joka paikassa [etenkin muiden kommenttipalstoilla]
- Lisätä angstibloggausta, koska kunnon ruutia on niin ihana itsekin lukea [että oli makeaa manausta viimeksi tässä].

Ja loppuun hieman Product Replacementtia täältä Vaanilan vaatimattomasta sivupaneelisuunnasta.

Olen yllättänyt itseni [jopa monta kertaa päivässä] lukemasta ahkerasti päivittävää ja hersyvän semi-ironisihmisläheisesti pulputtavaa Muistijälkeä, mars luettuihin siitä! Samoin Kaura on valloittanut Vaanilan paatuneen sydämen monipuolisella aihepiirillään ja lämpimän suorasukaisella tyylillään. Nostetaanpas hieman ylemmäs sieltä tarkkailuluokalta.

Surullisen julkeat eläimet täytyy liittää silmäiltäviin [jos kerta Sellistikin on koukussa]. Sellistihän ei ole koskaan väärässä [eihän, jätkät? Jätkät? Ei edes Liisankadun Pikkolon maitokaapissa?].

Tirkistelyssä on jo hetki sitten havainnoitu muutos, kun ent. Usmis esiintyy nyt uudella nimellä Karmakamari [melkoisen oiva nimi]. Veivi pompsahtaa myös tirkistelyn puolelle [sais veivaa useammin].

Tarkkailusta on pakko pudottaa Puimakone. Päiväämättömyys aiheuttaa meillä ihan selkeää ahdistusta. Uutena ilmentymänä tarkkailuun Vuokratontilla [en pamauta]. Ja kun tuo Ryydykeperhekunta parantaa lastujensa ääressä nikottelua kuin sikaniska juoksuaan, pakkohan sitä on tarkkailla.

Vatsalaukut väärällään

Mikä loistava synttärikuvio! Shampanja-aamiaisen jälkeisiltä puutarhamessuilta kotiuduttamme laitoin mielestäni parhaalla kulinaristisella tahdollani ensiluokkaisista aineksista pippuripihviä ja tilpehöörejä perheelle lopputulemana äkäinen oksennus-paskannus tapahtuma aamuviideltä. Resurssilla paukkui molemmat päät, meikäläiseltä vaan se alatötterö. Olot olivat huterat koko sunnuntain. Ei puhettakaan renkaanvaihtoretkestä. Tuskanhikeä ja lämmönvaihteluita vaan ja lepoa.

Nyt nuivahduttaa. Nestehukkaa. Yököttää.

Mullan yllä

Kun nyt Paavi on pantu multiin [tai mihin sinetöityyn sarkofagiin tuo päätyikään] ja aamunkoi tuo eteemme kuninkaalliset häät, monelta voi jäädä huomaamatta muuan merkittävä tapahtuma: Resurssin synttärit!

Ei minulta. Jäynäpatteristo on ladattu. Skumppa kylmässä. Staypparit jalkaa paitsi. Ylläriaatokset viimeistelty. Kohdetta kehotettu vaikka väkipakolla teeskentelemään nukkuvaa kunnes herään ja yllätän erikoislaatuisella aamiaisella.

Arvaan, että ei se kuitenkaan pysy pissareissullaan poissa netistä, joten siksi tää. Älä luulekaan, etten olisi valmistautunut! Hähää.

Hyvää syntymäpäivää Resurssi!

Lempi! Sana suloinen,
sana siipien valkeiden,
sana suurinten sankartöiden,
valo synkinten sydän-öiden,
rinnan yöllisen yksin-nyyhky,
rauhan viesti ja voiton kyyhky,
päivän paiste ja tuike tähden,
voiman parhaimman paras lähde,
suden suitsi ja himon ohja,
tahdon ponsi ja tarmon pohja,
sana sankarin, Jumalan -
Lempi on valtias maailman
- Eino Leino-

Tähän ei ole tarpeen mitään nyt just yrittää lisätä. Mars teeskentelemään nukkuvaa siitä! Hali tulee viiveellä [tai viipeellä – who cares].

Mattia kukkarossa [olipas populistinen (mutta lyhyt) otsake]

Vuokratontilla lompsamuumi
Mitäkö Vaanilan lompakossa on [hassu sana lompakko - mikäs pakko se nyt on?]? No ei ainakaan rahaa. Välttelemme käteisen käsittelyä viimeiseen saakka. Raha on niin likaista. Kaikki menee kuitenkin. Jotenkin on lempeämpää seurata numeroiden ohimarssia sähköiseltä tiliotteelta [taattu sähköisku].

Juuri siksi lompakko onkin pieni, pinkki [pehmeää nahkaa] ja sopivan pinkeä. Siellä on:
- ajokortti
- Kela-kortti
- Visa-kortti
- Plussa-kortti
- Stockan kortti
- Kirjastokortti
- jatkuvan matkavakuutuksen kortti
- pari firmareissukorttia
- kolme postimerkkiä
- kuusi Plussa seteliä [á 5e]
- kampaajan, hammaslääkärin ja kissa- ja pimpsatohtorin puhelinnumerot
- liikaa kuitteja [roskiin]
- liikaa blogiaihioita [roskiin]

Jos lom on joskus muinaisessa pakotustaloudessa merkinnyt edes etäisesti rahaa tai muuta vaihdantatalouden vimpulaa, nyt on aika mitä pikimmin muuttaa lompakon nimi korpakoksi. Pakko.

