Ihmeellinen luonto

Parisuhderomantiikkaa

Resurssi (nuuhkii mun hiuksia): Tääl haisee ihan navetalta [?]
ainailona: Lehmä, mikä lehmä
R: Lehmällä on sit kai lehmän hermotkin
ai: Ja aivot
R: Jaa, mitäs lehmän aivot sanoo, kun on sonni lähellä?
ai: Häntä sivuun

Ja niin he nelistivät kohti auringonlaskua...

Tohtorin määräys

[tiedän, että olette jo täysin kyllästyneitä tähän aiheeseen, niin minäkin, mutta pakkorako, ahistaa]

Olen pohjimmiltani auktoriteetteja kunnioittava tyyppi. Kunnon kansalainen, joka harvemmin [enää] revittelee tietoisesti virkavallan kanssa, kyseenalaistaa tohtorien päätöksiä tai hinkkaa lappuliisoja vastaan.

Perjantaina keskustellessani äidin kotiuttamispäätöksen tehneen lääkärin [?] kanssa en kyennyt hillitsemään suustani ulos pullahtanutta [suorastaan vittuuntunutta] vapuntoivotusta. Keitti totaalisesti yli.

Paiskattuani luurin [kännyköitä on niin pirun vaikea paiskoa, lentävät taivaan tuuliin ja voivat mennä rikki] dosentinplantun huonokuuloiseen korvaan purskahdin tahtomattani raivon, turhautumisen, voimattomuuden ja väsymyksen kyyneliin. Siinä istuin tyhjentyneessä neukkarissa ja luin sumeiden silmieni läpi pilkottavia tiilenpäitä.

Äiti on taas kotona. Kun rouva nyt vaan on niin hyväkuntoinen. Ei ole edes kipuja [kukaan ei koko aikana lasareetissa kysynyt potilaalta mitään kivuista] ja pääsee itse jopa rollen kanssa vessaan. Lanttu se vaan leikkaa liian terävästi, jotta mikään muu vaiva olisi uskottava. Muori on aina ollut omatoiminen ja itsenäinen, ei mikään turhan rutkuttaja. Se strategia ei ole näillä nurkilla näköjään ollenkaan tuettu.

Seuraan kunnan sponsoroimien heitteillejättäjien esimerkkiä ja menen itsekkäästi huomenna mökille. Muorin ruokakaappi on täytetty, turvapuhelinnappi kaulassa, kotihoitsu käy joka päivä. Enempään ei nyt paukut riitä.

Hauskaa ja tavalla tai toisella pulputtavaa vappua itse kullekin!

Rauhaan

Rankan viikon lähestyessä loppuaan odotan kuumeisesti tilaisuutta lepoon. Enää yksi aamu, uuuh, harmittavan tiukkaohjelmainen päivä tiedossa... Voi kun pitäisivät äidin hoitolaitoksessa pyhien yli. Peukut nyt pystyyn siellä joka iikka! Tämänhetkinen ennuste on siinä mielessä rohkaiseva.

Tarkoitus olisi korkata mökkikausi. En vaan jaksaisi yhtään funtsia mitä kolmena päivänä [suht alkeellisissa oloissa] kokkaillaan ja syödään. Miettiä, mitä kaikkea sinne pitää taas roudata näin sesongin alkaessa. Organisoida ja järjestellä, pakata, siirtää, shopata. Kattien liikekannallepano on myös oma työläs lukunsa. Haltioitunut valjastelunsa mökillä tosin kyllä palkitsee vaivannäön.

Mieli tekisi vaan lysähtää riippukeinuun, tuijotella suljetuin silmin taivaalle ja siemaista kannullinen kuplavettä. Mutta ei kai kiikussa vielä oikein tarkene. Jospa fleecessä viltin alla kuitenkin...? Edes hetken kevätauringon lämmössä, jalat vähän irti maasta.

Saiskohan sinne metsäkulmille liikahtamaan pizzataksin?

Onnet on [else where?]

Ei ole meikämisulla arpaonnea. Ei ole koskaan ollut. Virallisen valvojan hommia vaan. Aulis ja Aulis, hyvää iltaa.

Tähyilen kännykkää, soiko koska taas ja josko kuinkakin tuntemattomasta numerosta? Varmaankin mahdollisimman epäedullisella hetkellä kuten tähänkin saakka.

Mikäs olikaan se vanhustenlinnan kummien webpage?