Talven koi

Vaatekaapissani asustaa tihulainen. Talven aikana se pienentää kaikki kesävaatteet liian pieniksi. Vaihtaa niiden värin epämuodikkaaksi ja muuttaa mallit aikansa eläneiksi. Liemenvihreää muka, pah.

Lantiofarkut sentään saavat näköjään edelleen aikaiseksi ejakulaation. Takuuvarmasti. Ne kun ei mahdu päälle.
---
Jaa, että liian lyhyt postaus. Ei päivitin hoksaa, että päivitin. Höh.

Eräänä aamuna /vol 1

Joinakin aamuina ei huomaa ollenkaan yön tai unen loppumista. Mikään riitasointu [tai Sedis] ei karaåkaa ”What a wonderfull morning” tai edes ”Morning has broken” aamuhuuruisiin tuntosarviin. Intuitiivisesti vaan pyrkii raahautumaan paikkaan, joka on iskostunut johonkin aamutelevisiolla aktivoituvaan tumakkeeseen aiheuttaen ajastettua liikehdintää suotuisaan [höh – kenen mielestä?] kohteeseen.

Kohteessa päivä saattaa vilahtaa ohi sen kummemmin stimuloimatta. Tehdään vaan jotain perusjutskaa leppoisasti [askel, askel, hyppy, otetaas alusta] ilman sen suurempia intohimoja mistään suunnasta, palkka se rallattaa tasaista tahtia siellä takaraivossa. Joku muu aina kanittaa kokonaisprosessissa, jotta näkisi työnsä tuloksia. Yleistunnelma on vetelä. Postilaatikkoon tulee vaan niitä veemäisiä töitä. Aurinko paistaa pahasti silmiin iltapäivällä. Pidennetty kahvitauko [etten sanoisi tunti] on päivän kohokohta.

Jollet ole tyytyväinen elämääsi, muuta se [kuka karuzello tämänkin sloganin meni aikoinaan keksimään].

Ja eikun tulta päääääin... [hei nördeet - miten tehdään alaspäin plieen tapaan niiaavia kolmia pisteitä?]

Jäätävä polte

Missen arktisten elämysten päiväkirjasta
Kurrnauskista! Teimme viikonloppuna retken mökille. Huomasin henkilökunnan lähtöaikeet heti [vetelivät juuri niitä kasseja alas yläkaapeista] ja pidin huolen, että kökötin niin tiukasti kynnysmatolla, etteivät ne päässeet ulos ottamatta minua mukaan. Tämä kikka toimii lähes joka kerta.

Odotin innolla pääsyä nuuskimaan tuttuja nurkkia. Loikkasin kopasta reippaasti ulos, mutta mitä ihmettä – kaikki ei ollutkaan niin kuin pitää? Maa oli märkä ja paikoitellen käpälän alle osui lunta ja jäätä. Uuh. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja tein tarpeelliset tarkistusretket ihan muina kissoina. Enhän minä metsäkissana voi paljastaa niille, että en kestäisi haasteellista maastoa ja sääolosuhdetta. Menettäisin vaan viikseni muiden silmissä. Häntä pörheäksi vaan ja etiäpäin!

Rehellisesti naukuen, sen verran ikävää tassuttelu arktisessa maastossa oli, että katsoin viisaammaksi vetäytyä kannon nokkaan tähystelemään ja pesemään käpäliä. Siitäkin näki ihan hyvin, mitä ympäristössä tapahtui. Ne olivat ottaneet jonkun kumman pärisevän vempaimen mukaan ja riehuivat sen kanssa puita ahdistellen. Kyllä se pitikin kovaa ääntä ja haisi pahalta.

Ulkoilma teki silti hyvää ja uinuinkin reissun päälle kunnon palauttavat unoset ensin saunan ylimmällä lauteella itsekseni rauhoittuen ja sen päälle sängyssä [kun ne laittoivat mokomat saunan lämpiämään].

Ei nekään kuitenkaan olisi jaksaneet leikkiä.

Pontifikaatin pohkeessa

Paavi – Herra ties kuinkas mones Paavali – on nyt lipunut luodinkestävässä huiskutuskopissaan ajasta ikuisuuteen. Rauha hänen enemmän tai vähemmän heiluvilleen. Kun hengellinen johtaja heittää henkensä, on hengenvedon paikka.

Tuo näytelmäkoulun hymyilevä pappiskasvatti, silloiselta nimeltään Karol Vaan, sai kosketuksen ensikommunikaatioon jo yhdeksän [9] vuoden ikäisenä, joten ihmekö tuo, että parhaassa perheenperustamisiässä hänen ylitseen pyyhkäisi vahvistuksen sakramentti. Ja hän vahvistui. Vahvistui siinä määrin, että jaksoi venkoilla natsisaapastelijoita narutellen siihen malliin, että ihme taivainen tapahtui; henki säilyi.