Missä sitä ollaan oltu?

Kun Tsernobyl poksahti 20 vuotta sitten [miten ihmeessä siitäkin tapahtumasta voi olla jo niin kauan???] olin riemulomalla Ateenassa. Riemuloman siitä teki pääosin kaksi asiaa: olin siellä yksin ja olin täysin antiikin Kreikan ja jumaltaruston innoittamassa hurmiossa [palasinkin Poseidonin pää kassissa, Hermestä mukaan tarttui sentään koko torsoke].

Muistan, että paukausta seuranneen viikon aikana ostin jostain katuvarren kojusta mansikoita ja mussutin niitä kävellessäni rauniolta toiselle. Paikallinen ohikulkija pysäytti minut ja melkein raastoi mansikkatuokkosen kädestäni. ”It is dangerous to eat strawberries now!” kuului komento. Roikuin itsepintaisesti askissa kiinni ja totesin, että tuskin täällä saakka mitään erityisempää vaaraa on. Vasta kun hän kysyi, että mistäs sitä oikein ollaan ja sai vastauksen ”From Finland”, hyvää tarkoittava olento talttui ja säntäsi järkyttyneenä matkoihinsa. Taisin olla todella säteilevää seuraa.

Missäs sinä olit?

Lottovoitto syntyä Suomeen

Täysosumaa pukkaa, toistuvasti...

Olen jälleen kuitannut [pyytämättä ja täysin yllätyksenä] realisoituneen option havainnoida ihan omasta perskohtaisesta perspektiivistä [työpäivän päälle työpäivän verran] tätä järisyttävää hyvinvointivaltiomeininkiä terveydenheitteillejätön alueella. Voisin tykittää tämänkertaisestakin elämysmatkasta pätkän jos toisenkin. Nyt ei vaan enää jaksa. On se niin mahdottoman puuduttava kuvio, että vetreämpikin verbaaliverryttelijä uupuu palautuessaan tötterön toisesta päästä vihdoin lähtöruutuun.

Piti välillä ihan nipistellä itseään, jotta saattoi varmistua olevansa hereillä ja touhustelemassa oikeassa elämäässä eikä missään Spede-elokuvassa statistina. Oli se totta. Ehkä vähävirkkeisyys on nyt parasta, ettei ilmoille pullahda kärjistyneitä angstisammakoita. Väsyttääkin.

Parempaa arpaonnea huomiselle toivoen.
Öitä.

Käämit vol. 1 – ei leikkaa

Kaikki huushollin leikkuuvehkeet [paitsi partakone] ovat jostain syystä tylsempiä kuin talouden muinaisehtoisa emäntä. Vaikka täällä asustelee tietojeni mukaan myös muuan insinööri. Mitä teen?

Soitanko avoero/varamiespalvelun paikalle teroittamaan veitsiä, tahkoamaan kirveitä, suihkimaan saksia? Vai löytyisikö tietoa hilloavasta Blogistanista ingengöörille joku passeli vink-vink, miten keittiövälineurheilussa tylsistynyt emäntä saataisi taas suopeaksi?

Ruokablogeille lisäanomus: vinkkaa kunnon veitsestä [ei mielellään sitä tappajamallia, millä Turistin sormet aina silpoutuu, pliis;].

Erityisesti nyt koekeittiössä ärsyttää, kun ei se tuore basilisko vaan millään muutu hilpeäksi hakkelukseksi kotikonstein. Silleen tv-kokkimaisesti kertasivalluksella, eikä jyystäen lehtivihreää tuntitolkulla.

Aseita!

Tantta havainnoi

Tapahtumapaikka sukujuhla. Kovin on vähiin käyneet enot, enää kolmasosa katraasta elävien kirjoissa ja kankeasti liikkuvat nekin vähät. Tätien puolella elossaolosaldo on hieman parempi, mutta läsnäoloprosentti kekkereissä niukka. Kivulloiset yksilöt pysyvät mieluummin kotikulmillaan.

Kylläpäs serkkuni ovatkin vanhentuneet. Pojankoltiaisilla, joiden kanssa lasna leikin, hopea jo huurtaa ohimolla. Serkkutytöt ovat tantastuneet, pukeutuvat halattiin ja käyttävät liian räikeää huulipunaa. Muistuttavat jokainen entistä enemmän vanhempiaan ulkonäöltään. Läppä lentää silti entiseen tapaan, mutta aiheet ovat muuttuneet. Arvuuttelevat siinä kuka täyttää seuraavaksi 50?!

Serkkujen lapset. Nuo hetki sitten kikatellen jaloissa telmineet pellavapäät näyttäytyvät hurjassa goottilookissa erittäin epäedullisesti vartalonmuotoonsa sopivissa lannefarkuissa, hyvä kun silmät mustan pehkon alta vilahtaa. Karttelevat juhlakansaa, kulkevat alta kulmain asennossa omissa oloissaan. Karttelemalla etsivät paikkaansa, sen tunteen muistan. Muuta en kai muistakaan, koska tunnen hämmentyneen ihmetyksen tuulahduksen nämä ilmestymät kohdatessani. Ajatella, että teoriassa minullakin voisi tällaisia otuksia pesiä nurkissa. En tiedä olenko onnellinen vai onneton.

Suku on. Hyvä niin.

Jess!!

Jess, jess! Nyt hillumaan Hämeenlinnan torille.

Samaan pitäjään meni myös uppopallon SM. On siäl vaa urheilullista väkee.

Hoitotakuuta Blogistaniin!

Tällä viikolla on hoitoalan asioiden edistämisessä tapahtunut toivomaani [pienoista] liikehdintää. Tarja Tallqvistin yli 120 000 nimen vetoomus [minäkin olen siellä, kukkuu] on toimitettu Hyssälälle. Hyssälä on ottanut sen hyssytellen vastaan. Hallitukselle on esitetty välikysymys sulassa oppositiokonsensuksessa. Välivastaus jää nähtäväksi [+/- 2 viikkoo]. Tampereella on osoitettu ansiokkaasti mieltä.

Hakusanalla hoitotyö löytyy Blogistanista tätä kirjoitettaessa kolme [3] blogia. Samoin yrittämällä sairaanhoitaja. Perushoitaja tai lähihoitaja eivät tuota osumia ollenkaan. Näkymättömiä täälläkin?

Nyt kutsunkin kaikki hoitotyön parissa työskentelevät rohkeasti vaan bloggaamaan.

Peeärkele, hyminät pois ja tulta! Kertokaa miltä se työnteko hoitolaitoksessa tuntuu [jos jaksatte]. Nostakaa epäkohdat esiin. Nyt on aika panna tuulemaan. Bloggaaville päättäjille tämä on yksi varteenotettava kanava kertoa MITÄ siellä etulinjassa oikeasti tapahtuu. Tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Ilmasto on nyt otollinen, ellei kuuma niin ainakin trooppisen hiostava.

Uutuuksissa yksi ruuna jo lupaileekin kunnon tykitystä. Eiku menoks.

Tsemppaan minkä voin!

Jos metsään haluat

Urbaanilegendaa [tarina on tosi, katsoja elää!]

Kotimme parvekkeelta näkyy vilkkaasti liikennöity tie ja sen toisella puolella rämettynyt, tiheä metsikkö, jossa ei ole tällä kohdin silmin havaittavia, houkuttelevia luontopolkuja. Eräänä aamuna [08.00 Deacon Sharpe] siististi [sivilisaatioasuun] pukeutunut mies jolkotteli kiireisen oloisena tuon vilkkaasti liikennöidyn tien pientareelle melko oudossa kulmassa ylitykseen nähden. Kytättyään sivuilleen vilkuillen ensin aikansa sopivaa hetkeä kamikazesyöksylle tien yli, hän sen tehtyään paineli suorasukaisella tarmolla vastapuolella rehottavan pöpelikön uumeniin. Näreet vaan heilahtelivat ja oksat raksahtelivat jalkojen alla, kun hän rymisteli menemään syvemmälle pöheikköön. Muutaman mättähän päästä hän heitti palttoonsa puun oksalle ja kyykistyi. Rivakka plieeee.

Paska juttu, mikä lie työmatkarotavirustapaus, sitä on liikkeellä. Kyllä se vaan urbaanikin ihminen keinot keksii, kun hätä on suurin. Ruikkuriukuperinne rules!
---
Disclaimer: Katsoja ei käyttänyt tähystysvälineitä eikä muutakaan elektroniikkaa happeningin havainnointiin, sattuipa vaan paimentamaan kissojaan juuri samalla hetkellä parvekkeella. Tapahtuman kulku oli metsän suojasta huolimatta esteettä nähtävissä. Kuvia ei otettu. Äänet hukkuivat liikenteen meluun. Sympatiaa tunnettiin kovastikin.