Tavallisen Puolalaisen rivipiispan puuhastelut keskeytti vuonna 1978 nimittely, jonka seurauksena oli jätettävä armas polakka ja muutettava Vatikaaniin torin varrelle hyvälle liikepaikalle. Liikettä sitten piisasikin; maailmaa piti koluta tassu asennossa yli sata maata ja kotona ollessa aina jotain porukaa läähätti parvekkeen alla. Se kuului toimenkuvaan.

Hengenlähtö oli lähellä alituiseen, mutta silti edesmenevä Paavimme bloggasi rohkeasti sakramenton ja lyijyluodin välistä mm. opasblogin ”Uskalla toivoa”. Mikähän kirjakerho ehtii ensiks pyyhkimään pölyt ensipainoksesta?

Uskallan silti toivoa rauhaa Paavikkaan hymypojan sielulle, vaikka viimeisten voiteluiden sujumisesta ei olekaan takeita [siellä jos missä voi tapahtua kardinaalimunaus]. Taivaassa kaikki on hyvin, eiks niin.

Meitä niin paljon jälkeen jääneitä jää ikuisesti askarruttamaan kysymys, jonka vastauksen hän vei mukanaan hautaan: Saiko Paavi pesää vai ei? Jos sai, niin painoiko paljaaltaan? On vaan seurattava tiukasti ja tinkimättä Seiskaa – sieltä se totuus paljastuu, jos vaan hinnoista ehtivät sopia ennen h-hetkeä.

Persekuutio [en voinut vastustaa latinalätinälainausta, kun persekuutio kuulemma tarkoittaa vainoa]! Jatkossa lopetan kaikki postaukseni näin. Ja vainoan kaikilla kommenttipalstoilla. t. kuutioperse

NettiNyyrikki saa paikan

Kuuntelin [söin puuroa samalla] aamutelkusta haistattelua Nyyrikki-lehden [joo, on sellainen kuulemma edelleen olemassa] nykytilasta. Tuo paperilla tiiviisti pysyttelevä [ei löydy nettiversiota, ei] jopa [kuulemma] ihan tunnettujen kirjailijoiden salattujen irtiottojen äänitorvi porskuttaa edelleen painomusteen voimalla uskollisen äidiltä tyttärelle levikki-ideologiansa varassa pohdiskellen… öööö… siis ihan niitä samoja asioita, mitä jotkut pohdiskelevat jopa blogeissaan. Ettei vaan olis toveris bloggaaja [täytä/fyll i] asialla siellä Blogistanin ulkopuolisessa maailmassa... just for fun? Rankka ajatuskin.

Nettinyyrikki – kas siinäpä olisi oiva blogin nimi. Ota ja varasta – maksaa vain linkin tänne [tää on sitä eebisnestä] + Platinaisen Kakofonin ehdokkuuden. Miksi maksaa extraa ja suoltaa jätepaperia tunkiolle, jos saman saa näppärästi netistä? Nora Roberts, käännössopimuksesi ovat vaarassa, varo vaan.

Väliotsikko yhdellä rivillä
Nyt, kun hyvin kirjoittava kissa[kin]ihminen Veloena on vihdoin [muidenkin palautteesta] ottanut onkeensa taannoisen uikutukseni aiheesta ”kappalevälit luettavuuden yllykkeenä”, tuotakin mainiota blogia pystyy lukemaan nautinnolla entisen tirkistelyn sijaan. Vaikka tumma tausta vielä ottaakin hippasen ikänäköön [se on ihan oikeasti Benroben angstioikeus], I will survive. Thänks, paiskaan paneeliin, kun kerkiän.

Toinen väliotsikko yhdelle kuvitellulle riville, josta taitaa väkisinkin tulla kaksi [miltäs näyttää?]
Hokasin vasta, että joku Vaanilan kapinen juttu on mainittu myös siellä Kuukkelikisan ”paras juttu” kategoriassa. Höh, ihan kiva killeri ja kiitos hälle, joka sen esiin äänestyslipukkeeseensa onki.

Kas kun en koskaan ehtinyt julkaista listaa omasta mielestäni parhaista [hitsi kun olen muka vaatimaton ihminen ja sen lisäksi omalle olettamalleni verbaalinäppäryydelleni sokea lepakko ja vielä laiskakin]. Heitän tässä nyt kasvaimen lailla kasvaneiden lukijoiden joko iloksi tai kauhistukseksi ne minusta parhaat v.2004 hörinät [lue: mieleen jäävimmät kirjoittaa]. Ota ja jätä.

Herkät kerkät keväimen
Päivä huojuvana klemmarina
Kaskaswokkia
Priorisointi parisuhteessa: First things first
Testikaniinin iltarukous
Ennakoimattoman ajon kurssi polakka puskurissa
Ennen päivänlaskua ei voi
Pallon hallussa