Lintu vai kala, sika säkissä?

Miten elämässä voisi nykyään edes kuvitella selviävänsä arkisistakaan askareista ilman Googlea? Meidän kulmakunnalla kun näin torstain korvalla selaillaan ilmaisjakelulehdyköitä sillä silmällä, että mitä sitä viikonlopun pöperöksi olisi raaka-ainetta sopuhintaan tarjolla. Yhden koon lähikauppias se siinä myös ilmoittelee. Loppuviikoksi olisi nyt Atria Wilhelm grillimakkaran [juu, grillikausi lähenee ja kuminauhavyötäröiden suosio kasvaa] ja naudan takuumurean ulkofileen ohella tarjonnassa myös Tuore Vietnamilainen Pangasiusfilee 8,90/kg [onks se halpaa vai kallista?]. Sussiusnahkatkoon, aitäh [enkä tarkoita kiitosta viroksi]?

Onneksi guuggeli tiesi kertoa, että Pangasius on kala, joka globalisoituu fuusiokeittiöihimme. Hyödyllinen tieto. Säästyin pettymyksiltä ja hämmentyneeltä hortoilulta kauppiaan vitriinien äärellä. Ehkä fuusiokeittiömmekin säästyy täydelliseltä globalisaatiolta.

Olisiksää tiänny? Meikäläisen täydellinen tietämättömyys ja lähes hokkireaktio johtuu tiätysti luontaisesta kalanvieroksunnasta ja siitä, etten ole koskaan käynyt Kaukoidässä. Aina sitä viisastuu!

Samainen kauppias lupaa myös tuoretta indonesialaista tonnikalafileetä, mutta paha, paha - säävarauksella [ja huomattavasti tyyriimpään hintaan]. Niin ne maailman kalavesien ilmastot vaan meidänkin menua hiljalleen heiluttelee.
----
Edit hetkosen päästä: Pastis se taas näköjään lukee ajatuksia ja pukkas hollille just sopivan emneen, tätä sävellän sipulittomaksi. Uikoot pangasiukset [melkein jo muistin kurkkaamatta!] ja säävaraustonnistot ihan rauhassa vaan.

Joutilaisuus ei voi olla kuin hyväksi

Pääsiäisen touhotuksen, biletyksen ja muun hössötyksen vastapainoksi tuntui hyvältä viettää viimeinen vapaapäivä täysin vailla pakko-ohjelmaa. Sananmukaisesti [ja kaikissa merkityksissä] vain maaten.

Tunnelma huushollissa oli iltapäivällä melkoisen unelias. Yksi kissa pöydällä taju kankaalla, toinen puuhapuun ylimmällä lavitsalla vatsakutrit taivasta kohti, Resu sohvalla muka lukemassa kirjaa [miten se osaakin nukkua niin, että näyttää kuin se todella lukisi? Kirja pysyy lukuasennossa, vaikka silmät ovat ummessa ja tuhinaa kuuluu] ja meikä kenollaan omassa sohvannurkassaan vällyn alla. Hyvä kun muistimme saunaan ja Harry Potteriin herätä.

Ihana päätös [ken on nähnyt kappaleen Väärennetty morsian tietää saundin]. Jos nyt taas hetken jaksaisi vääntää vähemmällä murinalla. En tiä.

HOO-PEE-KOO

Kannanotto
Rinkulanmäki rules! Sprukts!

Kun ei nää Hesan ökyjoukkueet kerta pysty voittamaan, niin totta mouses Hämeenlinnaan, sinne soisin pojan jos toisenkin. Toinen kotimaani. Tsemppiä kerho!

Tvångsvenskaa

Suhteeni ruotsinkieleen [sori Skrubben] on aina ollut pakkoruotsinomainen. Ikävä [suorastaan veemäinen] lukionaikainen tanttaope jopa jätti meikämisun kertaalleen luokalle sen takia. Kertauksen ansiosta [kai] selvitin toisen kotimaisen kiikun kaakun kirjoituksissa. Sittemmin olen työskennellyt ja kouluttanut poloja svenskejä Tukholmassa äidinkielellään. Oppivat kuin ihmeen kautta kuitenkin käyttämään järjestelmää, hämmentävää. Ehkä se johtui molemminpuolisesta innosta tehdä yhdessä asioita.

Yhdessä elämänvaiheessa jopa seukkasin erään Skåånelaisen hemmon kanssa lähes viisi [5] vuotta, mutta silti en koskaan vaivautunut [laiska lehmä] opettelemaan svenskaa tosissani. Vaikka luen ja ymmärrän sitä, niin puhuminen tuntuu aina hankalalta. Kunnon hödusedu småprattiin heittäytyminen tuntuu naurettavalta. Sori, ei voi mitään. Se kai on joku kyldyyrieste. En tiä.

Silti jotain on jäänyt mieleen. Iineksen aatos i-poem palvelusta nosti ensimmäiseksi mieleen [hämmästyttävää kyllä] ruotsinkielisen runon [minä, Eino Leino fani!]. Kai joku pollarunobox nyt vähintään täytyisi pistää nettiin pystyyn meitä varten, joilla päässä jauhaa ja viiraa. Ja vielä hulluilla kielilläkin.

Resulle
” Älska mig
men kom inte för nära
lämna plats för kärleken
att skratta åt sin lycka
låt alltid en eld av mitt blonda hår
vara fri.”

Runoilijana muuan Maria Wine [viinin Marja]

Nyt pas... hal[il]le [yllätyit!?]

Pääsiäinen vs. Joulu

Minusta pääsiäinen on vuoden odotetuin tauko työstä [noin niinku palkallisten vapaiden osalta]. Joulu on vaan herkistelyä, pakkotahtista harjoittelua pääsiäiseen. Silti joulusta tehdään aina suurempi numero. Oikeutettua epistä; sinne se huomio pitääkin kohdistaa, jotta ihmiset voivat sitten mukavimmissa sääoloissa nauttia stressittömämmin mämmin ja pääsiäisen.

Pääsiäisenä on vapaata aina vähintään pe-ma ajoittuen juuri pe-ma. Joulu voi osua vaikka mihin päivään. Ihannetilanteessa [jouluaatto ke] nettoaa sen pidemmän vapaan, mutta ei se osu kohdalle joka vuosi. Pääsiäinen se vaan osuu. Sopii, käy, jippii.

Asetelma-aihiomme. Missellä se hanska heilahtaa näköjään heikkolaatuisemmankin ruohon keskellä lymyilevää tipua kohti. Tipu oli silmät tapillaan jo tullessaan.


Hyvää ja iloista kaikille;)

Ihmisille, joilla on vain yksi elämä

Disclaimer: Angstipolkka

Punainen lanka: Maarit Tastulan vieraana psykoterapeutti Florence Schmitt: Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat lisääntyvät hälyttävällä tahdilla. Apua on yhä vaikeampi saada. Eikö Suomella ole varaa pitää huolta lapsistaan?

Lasten kasvatuksesta en tiedä [enkä ikinä tule tietämään] mitään. Omakohtaisissa kokemuksissa vanhusten kasvattaminen sattuneista syistä korostuu. Se ei silti tarkoita, ettenkö ymmärtäisi [havainnoisi] sitä, mitä tässä nurkassa tellusta tapahtuu. Kaikilla rintamilla.

Ohjelmassa Florence latasi osuvasti: ”On yhteiskunnan poliittinen valinta, että vanhukset, sairaat ja lapset jätetään heitteille. Elämän kulkua sanelevat työelämän ehdot, rahan perässä juokseminen, hyvinvoinnin lisääntyminen ja yleinen välinpitämättömyys. Elämä on kuin suuri puu, jonka mahlaa pitäisi ahmia niin paljon kuin ehtii ja osakseen saa.”

Haluammeko todella elää tällaisessa yhteiskunnassa ja pelata näillä pelimerkeillä? Miksi lapsen pitää tuntea itsensä toisarvoiseksi sen takia, että vanhempi ei voi jäädä kotiin lapsen sairastuessa, kun työnantaja sponssaa näitä tilanteita varten hoitajapalvelun? Miksi hoitoasioissa pitää jatkuvasti säästää ja joustaa, kun samaan aikaan rahaa valuu jatkuvana norona kutistuville [sponsoroiduille?] katsomoille lirkuttelevaan ökykalliiseen oopperaan, likaisessa pelissä erityisen kunnostautuneeseen urheiluun ja eduskunnan hulppeisiin satavuotisjuhliin?

Mä en haluu, että mun verorahoja käytetään näin. Mä haluun, että mun roposilla tarjotaan mummelille yksi kotihoitokäynti lisää, viedään huonojalkainen ostoksille, ohitetaan apua tarvitsevan ajanvarausbyrokraattinen simputussessio, kammataan potilaan tukka, pienennetään luokkakokoa kouluissa, maksetaan hoitotyöntekijöille parempaa palkkaa, tarjotaan laitoksissa kelvollista ruokaa ja kyseenalaistetaan, mitä kaiken mahdollisen ulkoistaminen ja kilpailutus oikeasti maksaa [varsinkin, jos lopputuloksena on sutta ja sekundaa].

Mitä sinä haluat? Mietitkö koskaan minkälainen huiske siellä oman kiikkustuolisi ympärillä aikanaan käy? Tällä menolla myös lapsilta räjähtää pää jo paljon ennen kuin vanhempi on apua tarvitseva vanhus. Vai liekö kiikkustuolikin asukkeineen silloin jo ulkoistettu Kiinaan tai Intiaan? Sukkulaan Venukseen?

Voihan pasha, käytettävyysongelma

Kun ei tälle päivälle näköjään mitään järkevää asiaa osunut, niin rutkutanpa nyt lämpimikseni sulatejuustorasian foliokannen repaloitumisilmiöstä. Joka kerta, kun toiveikkaasti avaan uuden rasian, kiinnitän korostuneesti huomiota tuon halvatun foolion irrottamiseen mahdollisimman järkevästi ja huolella, jotta se lähtisi kokonaisena siistinä levynä irti. Silti se joka kerta rispaantuu jo heti ensimmäisen sentin kohdalla. Nytkin piti ottaa teräase heti käyttöön. Onko tämä vain Liidelin talouslaadun ominaisuus? Vai eikö sitä pitäisikään yrittää poistaa ilman teräaseita? Pitäisikö koko välilevy poistaakin kerralla, niin ei repaleet ärsyttäisi päivästä toiseen?

Lohtu, lohtu. Ensimmäinen [tupla] erä pashaa on jo muhimassa! Tänä vuonna tilauksia on niin paljon, että on pakko aloittaa jo näin hyvissä ajoin. Maiskis, kun tekisi mieli syödä kuormasta.

Tuuttipääkollaasi

Kissablondimme Nysse nykylookissaan. Ottaa sydämestä. On se niin surku. Mieti itse miltä se tuntuu, jos päätehtävänä normaalisti on nuolla oma peppunsa ja sitten joku julmuri iskee lampunvarjostimen kaulaan. Epistä.










On katilla kuitenkin näköjään hampaat kunnossa. Ja ruokahalu tallella [kunhan osuu tuuttinsa kanssa kuppiin oikeassa kulmassa].

Jaa mää vai?

Miten kummia assosiaatioita sitä voikaan guuglettajan mieleen pelmahtaa. Emmää vaa ois uskonu olevani eka tässä. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Sitten otin. Nyt vastaamaan kommentteihin, jess!

---
Pahus, Vanhan Nääsvillepäivät meni näköjään förbi. Mut kyl mää ny Tampereelle sentäs aattelin mennä lomaileen.

Kvartaalikatsaus****

Vuoden ensimmäinen kvartaali sujui Vaanilassa melko hyvin ennakko-odotusten mukaisesti. Tammikuu huipentui ex-tempore kapinallisiin elämyksiin, kun barrikadeille kiipesi sipulisakki. Meni siinä säkki sipuliakin. Tipaton helmikuu ajoittui onneksemme heti siihen perään ja osoittautui huikeaksi menestykseksi! Kun vielä samaan ajanjaksoon osui urheilukisat, syntyi bonus oheistuotteena täysin yllättävä käsityöilmiö, jota ei millään lailla ollut budjetoitu tälle neljännekselle. Ystävänpäiväkin siinä hötäkässä lähes unohtui eikä saanut niin megalomaanisia mittasuhteita kuin tavallisesti. Maaliskuun lomanpoikanen kruunasi hulppeasti ensimmäisen neljänneksen tulokset.

Ajanjaksolle suunniteltu lukuohjelma [5] jäi kirjan verran tavoitteesta [joo, joo, arviot ovat tulossa]. Samoin Nyssen naukujaiset alkoivat niin kalkkiviivoilla, että sakset heiluu vasta toisen kvartaalin puolella. Projekteista en lausu mitään.

Kokonaisuutena vuoden ensimmäiseen kvartaaliin voidaan Vaanilassa olla tyytyväisiä [ainakin täällä tuotantolaitoksen puolella] ja toivotaan, että tilauksen tehneet myös kokevat saaneensa vastinetta täppäämiselleen [vaikka päivitystahti olisi kyllä voinut olla eloisampi, olkoonkin, että se ei ollut erityinen painopistealue perusliiketoiminnassamme tällä kvartaalilla].

Kakkosvartti
Vuoden toisen kvartaalin aloitamme näin kepeästi Vaanilan 2-vuotissynttäreillä! Punastellen linkkaan perinteitä kunnioittaen siihen kautta aikojen ensimmäiseen merkintään, umph [tämä kuuluu meillä synttärimenoihin, on hyväksi aina välillä muistella mistä on tullut]. Juhlan kunniaksi tällä viikolla meni 60.000 tilastoissa poks ja merkinnöissä näyttää häämöttävän 400 [no sehän nyt ei ole paljon kahteen vuoteen, ei].

Lahjaksi toivon, että jokainen [anonyymikin] tätä merkintää lukeva piipahtaisi äärimmäisen viihtyisäksi verhoillulla kommenttisohvallamme kuittaamassa kuka siellä kurkkaakaan. Kiitos. Tarjoan kaikille virtuaalipalan kuvassa näkyvää ihan ältsin hyvää suklaatia [vaaleaa suklaata, jossa on mustikoita ja jotain rapiraksua, nam...].

Muista kakkosnelosen tavoitteista enemmän, kun kemuista toivutaan.
----
* Addit 04.04.2006/23.15
Mitä pirua!!!! Tällä blogilla on tuoreimman rajatiedon mukaan 125 tilaajaa. Lisäksi täällä on räpätty rampata tänään tilastopajatson mukaan noin 200 kertaa. Silti alla on vasta nappi 20 [juhlakalun niin hartaasti toivomaa, kai sitä nyt kerran vuodessa saa jotain toivoakin?] kommenttia. Kamoonny! Kertokaa nyt edes anonyymisti vaikka se, että miksi ei voi tunnustaa lukevansa tätä bulevardihaircutwhatthefucklokia?

Jos ei suklaa maistu, niin laitetaan sohvapöydälle sojottamaan pätkä porkkanaa: Varma vastaus jokaiselle kommentoijalle [kustomoidusti, targetoidusti], mutta vasta sitten, kun kommenttien määrä kuvastaa volyymillaan edes 60 rosenttisesti ilmiselvästi jossain Blogilistan poimuissa piileskelevää lukijakuntaamme.

Epäonneakin saa toki toivottaa, jos se tuntuu sopivammalta.

Jo kommentoineille kiitos, kyl on kaikin puolin kivat synttärit, sohvan jousitus tästä vaan patineeraantuu entisestään! Vastausta tekin nyt vaan joudutte hetken odottelemaan... on vaan yks vene nääs. Optimistijolla.
----
**Addon 6.4.2006/00.43
FYI vaan - mä oon väsytystaisteluissa todellinen pro.

Eiks nää haamupäivikit olekin ikäviä?
----
***Addic 6.4.2006/22.30
Kyllä on mukavaa, kun sohvalla lötköttelee hyvää porukkaa! Ihanhan tää on melkein kuin parhaissa sisäpiirin sala*piip*eissä. Nyt jos vielä Turisti, Virkahenkilö, Sivusta, Sedis, Maalainen, PA, Pekonisello, Vt, joku Tiramisseistä ja about 20 anonyymia piipahtaisi haukulla sohvannurkassa, niin jo vain saattaisin luovuttaa tämän [täysin toivottomaksi osoittautuneen] asemasodan ja ryhtyä polkkaamaan niin monista jo mieltä korventavista aiheista. Jos. Ja missä on Kuulis? Morosta en enää ees unta nää...
---
****Adding 7.4.2006/22.52
Jotenkin tää blishing tuntuu vähä niinku nimmareiden kalastelulta. Tiäksä niinku ennen vanhaan pieneen sinikantiseen ruutuvihkoon. Blogijulkkuja ja idoleita. Voi kun sais vielä ton Pinserin ja pikkubeen nimmarin. Niitä mulla ei viäl ole. Ja sit tiätty Mummilan Janin. Tuatoinki?